Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Kämp’

Siitä joulusta jäi mukavat muistot. Oli valkea joulu ja hanget korkeat nietokset, kuten ennen vanhaan. Pukkikin toimi kuten ennen vanhaan; ei ollut Korvatunturille kantautunut lamaviestejä, lahjoja riitti jokaiselle yllin kyllin. Yksi mieluisista ja yllättävimmistä lahjakirjoistani oli pukin (vaimoni) antama kirja ”Kirjailijoiden Helsinki”, kirjoittanut oman ikäluokkani Eino Leino. Kirjan henkilöt veivät lukijaa pitkin Helsinkiä, ja istuin seurana milloin Kämpissä, Kappelissa, Elitessä, milloin Kosmoksessa tai Sea Horsessa – tietenkin. Kirja avasi lukijalle myös 1800-luvun Helsinkiä, josta olen lukenut aika vähän. Sattumalta kuvasin viime Helsingin käynnilläni erään krunikalaisen empiretyylin rakennuksen, josta olisi ollut mukava tietää enemmän. Talon kuva oli myös Eino Leinon kirjassa – rakennus on nykyisin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjamyymälä (aiemmin rakennus oli Vanha tulli- ja pakkahuone).

Muistelin kirjaa lukiessani omia Helsingin vaiheitani ja tutuksi tulleita paikkoja. Niitä löytyikin paljon, vaikka itse en ole koskaan kantakaupungissa asunut. Kruununhakaan merkitsin monta omaa ”nuppineulaa”. Olin saanut noin viisitoistavuotiaana äidinäidiltäni lahjaksi akustisen kitaran ja isoäitini lupautui myös kustantamaan soittotunteja. La Paloman tahteja yritti istuttaa päähäni (ja sormiini) sen ajan tunnettu konserttikitaristi Mauri Mustonen Liisankadun kodissaan. En tiedä kummalle oppitunnit olivat enemmän tuskaa, opettajalle vai oppilaalle – oppi ei oikein mennyt perille Jaakko Noson kitaraa sormeilevalle soittajanalulle. Mieleeni jäi enemmänkin opettajan tunnetilojen vaihtelut, opettajan kaupunkiasunto ja talon rappuset, joista ehkä ainakin ylimmät olivat puiset(?). Ei tullut pojasta kitaristia. Kitaramusiikkia ja Kruununhakaa monine muistoineen en ole kuitenkaan koskaan unohtanut.

Pian vaihtuu vuosi – mitähän uusi vuosi tuo tullessaan? Välipäivinä oli sopiva tauko käydä kävelemässä metsäluonnon rauhassa ja pohtimassa kaikenmaailman asioita. Harmittelin, kun en ollut löytänyt kunnollisia pitkävartisia talvisaappaita mistään. Opiskeluaikoinani jalassani oli saappaat, jotka ostaisin heti, jos sellaisia vielä löytyisi. Olin saanut saappaat tätini miesystävältä, joka oli poliisi. Tuttavapoliisimme jalka varmaan vielä kasvoi virantoimituksessa, ja minä olin saanut kunnian astua pieniksi käyneisiin tyylikkäisiin saappaisiin. Silloin oli flaksia! Tänä talvena lienee kohtalona tyytyä Kuoma-saappaisiin! Tuo Kuoma taitaa ollakin harvoja brändejä, joka yhdistää lapset ja iäkkäämmät tallaajat. Muitakin, lähinnä vauvoja ja vaareja yhdistäviä vaateparsia keksin kävellessäni, mutta niiden sovittamiseen on onneksi vielä matkaa. Tehdään ensin nyt kotimatka, ja nautiskellaan vielä joulun rääppiäisistä. Taidanpa aloittaa vaimoni valkosipulisilakoista. Niitä jäi vielä, ja jäi vielä yksi lukematon lahjakirjakin.

