Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘joulumusiikki’

Tämän viikonlopun jälkeen enää yksi viikonvaihde ennen joulua. Huh, ja paljon on vielä tekemättä ennen kuin aatto koittaa. Eilinen perjantai oli puuhakas paketointi-ilta – pilteille ja aikuisillekin alkoi valmistua toivottavasti mieluisia joululahjoja. Fonziekin sai pakettiinsa ison koiranluun. Vaatekaapin ylähyllylle piiloon laitettu luu olikin jo syytä paketoida, kun kaapin vaatteemme alkoivat jo haiskahtaa sanonko mille. Pidin vaimoni kanssa keittiötämme pukin pajana ja samalla kuuntelimme ”juutuubista” kaikkea mahdollista joulumusiikkia. Vuosia sitten työmatkalla Pukkilaan kuulin Petran laulamana kappaleen ”Tulkoon joulu” (säv. ja sanat Pekka Simojoki). Upea laulu ja entisen Tiktak-yhtyeen solistin herkkä tulkinta! Myös eilen lahjapaketin naruja kähertäessämme kappale säväytti. Kuka oli kappaleen sovittaja, sitä tietoa en löytänyt. Voin kuvitella tästä melodiasta monia ja toisistaan poikkeavia sovituksia, myös puhtaasti instrumenttikappaleita joulun tunnelmaa nostamaan.

Pian edessä oleva ja kontolleni annettu tärkeä joulutehtävä on kuusen haku. Se on stressin paikka, ei käy kieltäminen. Vaimoni toiveena on saada kotiimme kapea latvakuusi tai joka tapauksessa kapea ja säännöllinen puu. Hän varmaan muistelee aikoja, kun nuorempana hain lähimetsän kaadetuista ja sinne unohdetuista puista vankkaoksaisen latvakuusen. Eivät ne kuuset täydellisiä olleet, mutta vuosien saatossa alkavat siltä tuntua. Viime vuosina olen pitänyt perinteenä hankkia joulupuu samalta, Sebastian Lindholmin näköiseltä kuusenmyyjältä lähikauppamme parkkipaikalta. Rantakulman metsien luonnonkuusi on lopulta aina kelvannut ja saanut koristeltuna jopa ihailevia katseita. Mutta usein joulupuumme on vaatinut tuunaamista: nuo oksat lyhemmiksi, ja vielä vähän tuoltakin; ja käännetäänpäs kuusi sittenkin noin päin. Kuinkahan käy tänä vuonna? Oksasakset on jo esillä – poraa tuskin tarvitaan.

Tänä vuonna näyttää tulevan lumeton joulu Etelä-Suomeen. Siltä alkaa vaikuttaa. Kukapa ei toivoisi valkeaa lumipeitettä, joka koristelisi jouluiseksi mustan maan. Sitä toivoo myös jokainen valokuvausta harrastava – kun se paras talvikuva ikinä on vielä ottamatta. Olen joulukuussa kierrellyt metsiä ja peltoja kameroineni, mutta aika vaatimattomia talvikuvia on kamerani kennoon piirtynyt hämärän ja lumettoman maan takia. Mutta jos tumma metsä on suomalaiselle tuttuakin tutumpi, onko se sitä myös ranskalaiselle? Mitä jos vähän tuunaan niitä kuvia? Joulukuun alkupuolen kuvissa oli onneksi vähän lunta – Pohjolan valkean joulun illuusiosta on pidettävä kiinni.  Avasin luukun 14 – kamerani muistikortin luukun – siirsin bitit tietokoneeseeni ja ryhdyin puuhaan. Sitä ennen haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ja satunnaisille vierailijoilleni Oikein Hyvää Joulua 2013!

Hyvää joulua!

Hyvää joulua!

God Jul!

God Jul!

Häid Jõule!

Häid Jõule!

Fröhliche Weihnachten!

Fröhliche Weihnachten!

Joyeux Noël!

Joyeux Noël!

