Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘käen kukunta’

Sää ei vaikuttanut kovin kesäiseltä, mutta emme tienneet, että pahempaa oli tulevalla juhannusviikolla luvassa: lumikuuroja 17.6.! Viikonvaihteeksi oli ennustettu sekä sadetta että poutaa. Lämpötila olisi kuitenkin enimmäkseen yli 15 astetta. J-tyttö istui mökkimatkan etupenkillä biopussi jo valmiiksi sylissään; ei ollut tyttö vielä päässyt eroon matkapahoinvoinnistaan. Reissu mökille meni kuitenkin ongelmitta. Perillä vain lämpöä tupaan, jääkaappi päälle ja kamppeet paikoilleen. Isovanhemmat vaalivat järjestystä kuin kasarmin rättivääpeli, muuten ahtaissa tiloissa joku sotkeentuisi sandaaleihinsa. Ilta kului nopeasti. Alkoi olla jo hämärä, mutta sähköttömässä mökissä makuukamarinkin lukija pärjäsi hyvin otsalampun avulla. Mökkieksotiikkaa jos mikä!

Olimme päättäneet vähitellen viedä mökin varustusta aivan uudelle tasolle (suora lainaus viihde-elektroniikan esitteestä). Paikallinen kirvesmies, Manu Andersson, oli luvannut pystyttää meille uuden puuceen ja asentaa sinne biokäymälän, kunhan vain kaiken tilaisimme itse. Puuceen haku tapahtuisi lauantaina Forssan Rautiasta. J-poika nukkui vielä makeasti muiden mukana, enkä raaskinut murkkua herättää rautakauppareissulle. Join rauhassa aamukahvit mökin kuistilla, kuuntelin vastarannan lokkien ääniä ja arvioin päivän säätä. Lähdin kohta lampsimaan mökkitielle, josta Manu ottaisi minut hakureissulle kyytiin. Kaikki sujui rautakaupassa rivakasti ja pian olimme mökkipihalla valtaisan kevythirsikuorman kanssa. Mietin, miten kukaan voi selvitä puuceen lautapalapelistä – se projekti oli ihan eri luokkaa kuin kaasugrillin kasaaminen. Omin voimin emme olisi edes yrittäneet

Luonto on juuri nyt vehreimmillään ja kukkeimmillaan. Tienvarsia ja niittyjä värittää leinikkien, metsäkurjenpolvien, eri putkien ja lupiinien komeat kukinnot. Pian joukkoon tulee myös päivänkakkara ja monet kellot. Metsä raikaa lintujen äänistä. Olen aina yrittänyt opettaa pikku mökkivieraitamme tunnistamaan eri kasveja ja lintujen ääniä. Mökkiympäristö on siihen omiaan, kun kilpailevia näkö- ja kuuloärsykkeitä on vähemmän kuin kaupungissa. Kuulitko peipposen? Entä sirittäjän? Nyt se kuuluu, tuolla! Olin juuri astumassa mökin rappusia alas kun havahduin käen kukuntaan. Se tuli ihan läheltä, mutta mistä? Kun nostin katseeni ylös puihin, kuulin viereltäni J-pojan ja vaimoni naurunrätkätyksen. Niinpä niin, nyt isoisää, sitä muka-luonnontuntijaa, höynäytettiin pahemman kerran. Käen kukunta tuli J-pojan puhelimesta, jonne viikari oli sen etukäteen tallettanut! Voihan keinokäki! Nauroin muiden mukana J-pojan tempaukselle. Muutaman viikon päästä aidot luonnon linnut vaikenevat, kun poikaset alkavat putoilla pesistään alas varvikkoon. Siinä uudessa hiljaisuudessa ja haikeudessa kuulisi mielihyvin vaikka valekäkeä J-pojan laitteesta. Play it again Sam!

Otsalampun valossa

Otsalampun valossa

J-pojan iltauinti

J-pojan iltauinti

J-poika iltanuotiolla

J-poika iltanuotiolla

Pihan uusi perenna neidonkurjenpolvi

Pihan uusi perenna neidonkurjenpolvi

Taashan me tavattiin, mökkinaapuri

Taashan me tavattiin, mökkinaapuri

Peräkärry vain tyhjäksi

Peräkärry vain tyhjäksi

Tuonne pinotaan!

