Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘kauppakeskus’

Lucian päivänä 13.12. maa oli lumeton. Ei oikein tuntunut joulukuulta eikä siltä, että vajaan kahden viikon kuluttua olisi jouluaatto. Kaupunkia ympäröivät pellot olivat mustina tai hohtivat syysviljan vihreää. Siellä täällä näkyi jääriitettä. Ihmisten mieletkin näyttivät olevan jäässä. Seuraavana yönä oli yllättäen satanut vähän lunta – saisivatko etelän ihmiset sittenkin valkean joulun? Tuntuu, että valkea lumipeite on se kaikkein tärkein joulutunnelman tekijä. Lähdin hoitamaan joitakin asioita kauppakeskukseen, ja kas, siellähän oli tunnelmaa, ihan omanlaista tunnelmaa. Parkkihallissa töräyteltiin torvea oikein joukolla jonkun onnettoman väärien liikkeiden takia. Kun suomalainen töräyttää auton torvea, silloin on totinen paikka. Muualla maailmassa torven soitto voi olla silkkaa hupia; siihen ei vaadita toisten virheliikkeitä. Pyöräilijät taas eivät meillä missään tapauksessa anna äänimerkkejään. Mutta olkoon, muut saavat jatkaa suomalaisten liikennekäyttäytymisen omituisuuksista.

Parkkihallin yläpuolella, itse kauppakeskuksessa, toivoin tavoittavani vähän ystävällisempää ilmapiiriä ja monipuolisempaa taustamusiikkia, ehkä ihan sitä joulutunnelmaa? Ainakin yhdessä liikkeessä myyjätontut hyvästelivät kirjoittajan iloisilla nauruillaan. Tein ihan kohtalaisen ostoksen, mutta jäin miettimään, sanoinko samalla jotakin hulvatonta? Tuskin. En usko vielä olevani isäni veroinen ja isäni asteella, joka vanhempana leskimiehenä saattoi laukaista valintamyymälän kassalle: ”Neidillä on niin kauniit silmät!”. Tarina ei kerro, tuliko viivakoodinlukijalla ohimoon, vai palkittiinko isäni hersyvällä naurulla. Joulun tunnelmaa voi tietenkin hakea muualtakin kuin kauppakeskuksesta. Lämmin tunnelma voi löytyä mistä tahansa, missä ihmiset kohtaavat, ottavat huomioon toisensa ja antavat kiitoksen tai hymyn tulla. Oma henkilökohtainen lahjalistani oli saanut ruksinsa kaikkiin kohteisiin; siltä osin ei enää paniikkia.

Mutta kotirintamalla alkaa tunnelma tiivistyä. En kutsuisi sitä vielä joulutunnelmaksi, vaikka töitä on kovasti sen eteen tehty. Vaimon joskus aamuyön tunteina paistamien esimmäisten laatikoiden tuoksu on asunnostamme jo hälvennyt. Kortit on aikaa sitten kirjoitettu ja viety punaisessa kuoressa postin kakkospostilaatikkoon. On siivottu kaikki nurkat, pesty kylpyhuoneen laatat ja hangattu kaakelinsaumat, on putsattu lavuaarien hajulukot ja muoviputket, on pyyhitty kirjahyllyjen ylätasotkin ja kaikki sen koriste-esineet. Sohva on pesty miedolla saippualiuoksella ja viimeistelty liukastavalla nahankäsittelyaineella. Osa lahjoistakin on saanut värikkäät kääreensä ja tuhansille kiemuroille rullatut narunsa. Ollaan vasta kuitenkin vapaissa harjoituksissa – itse ajot ovat vielä edessä. En ole puhunut mitään loppusiivouksesta, en mattojen tampaamisesta, en kuusen hankinnasta ja koristelusta enkä loppujen jouluruokien valmistamisesta. Ehkä jossakin välissä ennen joulua, edes joku talonväestä ehtii istahtaa olohuoneen nojatuolille, ja hengähtää. Jos voimia riittää, istuja saattaa etsiä käsiinsä jouluntuojakirjamme Markus Similän ”Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät”. Istuja kenties laittaa soittimeen Jussi Rasinkankaan kappaleen ”On aika joulun” (san. Juhani Konola) – ja sulkee silmänsä. Voi olla, että uni tavoittaa istujan, ja asuntoon saapuu viimein kaivattu joulurauha. Joulun tunnelma, se tulee sitten perässä, toivottavasti.

