Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘juhla-ateria’

Onneksi tyttäremme pani tuumasta toimeen, ja tilaa vielä löytyi: äidit pääsevät sittenkin nauttimaan äitienpäivän juhla-aterian valmiiseen pöytään ja me kaikki muut siinä siivellä. Liian vähän on perhepiirissämme tapana kokoontua yhteen hyvän ruuan merkeissä kotiin, mökille tai ravintolaan punavalkoisten ruutuliinojen äärelle. En ehtinyt pitemmälle menetettyjen mahdollisuuksien ajatuskuvioissani, kun huomasin, että ulkona paistaa aurinko ja aikaa ateriaamme on vielä monta tuntia. Huomasin käteni jo tarrautuneen kameralaukun remmiin, huomasin jalkani askeltavan kohti tuulikaapin savisia saappaita ja kuulin äänihuuleni muodostavan sanat ”tulen ihan pian!”. Oli tsekattava luonnon status – mitä kaikkea oli metsissä ja pelloilla tapahtunut kahdessa viikossa, jonka ajan olin ollut pois havaintopaikaltani. Keväisin olen mitä suurimmassa määrin tarkkailija. Nyt osat olivat vaihtuneet – lääkärit ja hoitohenkilökunta tarkkailivat minua kirurgisen operaation jälkeen.

Oli kait ihan normaali keväinen mökkiviikonloppu, kevään toinen yöpymiskerta. Tulimme kotiin, ruokailimme ja laittelimme mökkitavaroita omille paikoilleen. Aloin lueskella viikonvaihteen päivälehtiä. Silloin iski rintaan kova kipu. Se ei vaimentunut, vaikka asetuin makuulle. Päätimme hetken kuluttua, että vaimo soittaa hätänumeroon. Sen jälkeen kaikki tapahtui nopeasti. Ensihoidon ambulanssi tuli pihaamme, osaavat ammattilaiset marssivat olohuoneeseemme, tutkivat potilaan, ottivat sydänfilmin, konsultoivat Hyksin päivystävän kirurgin kanssa ja totesivat, että potilas on saatava nopeasti pallolaajennukseen. Sitä ennen vaimoni oli ymmärtänyt antaa miehelleen ensilääkkeeksi aspirinin, mistä tuli tunnustusta. Hoitotoimenpide pääsi alkuun ilman viiveitä, kaikki sujui ongelmitta ja pääsin jo leikkausta seuraavan päivän illalla jatkohoitoon Hyvinkäälle. En tiedä, olenko oikein vieläkään tajunnut, kuinka vaarallinen tilanteeni oli – kuinka läheltä liippasi. Koin olevani turvassa ja hyvissä käsissä kaiken aikaa, niin Meilahdessa kuin Hyvinkäällä. Pääsin kotiin vappuaattona mukanani kassi, jossa oli vaimoni sairaalaan tuomat parranajokone, hammasharja ja -tahnaa, hammastikkuja, kännykän laturi ja kampa (kampa oli varmaan potilaan piristykseksi, ei niinkään tarpeeseen). Toipuminen käynnistyi kotona hyvin – kunhan olin ensin selvinnyt sairaalasta tuomastani vatsataudista korkeine kuumeineen.

Lusikoimme verkalleen juhla-ateriamme jälkiruokien rippeitä. Taisimme kaikki nauttia omista ateriavalinnoistamme ja toistemme seurasta. J-pojalla oli vaikeuksia pysyä aloillaan ja olla kanssamme aterian loppuun asti. Tietenkin piti päästä iltaa viettämään kavereitten kanssa, kuinkas muuten. Vähän malttia ja respektiä kuitenkin! Vapautimme viimein seurueen murkun ja jäimme odottelemaan tarjoilijan laskua. Seurueemme oli hyvällä tuulella, ei ollut kiire minnekään. Joukossa oli yksi vanhempi, sydäninfarktista toipuva siipirikko ja yksi kroonista sairautta kantava nuori äiti. MS-tautia sairastava tyttäremme hymyili kuitenkin kaikkein eniten.

JK. Lisäys blogiin 5 vuoden jälkeen (v. 2020). Kirjoittaja toipui erinomaisesti vaativasta sydänoperaatiosta – eikä voi kylliksi kiittää niin vaimoaan, ensihoitohenkilöstöä, sydänkirurgeja, muita lääkäreitä kuin monia eri hoitajia sekä Meilahdessa että Hyvinkäällä. Myös tyttäremme MS-tauti on pysynyt lääkityksellä hyvin kurissa.

