Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘käsisärky’

Heinäkuun viimeisen ehjän viikon puolivälissä lomailijan usko kesään oli jo mennyt. Vai voisiko kesä vielä löytyä lännempää Suomesta? Jokin pieni päivämatka tarvittiin lomailijan psyykelle nyt välttämättä. Ei kun Turkuun – olihan sinne matkaa vain 100 km ja kymppitie kuin viivoittimella piirretty. Turun opastuspisteessä (pieni stoppi ja orientoituminen) taisi jo pilvien raosta aurinkokin näyttäytyä (!), mutta infotaulun karttaboksi keljuili – ei antanut meille tarpeellista kaupunkikarttaa. Mitä suotta enää, viime vuonnahan Turku juhli ja oli Euroopan kulttuuripääkaupunki.

Kruisailumme alkoi kesän teeman mukaisesti Turun hautausmaalta, jossa taas kerran vaimoni puolen sukujuuria etsimme, nyt ilman mitään koordinaatteja. Huomasimme kiertelymme laajalla ja hyvin hoidetulla hautausmaalla pian tuloksettomaksi ja suuntasimme kohti keskustaa. Toisin kuin Tampereelle Turusta löytyy maksuttomia parkkipaikkoja, ja aivan keskustan tuntumasta! Kovasti oli kaupungissa hulinaa ja ohi viuhtovia puolialastomia pyöräilijöitä, siinä oli mökkiläinen ihmeissään. Maailman suurimmat pizzatkin nautimme, kun tunnettu pizzapaikka hollile osui. Pizzapaikan tytöt eivät muuten tienneet opastaa yhteenkään Jussi Vareksen (kirj. Reijo Mäki) kuppilaan! Pitäisi tietää – aiheesta on tehty jopa kirjakin.

Päivästä tuli lopulta lähes helteinen – se kesä löytyi sittenkin Aurajoen rannalta, jossa valmisteltiin Down By The Laituri -tapahtumaa. Tyylikäs Samppalinnan kesäravintolakin oli lähtenyt meteliin mukaan ja soitteli omaa musaansa täysillä – käännytti näin oveltaan kaksi huili- ja kahvihetkeä etsivää vaeltajaa. Kahvit sai meille tarjota toispuol jokke oleva viihtyisä, rauhallinen ja palkittu Cafe Art Läntisellä Rantakadulla joen tuntumassa. Vieläkö jaksamme katsastaa Tuomiokirkon? Olihan se jaksettava, kun aivan vieressä maisemaa hallitsi ja piti oviaan auki kaikelle kansalla. Perillä mökillä myöhemmin illalla kertasimme päivän tapahtumia, annoimme Turulle ten points ja pulahdimme lopuksi tyyneen mökkijärveen. Ympäröivä hiljaisuus oli täydellinen, kun viimeiset vesipisarat olivat uimareista laiturille kopsahdelleet.

Päätin vihdoin hakeutua lääkärille jo kolme kuukautta kestäneen käsisärkyni takia. Olin saanut ajan ensimmäiselle arkipäivälle lomani jälkeen. Särky oli jo vähän lievempää kuin aiemmin, mutta ei kädellä vieläkään suuria liikekaaria voinut tehdä. Puiden sahaaminen ei tänä vuonna kovasti innostanut. Hyvinkään terveyskeskuksessa, Lars Sonckin piirtämässä vanhassa parantolarakennuksessa, oli hiljaista, kun nousin sen leveitä portaita neljänteen kerrokseen. Täsmällisesti sovittuna aikana vastaanottohuoneen ovi aukeni ja minut kutsuttiin sisälle. Omalääkärini sijainen, nuori naislääkäri hoiti asiansa reippaasti ja osaavasti. Piikki lyötiin blogimiehen olkapäähän ja kehotettiin ottamaan pari päivää levon kannalta. Kuulostelin piikin jälkeen oloani – ja peijjooni, viikkojen jomotus alkoi parin tunnin jälkeen hellittää. Loppui viimein irvistys (diagnoosi: olkapään pinneoireyhtymä). Pää oli vähän turtana, mutta katsoin olotilan olevan juuri sopivan uudelle blogikirjoitukselle! Eihän lääkäri sellaista kieltänyt?