Lucian päivän vihreät niityt

Lucian päivän vihreät niityt

Sänkipelto

Sänkipelto

Jäätynyt enkeli

Jäätynyt enkeli

Ikkuna ja luminen oksa

Ikkuna ja luminen oksa

Kirjaston joulukuusi

Kirjaston joulukuusi

Tavara-aseman lyhdyt

Tavara-aseman lyhdyt

Kirjaston aukio

Kirjaston aukio

Lumiset hitsaajat

Lumiset hitsaajat

Kauppakeskus Willa

Kauppakeskus Willa

Ostoksilla

Ostoksilla

Jonottajat

Jonottajat

Iloiset myyjätontut

Iloiset myyjätontut

Ostoksilla 01

Ostoksilla 01

Ostoksilla 02

Ostoksilla 02

Ilta tulee keskustaan

Ilta tulee keskustaan

Vanha kenkätehdas

Vanha kenkätehdas

Hyvinkään kirkko

Hyvinkään kirkko

Lyhty

Lyhty

Rakkaimmat joululaulut

Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät (Markus Similä)

Read Full Post »

Kas vain, olinkin nukkunut adventtisunnuntaina pitempään kuin tavallisesti, ihan jopa puoli yhdeksään. Kun arkena herää viiden-kuuden maissa, ei unirytmiä niin vain muuteta. Nyt se onnistui. Syynä oli varmaan joulukuun ensimmäisen päivän aamuinen lumisade, joka piti päivän harmaana eikä aamun valonkajoa päässyt makuuhuoneeseen. Tai sitten raukeus tuli lauantai-illan joulukorttien kirjoittamisesta, jossa aikaa kyllä vierähtää ja kirjoittaja väsähtää viimeistään kahdennenkymmenennenseitsemännen kortin paikkeilla. Vain muutamasta kortista puuttui enää tiedot, sitten oli sekin jouluvalmistelu hoidettu. Vaimoni oli tehnyt jo monet kuivat kakut ja osan tortuista. Syrjäsilmällä huomasin, että valmisteilla oleva englantilainen hedelmäkakku sai oikein konjakkiterästyksen – ja kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi itsekin päästä terästyksestä osille.

Miltähän näyttää kotikaupunkimme keskusta ensimmäisenä adventtina? Tänään en lähtisi  tarpomaan metsiköihin, vaan ottaisin kohteeksi kaupungin. Hiljaisena sunnuntaiaamuna kotikaupunkia voi kuvata kaikessa rauhassa ja sitä voi katsella kiireettömästi, uusin silmin. Hyvinkään keskustan ilme on viime vuosina muuttunut kovasti uuden kauppakeskuksen ja uusien kerrostalojen myötä. Eikä yhtään huonoon suuntaan. Joulun aikaan huomaan kuitenkin kaipaavani keskusta-alueelta jotakin nostattavaa, jotakin kansainvälistä, jotakin .… Niin juuri – joulutori! Pieniä kojuja ja pieniä punaposkisia myyjiä, lyhtyjä, tuoksuja, hälinää ja naurua. Sitä olen kaivannut! Keksin heti useita paikkoja joulutorille. Paras paikka olisi kirjastoaukio, onhan siellä jo komea joulukuusi. Keski-Euroopan vanhojen kaupunkien tunnelmallisia joulutoreja voisi rakennella myös Rautatiemuseon tai entisen Villatehtaan alueelle. Mutta ei, säästää kai pitää tässäkin asiassa, vakiotorimme saa riittää. Jos kuitenkin Hitsaajat-patsaan tuntumaan muutama koju, joista saisi ainakin kuumaa mehua ja kotiinviemisinä jättisuuren kauralyhteen pihan keltasirkuille?