Hyvää äitien päivää! J-tytön grafiikkaa

Hyvää äitien päivää! J-tytön grafiikkaa

Äitienpäivän lehtometsää

Äitienpäivän lehtometsää

Valkovuokot

Valkovuokot

Hiirenkorvat

Hiirenkorvat

Kottarainen

Kottarainen

Leskenlehdet

Leskenlehdet

Kytäjän peltomaisemaa

Kytäjän peltomaisemaa

Kuovi

Kuovi

Peltokorte

Peltokorte

Punarinta (taas kerran)

Punarinta (taas kerran)

Rentukat

Rentukat

Sinisiipi

Sinisiipi (kansallisperhosemme paatsamasinisiipi, koiras)

J-poika

J-poika

Isoäiti ja J-tyttö

Isoäiti ja J-tyttö

Isä ja tytär

Isä ja tytär

Read Full Post »

Juhannus meni mökillämme käsikirjoituksen mukaisesti – jos mitään suunnitelmaa nyt voisi vapaalla ollakaan. Tai miksei, kaikki voisi mennä näinkin: herätys klo 9.00, aamupala 9.30 (kokin oli silloin pitänyt herätä jo aikaisemmin), lähtö metsään vihtatarpeita hakemaan klo 10.40, vihtojen teko päättyy klo 11.50, juhla-aterian valmistelu alkaa perunoiden pesemisellä klo 12.40. Ei, nyt mentiin jo liian lujaa. Missä vaiheessa sitä ehtii istuksimaan ja miettimimään sinisiä, tai seurustelemaan? Pitkään yhdessä ollut pari ei tarvitse päiväsuunnitelmaa, kaikki luontuu kuin itsestään. Vielä kun pariskunnan aamuvirkku malttaa nukkua vähän pidempään, ja se toinen yökukkuja ymmärtää mennä nukkumaan vähän tavallista aikaisemmin, saadaan aikaan yhteinen rytmi ja päästään juhannussaunaankin samalla ovenavauksella. Näin myös tapahtui.

Jos ihminen ei aina niin perustaisi suunnitelmista ja käsikirjoituksista, ympäröivä luonto toimii kuin kello. Kuu kiertää maata ja näyttäytyy tietyn aikataulun mukaan, kirjosiepon poikaset hyppäävät pöntöistään yleensä heinäkuun ensimmäisellä viikolla, vanamo kukkii vain juhannukseen, sitten on kellokukkien, päivänkakkaroiden ja metsämaitikan vuoro. Ja kun horsma kukkii, on kesä jo auttamattoman pitkällä. Keskimmäinen lastenlapsistamme L-poika kuuli kerran, kun mietimme senhetkistä kellonaikaa. Minkäänlaista kelloa ei ollut lähimailla. Heitin siihen, että se on noin kolme. L-poika ihmetteli ja kysyi: ” Miten Papu voi sen tietää?”  Niin, nuorisolla on vielä paljon opittavaa. Katsoin kelloajan auringosta! Sen verran auringon rataa on tullut katsotuksi, että yhtä sun toista on mieleen jäänyt.

Oli mökkijuhannuksessamme jotakin ohjelmoitua. Saimme sähköpostiviestin aatonaattona Heinijärven suojeluyhdistyksen puheenjohtajalta. Viestissä todettiin, että perinteinen juhannushanuristin vene lähtee kiertämään mökkirantoja Kutterinkujan rannasta aattona klo 18. Perinne on hieno, muistamme veneellä kulkevan juhannussoittajan jo monien, monien vuosien takaa. Nyt oli vuorossa nuorempi sukupolvi ja haitaria näppäili suojeluyhdistyksen varapuheenjohtaja. Kun on annettu kelloaika, ei juhannusvene pääse livahtamaan mökkimme ohitse, kuten joskus on tapahtunut.

Tämä juhannus jää mieleeni mukavana juhannuksena. Se vietettiin erinomaisessa säässä ja superkuun valaistessa askeleitamme. Vähän unisin silmin kiirehdin aikaisin maanantaiaamuna toimistollemme ja yritin taas orientoitua työntekoon. Kummasti asiaa helpotti, kun katselin allakkaani. Siellä luki: loma alkaa viikon päästä. On se vaan hienoa, että on olemassa suunnitelma ja kesälle tuoksuva käsikirjoitus!