Aaton tuikut

Aaton tuikut

Kirjalahja

Kirjalahja

Pipareita seuraksi

Pipareita seuraksi

SKS:n kirjamyymäjä, Mariankatu 3

SKS:n kirjamyymälä, ent. Vanha tulli- ja pakkahuone, Mariankatu 3

Kauppatorin varikset

Kauppatorin varikset

Kauppatorin ranta vapaana

Kauppatorin ranta vapaana

Vuosi vaihtuu Senaatintorilla

Vuosi vaihtuu Senaatintorilla

Vuosi vaihtuu Porvoossa

Vuosi vaihtuu Porvoossa

Vuosi vaihtuu padolla

Vuosi vaihtuu padolla

Vuosi vaihtuu Rantakulmalla

Vuosi vaihtuu Rantakulmalla

Read Full Post »

Asuntoyhtiömme pihatalkoot oli saatu mallikkaasti päätökseen; oman panoksemme annoin vaimoni kanssa viimeiseen pakkasen kurtistamaan lehteen. Kuntavaalien äänioikeuttamme käytimme jo ennakkoon, joten varsinaisena vaalipäivänä sunnuntaina olisi voinut vaikka huilia koko päivän Uuno Turhapuron tamineissa. Ai niin, ihan luottamuksellisesti, äänestimme ennakkoon siksi, koska tyttäremme oli tiettyinä päivinä vaalitoimitsijana ennakkoäänestyspisteessä. Parempaa syytä ennakkoäänestykselle ei voi olla, eihän?

Kirjoittajaan iski sunnuntaina levottomien jalkojen oireyhtymä. Ei sopinut löhöily velvotteista vapaana sunnuntainakaan – ulos vain raikkaisiin tuuliin! Sängyssä jo pohdin ulkoilureittiäni ja samalla kun heilautin jalkani joustinpatjalta lattialle, olin tehnyt päätöksen kohteestani. Porilainen Neon 2 lauloi aikoinaan suositussa Kemia-hitissään ”siinä täytyy olla rakkautta, siinä täytyy olla unelmii, mannapuuroa ja mansikkaa, juuri oikeanlaista kemiaa … ”. Samantapaisia latuja kulkivat myös omat ajatukseni. Mielimaisemassani täytyi olla … hetkinen, aivan: hiljaisuutta, metsätie, virtaavaa vettä, jylhiä kallioita, väriä ja metsän eläimiä. Se ei ole siis kauppakeskus, ei. Tämä paikka on vähän syrjemmässä. Olen kolunnut niitä kulmia ties kuinka monta kertaa. Se on kaakkurin, pohjantikan, lehtokurpan, kauriiden, hirvien ja metsäjänisten maa. Sekaan mahtuu ja sinne on vapaa pääsy.

Odotin jo näkeväni koskikaran virran reunakivellä niiaamassa, mutta ei, oli kait vielä liian aikaista karalle. Ehkä sitten viikon päästä? Silloinko tulet talvehtimaan ja patoaluetta vahtimaan? Pukusi on kuin Kämpin hovimestarilla – vain mustaa ja valkoista. Ja aina korrekti käytös – paitsi silloin, kun sukellat hakemaan toukkia virran pohjasta ja katoat hetkeksi näkyvistä. Kiertelin mielimaisemaani vielä tovin ennen kuin lähdin astelemaan kohti autoani. Kotimatkalla poikkesin Kytäjoen tulvapelloilla. Kävelin lähemmäksi jokea ja silloin erotin joella lepäilevät laulujoutsenet. Yhtäkkiä osa joutsenista nousi siivilleen ja kaartoi melkein ylitseni kohti etelää. Sinne ne menevät ja trumpetti soi komeasti. Jokaisella on oikeus ääneen, niinpä. Eräät käyttävät ääntään raikuvasti, eräiden äänenkäyttö on vaisumpaa – vain numeromerkintä ympyrään, jumppasalin huterassa äänestyskopissa.

Ensilumi vanhan viinatehtaan katolla

Raikkaissa tuulissa

Talvenkukkia

Luonnonkoristeet

Jääomenat

Sillankaide

Pato

Loppusyksy

Jääheinät

Mielimaisemassa

Poukama jäätyy

Ne lähtevät taas

Read Full Post »