Adventtisunnuntain illaksi oli ennustettu kovaa tuulta, jopa myrskyä. Iltapäivällä ei tuulista ollut tietoakaan, kun ulkoilutin tyttäremme perheen koiraa Vaiveron myllytilan alueella. Yön aikana satanut lumi näytti sulavan pois, mutta hiljaisessa, valkeassa maisemassa oli kuitenkin aavistus tulevaa joulua. Fonzie-koira käyttäytyi hienosti, vain kerran  pieni näykkäisy kädenselkään, mutta sitä en muistanut pahalla, kun menomatkalla olin saanut takapenkin labbikselta monet pusut. Palautin lenkkikaverini tyhjään taloon, isäntäväki oli lähtenyt ulkoilumme aikana kyläreissulle, kuten oli sovittu. Adventtikalenterini ensimmäinen luukku oli avattu – ja suljettukin, kun laitoin kiinni Fonzien luukun ja jätin koiran omaan aitaukseensa odottamaan muuta perhettä. Itse kiiruhdin kotiimme ottamaan osaa vaimoni jouluvalmisteluihin. Jotakin yllättävää voi mestarikokilta  jäädä yli tälläkin kerralla.

Aamun sini

Aamun sini

Kirjastoaukion kuusi

Kirjastoaukion kuusi

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan museon torni

Villatehtaan museon torni

Ikkunakynttilät

Ikkunakynttilät

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Adventtikirkko, Hyvinkään uusi kirkko

Hyvinkään uusi kirkko adventtisunnuntaina

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Rautatiemuseo
Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseon rakennuksiaRautatiemuseon rakennuksia

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan asemarakennus 2

Hanko-radan asemarakennus 2

Rautatiemuseon piha-aluetta

Rautatiemuseon piha-aluetta

Vaiveron myllytilan luontoa

Vaiveron myllytilan luontoa

Lenkkikaverina Fonzie

Lenkkikaverina Fonzie

Read Full Post »

Viikonvaihteessa pidettäisiin valtakunnallinen lintujen pihabongaus. Nyt bongattaisiin, virittäisin takapihallemme piilokojun, tai laittaisin ainakin kameran jalustan valmiiksi lintujen kuvaamista varten. Lintulautamme oli juuri täytetty uusilla auringonkukansiemenillä ja ties millä herkuilla. Ehkä näkisimme urpiaisia tai vihervarpusia? Päivästä tuli pilvinen eivätkä edes paikkalinnut näyttäytyneet. Hiljaista oli. Mitä jos laajentaisin bongausteemaa ja -reviiriä? Rakennettu ympäristö on minua aina kiinnostanut … Kyllä, nyt oli kotikaupunkini vuoro. Bongaisinkin isompia kohteita ja tekisin sunnuntaicocktailin keskusta-alueen rakennuksista; mukaan vähän vanhaa ja ripaus uutta.

Hyvinkää ei ole Porvoo eikä Helsinki, mutta tästäkin kaupungista löytyy monenlaista näyttävää ja erikoista rakennusta, aina jugend-tyylistä lähtien. Yhtenäistä vanhojen rakennusten aluetta ei valitettavasti enää ole, ehkä Port Artturin taloja lukuunottamatta, mutta yksittäisiä pittoreskejä puutaloja vielä onneksi löytyy. Mitähän kuuluu viime vuosisadan alussa rakennetulle Arena-elokuvateatterille Siltakadulla? Remontin soisi pian päättyvän – yhdessä viereisen Rinteentalon kanssa se edustaa mitä upeinta puutaloarkkitehtuuria. Uusista julkisista rakennuksista keksin heti monta suosikkiani. Lasiseinän mitalla voiton vie hieno Hyvinkääsali Sampotalossa. Sunnuntaikierroksellani en rakennusta kuvannut – se on kuvattava juhlavalaistuksessan iltahämärässä. Kaupungin keskustan täydellinen myllertäminen ja kauppakeskuksen rakentaminen oli rohkea teko. Luulen, etä jo nyt useimmat hyvinkääläiset hyväksyvät uudistuneen keskustan – ja tärkeää oli, että ns. kirjastoaukio jäi suureksi osaksi ennalleen, väljäksi viheralueeksi omenapuukujineen. Oli myös suunnitelmia aukion kattamiseksi! Tyylikäs kirjastorakennus menetti kuitenkin ympäröivän väljyyden – rakennus olisi sitä tarvinnut.