Juhannus järvellä

Juhannus järvellä

Paikka sinisille ajatuksille

Paikka sinisille ajatuksille

Tonkka ja koivut

Tonkka ja koivut

Rannan lobelia

Rannan lobelia

Naapurin kesävieraita

Naapurin kesävieraita

Kirjosieppoemo vielä pesällä

Kirjosieppoemo vielä pesällä

Naapurimme seinän takana

Naapurimme seinän takana

Heinätähtimö

Heinätähtimö

Kellot

Kellokukkia

Juhannussoittajat

Juhannussoittajat

Juhannusaaton kuutamo

Juhannusaaton kuutamo

Hei hulinaa tuulisena juhannuspäivänä

Hei hulinaa tuulisena juhannuspäivänä

Ahkeroija vailla vertaa

Ahkeroija vailla vertaa

Blogimies ja kamera

Blogimies ja kamera

Kesäheinät

Kesäheinät

Read Full Post »

Otin varaslähdön isänpäivän juhlintaan lähtemällä aamuhämärissä kävelylenkille Kytäjärven maisemiin. Lauantain tihkusää oli kääntynyt poutaisemmaksi ja aurinkokin näyttäytyi hetkittäin pilvien raosta. Sää oli vielä leuto ja tuuli vain vähän, hattu pysyi hyvin kulkijan päässä. Repussa oli kamera ja termospullo, jossa muutaman kupin verran kuumaa kahvia.

Luonto ei ollut talven kynnykselläkään aivan hiljainen: suolta järveen laskevan puron solinaan sekoittui korppien, eri tiaisten sekä närhien vuorottainen ääntely. Ja kauempaa järveltä kuului muutakin – laulujoutsenen vaimea trumpetti otti vastaan kaupungista tulleen kummajaisen! Joutsenia oli neljä: kaksi valkeaa ja kaksi vielä harmaata – todennäköisesti tämän vuoden poikaset kahden aikuisen seurassa. Mistä kaukaa joutsenet olivat tulossa? Eivät ne tällä järvellä kauan viipyisi, sää viilenisi ensi viikolla nopeasti. Matti Huutonen oli ennustanut pakkasia Etelä-Suomeen jo tiistaiksi. Talvi oli viimein tulossa.

Kävelin eteenpäin vanhaa, järven rantaviivaa myötäilevän rautatien pohjaa. Kyllä vain! Tällä paikalla ollut Hyvinkään–Karkkilan kapearaiteinen rautatie purettiin v. 1967, mutta ”Pikku Päkän” radan ura on yhä paikoillaan. Läheisten hevostallien ratsukot käyttävät ratauraa mielellään satunnaisten ulkoilijoiden lisäksi. Muutin itse Hyvinkäälle vähän myöhemmin kun rata purettiin enkä ehtinyt nähdä höyryävää ”Pikku Päkää”, mutta nimi tuli merkitsemään itselleni paljon. Tapasinhan Hyvinkäällä samannimisessä ravintolassa tulevan vaimoni. Ilmankos tuolla ratauralla kävely tuntui jotenkin kotoisalta, ja jalkakin nousi reippaasti!

Nyt vielä tsekkaamaan patopaikan koskikara ja sieltä kotiin ottamaan vastaan isänpäivän vieraita. Ainakin tyttäremme perhe olisi tulossa tervehtimään ja nauttimaan kanssamme vaimoni valmistaman juhla-aterian. Koskikara oli tutulla paikallaan ja tervehti muukalaista (näin halusin kuvitella) hauskoilla niiauksillaan. Melko vaatimattomalla kuvauskalustollani en voinut odottaa kummoisia lähi- ja lajikuvia, vaikka melko lähelle kohdetta pääsinkin. Oliko tuo ympärilläni lentelevä ja välillä aloilleen asettuva yksilö uros vai naaras, parisuhteessa vai sinkku, kuka tietää? Päätin kuitenkin toivottaa siivekkäälle ystävälleni oikein hyvää isänpäivää – varmuuden vuoksi ja tulevan varalle.

Kytäjäjärvi isänpäivänä

Rantaheinät

Laulujoutsenet

Pikku Päkän rataura

Koskikaran maisemissa

Koskikara

Vanha sähkölaitos

Maatuvat lehdet

Kytäjärven etelärantaa, 2011

Isänpäivänonnittelijoita

Read Full Post »