Feliz Navidad!

Feliz Navidad!

Merry Christmas!

Merry Christmas!

Read Full Post »

Jouluun on aikaa enää viisi viikkoa. Muistilapulle on listattu lukuisia joulun valmisteluasioita, jotka olisi jo tehtävä, tai ainakin pantava aluille. Lahjojakin on hankittava, joten tuumasta toimeen ja ostoskärryn puikkoihin vain kiinni, huvitti tai ei. Nuorempana yritin tehdä joitakin joululahjoa itse. Eräänä jouluna sulkeuduin pariksi, kolmeksi päiväksi kylmään ulkovarastoomme ja taistelin höylättyjen mäntylankkujen kanssa alkeellisilla työkaluilla. Leikkuulautojahan niistä tuli, mutta suksee ei nyt ollut niin kovin suuri.

Lauantaina sai Itäkeskus toimia lahjahankintojemme tukikohtana. Paikka oli meille hyvinkin tuttu, kun vanhempani olivat pitkään asuneet aivan Itäkeskuksen tuntumassa, Puotinharjussa. Väkeä oli liikkeellä yllättävän vähän, joulumusiikki ei vielä soinut ja mahduimme hyvin sekaan puikkelehtimaan.

Muutama kirjalahja oli jo repussani kotiin viemisinä. Päätin vaimoni kanssa pitää pienen paussin ostoskerroksen suositussa  kahvilassa. Vieressämme istui mietteissään kasvoiltaan uurteinen, vanhempi mies, jonka arvelimme olevan lähtöisin jostakin Kaukasuksen suunnalta. Täällä oli väkeä kaikkialta maailmasta. Valitsimme kahvimme seuraksi perunaleivokset. Makea suupala toi mieleeni oppikouluajat Helsingin Kulosaaressa. Koulun lähellä oli ns. Domus-talo, jonka kivijalkamyymälästä käväisimme ruokatunnilla aina silloin tällöin tuota herkkua hakemassa. Tämänkertainen perunaleivos oli erilainen – se ei ollut Domuksen leivoksen veroinen.

Kiirettä piisaa

Sunnuntaille oli muistilappuun kirjattu siivoamista. Itse olen osallistunut kotimme siivoamiseen luvattoman vähän. Nyt osallistuisin enemmän, mutta oli kuitenkin hyvä muistaa Marttojen ohje joulusiivouksesta: kaikkia komeroita ei tarvitse juuri jouluksi siivota, ellei vietä jouluaan komerossa. Otin sunnuntaina verryttelytehtäväksi joulukuusen kynttilävyyhdin siistimisen. Muistin, että jo viime jouluna uusi kuusenkynttiläsarjamme oli mennyt pahasti solmuun – kuin sotkeentunut kalaverkko. Se ei enää suosiolla asettuisi kuusen oksille, ellei vyyhtiä kunnolla selvittäisi. Levitin johto- ja lamppukasan olohuoneen lattialle ja aloitin armottoman ja hitaan selvitystyön. Vähä vähältä johdot suoristuivat ja yhtenäinen, siisti johtosarja oli edessäni. Kuusenkynttiläsotku oli selvitetty!

Mietin kynttiläsarjaa katsellessani, miten erilaista on ihmissuhdesotkujen selvittäminen. Niiden sotkujen selvittäminen voi olla haasteellista – eivät kaikki ratkea olohuoneen lattialla. Parasta olisi ennaltaehkäisy, tietenkin. Mieluummin yksi askel taakse kuin hyökkäävästi eteenpäin. Mieluummin anteeksianto kuin syytös. Mieluummin toisen huomioonotto kuin itsekkyys. Malttia ja harkintaa niin arkeen kuin juhlapyhiin – sieltä se joulukin silloin tulee ja myös onnistuu. Ilman sotkuja.

Kuusenkynttilät

Joulusiivous

Puhdasta tuli

Ulkotuli

Marraskuun lumeton aamu

Read Full Post »