Muutin Hyvinkäälle työni takia 1970-luvun alussa ja ehdin nähdä ja kokea mm. Lemmensillan ajan (nyk. Urakansillan kohdalla) ja Laineen kioskin ajan (Hämeensillan Jussintorin puoleisessa päädyssä). Ravintola Sillasta raikui iltaisin tanssimusiikki, Hyvinkäänkadun liikkeet olivat voimissaan, Villatehdas oli yksi kaupungin suurimmista työllistäjistä ja pallo lensi myös omasta mailastani kohti Pihkalan kentän muuntajaa. Ykköskortteli oli aivan erinäköinen; muistan Osuusliike Ahjon vanhat kivitalot vastapäätä Asemankoulua toisella puolella Ahjonkatua. Hitsaajapatsaskin oli silloin eri paikassa, ja Pilliniemessä, vanhan kolmostien tuntumassa, roihusi maan korkein juhannuskokko. Juureni ovat muualla, mutta vähitellen Hyvinkää on alkanut tuntua todelliselta kotikaupungilta – eikä vähiten kaupunkikuvan muutosten myötä, huomaan yllättyen. Olisinko itsekin kasvanut ja kehittynyt? Lapsemme ovat täällä syntyneet, ja nyt jo kaksi lastenlastamme tepastelee aamuisin kohti Asemankoulua (jo kolmas sukupolvi Asemankoulussa vaimoni ja lastemme jälkeen!). He oppivat jo nuorena tuntemaan kotikaupungin kaikki kulmat. Mutta kun liikutte juniorit, olkaa varovaisia siinä Säästöpankin kulmalla, ei kun tarkoitan Medarin kulmalla, tietenkin.

PS. Alla muutama osoite Hyvinkään rakennuksiin ja nähtävyyksiin

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla
Rinteentalo Siltakadulla

Rinteentalo Siltakadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Hyvinkään rautatieasema

Hyvinkään rautatieasema (remontti alkamassa)

Rautatieaseman yksityiskohta

Rautatieaseman yksityiskohta

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Jussintorin liikerakennus, hämeenkatu

Jussintorin liikerakennus, Hämeenkatu

Taidemuseo

Taidemuseo

Kauppakeskus Willa

Kauppakeskus Willa

Pyörät pääkirjaston edustalla

Pyörät pääkirjaston edustalla

Hitsaajapatsas

Hitsaajapatsas

Kauppalankadun myllerrystä

Kauppalankadun myllerrystä, Ykköskortteli

Torikati kirkonmäeltä etelään

Torikatu kirkonmäeltä etelään

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Read Full Post »

Kauppakeskuksen toinenkin osa oli valmis; ovet avautuivat yleisölle torstaina 18.10. Hyvinkäälle oli noussut maan kuudenneksi suurin kauppakeskus, ja aivan kaupungin keskustaan. Blogikirjoittaja toivoo vilpittömästi kauppakeskuksen ja sen eri liikkeiden menestyvän kovassa kilpailussa. Yhtä lailla haluan sirottaa menestyksen pippuria kauppakeskuksen ulkopuolisille liikepaikoille: Kauppalankadulle, Uudenmaankadulle, Siltakadulle … Selvää on, ettei Hyvinkään asukasmäärä yksin riitä kauppakeskuksen myötämäelle – tarvitaan asiakkaita myös Hyvinkään ulkopuolelta.

Kävelin sateisena avajaispäivänä Hämeenkatua pitkin kohti kauppakeskusta. Siellä ruuhkassa seikkaili myös tyttäremme esikoinen; ajattelin käydä vilkaisemassa, että kaikki on kunnossa. Sillalta näin sekä rautatien ja -aseman että uusitun Cumulus-hotellin. Mitä, meillä keskustassa on yli 100 huoneen moderni hotelli! Matkaa kauppakeskukseen vain pikajuoksupyrähdyksen verran, ja rautatiekin tuossa aivan vieressä. Siitä vain kokoon matkailupaketti ”Majoitu ja shoppaile Hyvinkäällä”! Mutta jos olisin kaupungin markkinoinnissa, tekisin asemalta Hämeenkadulle nousun ja keskustan palveluhin pääsyn helpommaksi. Kaikki eivät kiipeä ketterästi pitkiä portaita matkalaukkuineen. Entä opasteet? Niitä lisää ja suurikokoisia, jotka ohjaavat keskustaan, parkkihalliin, teatteriin … ei kun kauppakeskukseen, tietenkin. Tampereella löysimme etsimämme parkkihallin kaiketi vasta viidennellä kerralla – ja kuudennella pääsimme sinne kääntymään.