Aurajoki

Luokanopettajan hauta, Turun hautausmaa

Turun vanhoja puutaloja Uudenmaankadun poikkikadulla

Aurajoen ravintolalaivoja

Soulmies

Samppalinnan kesäravintola

Cafe Art, Turku

Turun kauppahalli

Keskustan tyyliä

Turun tuomiokirkko, kuva 1

Turun tuomiokirkko, kuva 2

Turun tuomiokirkko, kuva 3

Kuu laskee – loma päättyy

Read Full Post »

Eräs jakso on juuri päättymässä pikku Jeminan elämässä: vuosien hoitoaika päiväkoti Päiväpirtissä on jäämässä taakse – edessä on kesäloma ja syksyllä esikoulu läheisessä koulurakennuksessa. Äiti on tullut hakemaan Jeminan tavarat ja hyvästelemään Päiväpirtin henkilökunnan. Hetkessä on haikeutta, mutta lapsi tarttuu äitinsä käteen, naurahtaa ja askeltaa reippaasti kohti Päiväpirtin porttia. Ei kyyneleitä, ei vilkutuksia, ei viimeistä katsetta kohti tuttua päiväkotia. Kesäpäivät odottavat; ikävä ja muistot tulevat myöhemmin.

Kormun kartano jää vasemmalle ja alamäen jälkeen tullaan kantatie 54:lle. Jemina on isovanhempiensa kanssa matkalla Tammelan mökille. Lopella täydennetään mökin ruokavarastot ja pidetään jätskitauko. Päivä on lämmin, matkalaiset istuvat jäätelöstä nauttien nurmikon reunakiveyksellä, ei ole kiire minnekään. Vielä on saatava kunnon kimppu luonnonkukkia kuistin isoon maljakkoon. Tuolla on valtavasti niittyleinikkiä, mutta olisipa myös metsäkurjenpolvea. Jemina on etsimässä poimittavaa ja kohta kuulemme huudon ”Onhan tuolla tota pinkkii!” Pitkään kukkiva puna-ailakki on nyt sitten lyhyesti pinkki!

Viikonvaihde etenee nopeasti. Saunomme, paistamme pakolliset iltamakkarat, teemme päivällä grilliruokaa, tutkimme ympäristön kasveja ja kuuntelemme lintujen ääniä. Emme puuhaa mitään kovin erityistä ja kuitenkin teemme juuri sitä, kun olemme yhdessä. Lapsi tallettaa mieleensä kaikki sanat, tunnelmat, teot, tekemättä jättämiset – muistammeko aina sen? Kasvattajien vastuu on suuri, kun vierellä askeltaa vasta joitakin vuosia elämää nähnyt pienokainen. Tyttäremme tytär on luonteeltaan erittäin valoisa ja empaattinen. Olen pilkkomassa isoja mäntypöllejä ja saan kuin saankin sitkeän pöllin halkeamaan pitkävartisella luottokirveelläni. Kuulen takaani kannustavan huudon: ”Oho, hyvä Papu!”. Pian Jemina on isoäidin apuna; pihakukat saavat vettä myös hoikkien käsien kannattelemasta, pienestä värikkäästä kastelukannusta.

Sunnuntaina järven päälle tuli ennustettu saderintama. Sade alkoi varovasti muutamalla pisaralla, mutta yltyi pian peittäen pihamaan isoilla lammikoilla. Osa tavaroista oli jo viety autolle ja nyt oli aikaa Domino-pelille samalla, kun Mumppa paistoi tuvassa räiskäleitä. Kuukausia jatkunut käsisärkynikin tuntui viimein vähän hellittävän. Sateesta ja säryistä huolimatta, elämä voi olla tosi pinkkii!

Marjukka ja Jemina, päiväkoti Päiväpirtti Hyvinkää

Marjukka ja Jeminan äiti Jutta

Jemina ja Mumppa

Papu ja Jemina

Matkan varrella, komea Lopen kirkko

Kesäkukat

Mumpan kanssa

Iltanuotio

Joko heitän?

Oli se kymppi

Oravanmarjat

Sade alkaa

Jemina Merituuli

Read Full Post »