Tuonne pinotaan!

J-tytön kantamus

J-tytön kantamus

Osaava kirvesmies Manu Andersson

Osaava kirvesmies Manu Andersson

Käskettiin siirtää tuo kivi!

Käskettiin siirtää tuo kivi!

Mökkirannan alkukesän vehreyttä

Mökkirannan alkukesän vehreyttä

Mökillä on kivaa koleudesta huolimatta

Mökillä on kivaa koleudesta huolimatta

Kyllä maalla on mukavaa!

Kyllä maalla on mukavaa!

J-tyttö ja J-poika

J-tyttö ja J-poika

Näinköhän on?

Näinköhän on?

Mökin hengetär

Mökin hengetär

Taustalla uusi Ronaldo?

Taustalla uusi Ronaldo?

Kuin Noora Karma

Kuin Noora Karma

J-tytön leikkipaikka

J-tytön leikkipaikka

Riippukeinun rauhassa

Riippukeinun rauhassa

Read Full Post »

Väsymystä on montaa sorttia. Pahinta on, jos ei väsymystään itse huomaa. Hesarin kuukausiliitteen tuoreessa jutussa Matti ja Teppo eivät Matin mukaan ole ”koskaan kokeneet burnista”. Hyvä niin; ja tsemppiä pojille, vaikka uupuminen ei olisi lähelläkään. Luulen, että monelle tavalliselle tossunkuluttajalle tämän vuoden kolea kevät on jo sellaisenaan ollut voimia kuluttava. Itse ainakin koen juuri nyt väsymystä, joka ei ihan dallaspullalla, tai parillakaan asettuisi. Samankaltaisen kevään elin yli kymmenen vuotta sitten. Töitä oli paljon ja pajassamme hikoiltiin myös helatorstaina. Muutaman tunnin aherrettuani ajattelin, että nyt riitti. Painoin tietokoneen off-näppäintä, hyppäsin autoon ja otin suunnaksi Karkalin luonnonpuiston. Irtiotto varmaan kannatti, koska burnis jäi kokematta.

Karkalin luonnonpuiston keväinen vehreys, runsaat keltavuokot ja mustapääkertun liverrys puron varren pensaikossa ovat piirtyneet päähäni lähtemättömästi. Muistan myös, kun kiikarodessani linnun suuntaan eräs toinenkin vaeltaja tuli kuuntelemaan kerttulinnun hienoa sooloa. Vilkas keskusteluhan siitä syntyi, ja osoittautui, että keskustelukumppanini oli kustannustoimittaja, joka myöhemmin teetti meillä töitäkin. Tänä vuonna, kun jälleen helatorstain aikaan työn paljous oli vetämässä suuta viivaksi, tein ennaltaehkäisevät toimet ja suunnitelmat jo hyvissä ajoin. Nyt en lähtisi Karkaliin hakemaan uusia työkontakteja, minulle riitti aivan hyvin tuttu henkireikä läheisen järven tuntumassa. Repun olin pakannut jo pari päivää sitten.

Se toimi jälleen kerran. Tulin väsyneenä kotiin retkeltäni, mutta väsymys ei ollut uupumusta. Kuinka olisikaan ollut. Sain jutella metsätiellä  huilivan sammakon kanssa, näin kevään vuokot vielä loistossaan, kaveerasin sisiliskon kanssa ja olin erotuomarina rantasipien välienselvittelyssä. Näin myös elämäni ensimmäisen pikkutikan, mutta tikka pakeni ylös puuhun piiloon kuvaajalta. Kuulin käen kukunnan ja monet juuri kotimetsikköön kiirehtineet iltalaulajat. Viikko sitten olin J-tytön kanssa kovassa viimassa pellonreunalla joutsenia ja hanhia kiikaroimassa, mutta nyt oli melkein kesä. Lämpö nousi jo 20 asteeseen – ja mikä parasta, burnis jäi metsään. Toisessa korvassa kohisee vielä työpaine, mutta toisella korvalla kuulen vain puron solinaa ja punarinnan iloisenhaikeaa liverrystä.