Ruuhkaa ei ollut sittenkään niin paljon kuin arvelin. Ja kahvioissa istui väkeä ikään kuin lattea olisi noilla tuoleilla juotu jo pidempään. Näkymä ja tunnelma melkein kuin Stokkalla! Tein kakkososassa vain pikavisiitin.  Moikkailin joitakin kasvotuttuja, mutta J-poikaamme en nähnyt. Yhtäkkiä edessäni oli kaksi nuorta iloista tuote-esittelijätyttöä, ja pian oli kourissani monenlaista miehen kasvonhoitotuotetta. Ihan kiva, vai olisiko pitänyt loukkaantua? Luulenpa, että seuraavilla kerroilla ei ole näytetytöistä enää jälkeäkään, ja saan ostaa kaiken tarvitsevani ihan selvällä rahalla. Ostoslistallani onkin jo kaikenlaista: uusi lyijäri, muistikortinlukija, uudet talvikengät ja -takki, uudet …. Ja taidanpa pitkästä aikaa viedä vaimoni kunnon piffille – sinne kauppakeskukseen.

Lisätietoja Willasta, mm. hyvät pohjapiirrokset www.kauppakeskuswilla.fi
Kerrosten pohjakuvien ja liikkeiden sijainnin oikotie tästä.

Vielä vähän vaiheessa

Hämeenkadun toinen sisäänkäynti

Prisman suunnalta

Avajaispäivänä

Yksi treffipaikoista?

Ella Kanninen hoitaa arvonnan

Parkkihalli Suokadun ja Torikadun kulmauksessa

Unelmia kaupan

Tule syömään

Read Full Post »

Ukkonen jyrähteli kaupungilla, kun olimme Lemmyn kanssa matkalla vaateostoksille keskustaan. Ensimmäinen ostospaikka oli ukonilman pimentämä, ja seuraava paikka kauppakeskuskin vaikutti pimeältä ja hiljaiselta. Nyt oli älypuhelimelle käyttöä – tarkoitan tietenkin sen lamppua, kun pyörähtelimme ostoskeskuksen pimeällä vaateosastolla. Pojanpoikamme oli kaupunkivisiitillä luonamme, mutta myöhemmin kesällä poika saisi laskea päiväperhosia mökillämme Haarankorventiellä.

Lemmy

Ostoksilla

Tuleva viikonloppu oli varattu Juliukselle. Sääennuste ei lupaillut kovin hyvää, mutta toiveikkaina suuntasimme Lounais-Hämeen maisemiin. Olimme jo pitkällä, kun saimme soiton, ettei J-pojan kapsäkki ollut tullut mukaan. Ympäri vain ja reppua hakemaan. Perillä mökillä päätimme irroitella ja nauttia kesästä koleudesta huolimatta. Pumppasimme tuolin alle unohtuneen Ericssonin rantapallon, otimme käyttöön taiteilijanimet (sen verran on katsottu EM-jalkapalloa) ja lämpimiksemme sekä löimme palloa että potkimme palloa. Pitkästä aikaa kuulin Miloun taas nauravan.

”Menettekö Finnderbyyn?”, tenttasi Forssan keskustassa pankkiautomaatilla viereemme tullut skootterimies. Sekin olisi ollut mahdollinen kohde, mutta lauantaina meille riitti kirppis, sählymailan hankinta, käynti upealla kehräämön alueella ja päälle päätteeksi maittavat pizzat Forssan Kotipizzassa. Mutta Taika-Jimillä oli yhä hikka. Sitä oli jo jatkunut kolme tuntia, eikä edes Kotipizzan lukuisat kokislasilliset saaneet hikkaa asettumaan. Prisman urheiluosastolla hikka taisi viimein loppua; olisiko johtunut sählymailojen korkeista hinnoista – niidenhän piti maksaa vain joitakin euroja. Kassalla meitä taidettiin vähän katsella, ostokset kun olivat sählymaila ja -pallo sekä kaksi pulloa mäntysuopaa.

