Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘karjalanpaisti’

Viimeinkin oli jouluaatto. Ei enää juoksemisia kaupungilla, ei lahjapakettien lankojen kähertämisiä, ei enää vähille unille jääneitä öitä. Oli aattoaamu, ja riisipuuro porisi kattilassa matalalla lämmöllä. Turun kaupungin joulunjulistuksen jätin nyt väliin, oli hyvä olla hetki rauhassa ja hiljaisuudessa. Vaimoni oli taas tehnyt suuren urakan, jotta kotimme kaikille jouluvieraille tulisi hyvä joulumieli – ja vatsa täyteen jouluherkkuja. Hänen lautaselleen kuuluisi aamuiseen riisipuuroon kätkemäni manteli. Puuromanteli menikin oikeaan osoitteeseen!

Tänä vuonna ei ollut valkea joulu – aatonaaton ja aaton vesisateet veivät mennessään viimeisetkin vähäiset lumet. Sytyttelin iltapäivällä pihamme pihlajankannolle kynttilälyhtyjä sateen yhä vain ropistessa. Odottelimme jo ensimmäisiä jouluvieraitamme, poikamme joukkiota. Vieraat saapuivat ja näyttivät viihtyvän kanssamme. Joulupäivänä olisi tyttäremme perheen vuoro. Joulupöytäämme kuuluu sekä itse valmistamiamme että valmiina tai puolivalmiina hankittuja ruokalajeja. Ilman vaimoni valmistamia laatikoita, graavikaloja, valkosipulisilakoita, lohirullia ja karjalanpaistia ei joulupöytä ole täydellinen. Eipä sille pöydälle enempää mahtuisikaan, kun vielä kinkku ja savukalat on asetettu paikoilleen.

Tapaninpäivänä olin ajatellut käydä ulkona, oli sää millainen hyvänsä. Joulupäivän iltana oli pakko jättää lahjakirjan lukeminen puoliväliin, muuten en ehtisi kokea aamun hetkeä, joka itselleni on metsäluonnossa se tärkein. Aamuhämärässä voi aukeilla paikoilla nähdä ketun, kauriita tai hirven – miksei ilveksenkin. Enpä uskonut, millaiseen Tapaninpäivään nokkani työnsin. Myrsky oli harvinaisen raju. Teillä oli katkenneita oksia ja kaikkea mahdollista silppua. Pienehköllä Kytäjärvelläkin oli kova myräkkä. Järven pituussuunnassa etenevät vaahtopäät törmäsivät rajusti patovalliin ja pärskeet sinkoutuivat vaakasuoraan vallin yli. Pysyin vaivoin pystyssä, kun taiteilin myräkässä etsien parasta kuvakulmaa, suojaten kamerani linssiä vesipisaroilta ja hattuani lentämästä Kytäjokeen. Se paras otos olisi vaatinut vielä yhden painalluksen, mutta päätin viimein lopettaa kuvauspuuhani. Kylmin käsin ja housut märkinä nautiskelin autossani eväsleipiäni ja kuumaa kahvia. Tapaninmyrsky toi lisämausteen tämän vuoden lumettomaan jouluun – se oli kuin erikoisvahvaa sinappia joulukinkun päällä!

Kaikki valmista

Pihan lyhdyt

Joulupöytä

Lahjat antaa ja lahjat saa

Lahdenpoukaman jäähilettä

Tapanin tyrskyt

Read Full Post »

Äidit jos ketkä, ansaitsevat arvostusta ja lämpimän kiitoksen – ei vain äitienpäivänä, vaan kaikkina viikonpäivinä. Äideillä kait on sisäänrakennettu taipumus palvella perhettään ja lähimmäisiään, voimia säästämättä ja aikaa katsomatta. Itselläni ja veljelläni oli hyvä ja lempeä äiti. Yhteiset aikuisiän vuodet jäivät valitettavan vähiksi, kun äitiämme jo melko nuorena kohdanneet sairaudet eivät mahdollistaneet pitkää ikää.

Voin luetella useita muitakin, itselleni tärkeitä äitejä. Lapsuudessa ympärilläni oli parhaimmillaan neljä ”äitiä”: oma äitini, äidinäitini, äidinäidinäitini ja isänäitini. Aikuisiässä olin merkittävässä osassa, kun eräästä nuoresta neidosta tuli äiti – ja elämäntoverini. Hänen äitinsä taas oli maailman paras karjalanpaistintekijä ja vävylleen aina korrekti. Liittomme seurauksena saimme maailmaan tyttösen, jonkä äidin roolia olemme ilolla voineet seurata. Seitsemän äitiä ovat ravinneet, kasvattaneet, ojentaneet, suostutelleet ja rakastaneet blogikirjoittajaa vuosikymmenten aikana.

Kävimme muistamassa äitejämme hautakäynneillä Malmilla Helsingissä ja Rauhannummella Hyvinkäällä jo torstaina ja perjantaina. Poikamme ilahdutti äitiään hienolla ruukkuruusulla perjantaina. Tyttären perhe tulisi käymään seuraavalla viikolla. Olimme järjestäneet asian näin, koska mökillä oli edelleenkin kevätaskareita tehtävänä – ja lastemme perheet saivat pitää oman juhlapäivänsä kaikessa rauhassa.

Lapset kutsuvat vanhempiaan (tavallisesti) äidiksi tai isäksi. Entä jos puolisot alkavat nimittää toisiaan äidiksi ja isäksi. ”Tulepas äiti katsomaan …”  Mies kutsuu siis vaimoaan. Muuttuuko puhuttelukäytäntö tuollaiseksi iän myötä, ilmeisesti, jos on muuttuakseen? Mutta meidän perheessämme vaimo on vaimo eikä äiti – ei ainakaan ihan vielä.

Haudoilla (Malmin hautausmaa, Helsinki)

Pikku enkeli

Yksi sankareista

Valkovuokot

Siitä vain klapeiksi

Blogikirjoittaja

Read Full Post »