Käpy kannolla

Käpy kannolla

Näsiä

Näsiä

Sitruunaperhonen

Sitruunaperhonen

Heijastus

Heijastus

Sinivuokot, vielä kerran

Sinivuokot, vielä kerran

Rantasipi

Rantasipi

Pikkukäenrieska

Pikkukäenrieska

Rauhallinen juttukaverini

Rauhallinen juttukaverini

Pintaan

Pintaan

Lepohetki

Ja huilimaan

Vielä kukkii leskenlehti

Vielä kukkii leskenlehti

Mahdunko kuvaan?

Mahdunko kuvaan?

Vai onko näin parempi?

Vai onko näin parempi?

Äitienpäivä lähestyy

Äitienpäivä lähestyy

Kiikarikaverina J-tyttö

Kiikarikaverina J-tyttö

Read Full Post »

Mustialan kohdalla havahduimme Arja Korisevan tulkitsemaan upeaan lauluun. “Puhelinlankojen” vetäjät Petri Rinne ja Markku Aro ihastelivat hekin tyylikästä esitystä, sen sävelmää ja sanoitusta. “Kevätvalssin” tekijöinä olivat, ehkä yllättäen, Pave Maijanen (säv.) ja Heikki Harma (san.). Valssin jälkitunnelmissa saavuimme mökillemme, koleana ja sateisena toukokuisena perjantaina.

Valssi vaihtui lauantaina kovaan fyysiseen työhön. Mökillä on aina tekemistä, mutta toki siellä ehtii välillä pysähdelläkin, haaveilla, kokata ja nauttia maittavaa ruokaa, seurustella elämäntoverin kanssa, valokuvata metsätähtiä, tarkkailla lintujen pesimistä – ja tietenkin: haravoida ja kerätä risuja, pestä ikkunoita ja tehdä kuutioittain polttopuita. Jos on koleaa, sateista ja tuulista, on työleirin fyysinen osio aivan paikallaan – veri kiertää kropassa ja lämmintä on ainakin hetkeksi. Tänä keväänä äänimaisemasta on puuttunut eräs tyyppiääni. Käen kukuntaa emme ole kuulleet kertaakaan. Pitäisikö tässä itse ruveta olemaan käkenä, vai peräti äimänkäkenä, kysyy ihmettelevä mökkiläinen. Olen myös kaivannut metsäsittiäisiä, noita raukeanoloisia köntyksiä pikkulan ympäristössä. Eiköhän kaikki korjaannu, kun lämpimät virtaukset ehtivät viimein Suomeen asti. Tulevathan ne?

Mökkiämme ympäröivä maasto on järvelle viettävä mustikkapohjainen mäntyrinne. Sammalten peittämät kivet vanamoineen ja metsätähtineen antavat pihapiirille oman viehätyksensä. Kovalla työllä jokunen kukkapenkki saadaan kohtuulliseen kuntoon, mutta kaupungista tuodut kesäkukat amppeleissa ja kukkalaatikoissa antavat lisää värikkyyttä tonttumetsäämme. Mukavat mökkinaapurimme lisäsivät tänään perennavarantoamme lahjoittamalla meille sinilatvan. Hienoa! Malja kivoille naapureillemme ja malja kevään vehreydelle! Koleutta tuskin huomaa, kun työrupeaman ja iltasaunan päätteeksi vielä pyytää kultansa kevätvalssiin. Siihen hitaaseen kevätvalssiin.

PS. Tänään sunnuntaina 29.5. kuulin käen kukkuvan Tammelan Heinijärvellä! Tulisiko sieltä viimein kesä ja lämpimät säät?

Mökkiranta

Sillä näet nimittäin

Kohokohta

Mökkinaapurit Seppo ja Mervi

Pelargonia

Tilateos

Mtesätähti (kuvattu tuulessa)

Read Full Post »