Sunnuntaina Meikä-Manne kävi Taika-Jimin kanssa etsimässä naapuriemme mainostamaa Rivieraa Saloistenjärven rannalla. Emme löytäneet Rivieraa, mutta löysimme jotakin muuta. Menetin sydämeni peukaloisen poikaselle, joka synkässä aarniometsässä pyrähti viereemme kulkijoita katselemaan. Valo tuli pikku peukaloiseen hankalassa kulmassa ja liian kovana, en saanut pelkäämättömästä ystävästämme kunnon valokuvaa – sitä vuoden otosta. Mutta mieleeni tuo pörhöpallo jäi pysyvästi.

Taika-Jimin mielestä mökkimme on maailman paras paikka. Hienoa kuulla tällaista lapsenlapsen suusta. Tuskin nytkään paikassa mitään vikaa oli, vika oli vain suomalaisessa kesäsäässä. Ja kuten monta kertaa aiemmin, lähtöhetkillä tuuli tyyntyi ja aurinko paistoi mitä lämpimimmin. Haluamme revanssin!

Taika-Jim

Milou

Milou ja Meikä-Manne

Forssan kehräämö, kuva 1

Forssan kehräämö, kuva 2

Forssan kehräämö, kuva 4

Forssan Kotipizza

Saloistenjärvi

Rohkea peukaloisen poikanen

Peukaloisen metsä

Revanssin paikka

Read Full Post »

Äitienpäivän aikoihin eteläisen Suomen luonnossa tapahtuu nopeita muutoksia. Hetki sitten alastomina seisseet lehtipuut värjäytyvät kellertävän vihreiksi tai ruskehtaviksi – ja pian, hiirenkorvien suurennettua, metsät muuttuvat yleissävyltään kokonaan vihreiksi. Puiden kätköistä kuuluu aina vain uusia muuttolintujen ääniä; kirjosieppojen kirkasta liverrystä kuulee yleisesti, ja lehtometsässä kaupungin ulkopuolella tavoitin jo sirittäjänkin laulua. Samaan aikaan Pohjois-Suomessa vielä taistellan jääpatojen kanssa ja odotellaan tulvajokien virtausten vähenemistä. Kesään on pohjoisessa vielä matkaa.

Lauantaina piipahdimme keskustan uudessa kauppakeskuksessa. Emme oikein löytäneet heti oikeaan parkkihalliin ja jouduimme kiertämään pitkät lenkit ulkona jalan päästäksemme kauppakeskuksen pohjoiseen osaan – ja se luvattu vesisade sattui juuri silloin kiertymään Hyvinkään ylle ja kasteli tietenkin kaksi kulkijaa. Eikä lipan lippaa missään, jonka alle sukeltaa suojaan. Kävimme muutamassa liikeessä ja huomasin kadottaneeni kauppakassimme. Se kassi ei ollut mikä hyvänsä kassi, vaan poikamme yläasteella valmistama ja koristeompelulla viimeistelemä sininen kangaskassi. Kassi oli löydettävä! Onni oli nyt mukana: kassi löytyi Anttilan kenkäosaston punaiselta tuolilta, jolla olin nuhaisena ja köhäisenä huilaillut sovittamisen lomassa. Hetken päästä vaimoni luuli hukanneensa luottokorttinsa, mutta sekin löytyi lopulta olkalaukun pohjalta. Ei ollut meidän päivämme, kun haaveilemani jälkiuunileipä jäi sekin kaupan hyllylle. Näistä kommelluksista ei yläpaine vielä sentään lähtenyt heilahtelemaan.

Äitienpäivä sujuikin paljon rauhallisemmin kuin lauantai. Ei tarvinnut ryntäillä kauppoihin eikä veikkaustiskille kuponkeja viemään. Vietimme levollisen sunnuntaipäivän ja muistelimme lastemme ja heidän perheittensä käyntejä sekä äitienpäivän tuomisiaan. Tein vaimolleni aamupalan ja hän puolestaan kokkasi maittavan päivällisen. Jossakin välissä ehdin taas käydä lähiluonnossa kevään vehreyttä ihailemassa. Yritin saada eilen kuvaamistani rentukoista vielä parempia otoksia, mutta eipä onnistunut: äitienpäivän kirkas auringonpaiste hävitti ojanreunan leinikkikasvista liiaksi sävyjä. Olisihan se pitänyt ymmärtää; kirkas auringonpaiste ja keväinen sää oli tänään varattu yksinomaan maan kaikille äideille. Onnittelut myös blogikirjoittajalta!

Äidin luona (tyttäremme kukat ja kortti)

Suomen lippu

Lahjakoru

Äitienpäiväruusu

Pihan siiliemokin onnittelee

Syntymistä ja kuolemista

Luonnon jalokiviä

Lehti on jo pitkällä

Kevätlinnunsilmä

Rentukat

Read Full Post »

Kehitys kehittyy ja Hyvinkään kaupunki sen mukana. Kaupungin keskustan massiivisen kauppakeskus Willan ensimmäinen osa avattiin 29.3. Willan alakertaan sijoittui mahtava Citymarket ja rakennuksen eri kerroksiin avautui monia erikoisliikkeitä. Kunto- ja terveyspalveluja tarjoavat yritykset tahtoivat nekin mukaan. Kompleksin toiseen päähän oli hetki sitten valmistunut Prisman laajennus ja tilat monille pienemmille liikkeille. Tarjontaa oli ja pitihän tuo kaikki tsekata.

Kauppakeskuksen tieltä oli purettu 1955 valmistunut valtion virastotalo, palolaitos ja ei niin kovin vanha kaupungintalo. Mitä kaikkea muistuu mieliini puretusta keskustasta? Harmaassa, laatikkomaisessa virastotalossa oli ennen posti, poliisi ja veroviranomainen. Posti tuo mieleen mukavan palvelun, huvittavan itsepalvelukokeilun viivakoodinlukijoineen runsaat kymmenen vuotta sitten ja tietenkin joulun ajan joulukorttitouhuineen. Pelasturarmeija oli aina jouluisin postin edustalla keräyslippaineen ja tervapatoineen. Konstaapeli Ruutinen jätti muistikuvan poliisin edustajana – sakotti harmitonta kulkijaa (tai autoilijaa tässä tapauksessa) risteyskolarista, jossa vastapuoli oikaisi vauhdilla eteeni. Mitään ei ollut tehtävissä, mutta ehkä ei siitä enempää. Virastotalon verottajaakin muistelen ihan asiallisesta palvelustaan. Ylimmässä kerroksessa yrityspuoli ja alakerroksessa palkansaajien neuvonta.

Virastotalon vierestä meni sympaattinen, syreenien reunustama kävelytie talon takana olevalle parkkipaikalle, siitä kaupungintalolle ja edelleen Torikadulle. Ja se nakkikioski! Ensitapaamisella tulevan vaimoni kanssa nautimme illanvieton päätteeksi käristemakkarat virastotalon viereisen grillikioskin edustalla. Se oli tapana siihen aikaan. Kebabeista ja pizzoista ei ollut tietoa, oli vain kuumat makkarat, porilaiset ja hodarit. Vaimoni halusi vain yhden käristemakkaran ja sinappia paperiin. Otin samanlaisen.

Kauppakeskuksen loppuosa valmistuu lokakuussa. Silloin häipyvät alueen viimeiset työmaaparakit ja ulkona kulkuväylillä pyörivät styroxin palaset. Pärjäävätkö kaikki erikoisliikkeet 45 000 kaupunkilaisen suosion ja rahavarojen tavoittelussa? Löytyykö kauppakeskukseen henki? Löytyykö jostakin kahvilasta nurkkaus, jossa vähän vanhempikin pariskunta viihtyy ja nautiskelee rauhassa kahvinsa ja perunaleivoksensa? Sitä käristemakkaraa on enää turha toivoa.

Kauppakeskus Willa, Hyvinkää

Liukuportaat

Avajaisten eläinesitys

Kasvomaalausta

Willa Hämeenkadulta

Read Full Post »