Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘jouluaatto’

Lucian päivänä 13.12. maa oli lumeton. Ei oikein tuntunut joulukuulta eikä siltä, että vajaan kahden viikon kuluttua olisi jouluaatto. Kaupunkia ympäröivät pellot olivat mustina tai hohtivat syysviljan vihreää. Siellä täällä näkyi jääriitettä. Ihmisten mieletkin näyttivät olevan jäässä. Seuraavana yönä oli yllättäen satanut vähän lunta – saisivatko etelän ihmiset sittenkin valkean joulun? Tuntuu, että valkea lumipeite on se kaikkein tärkein joulutunnelman tekijä. Lähdin hoitamaan joitakin asioita kauppakeskukseen, ja kas, siellähän oli tunnelmaa, ihan omanlaista tunnelmaa. Parkkihallissa töräyteltiin torvea oikein joukolla jonkun onnettoman väärien liikkeiden takia. Kun suomalainen töräyttää auton torvea, silloin on totinen paikka. Muualla maailmassa torven soitto voi olla silkkaa hupia; siihen ei vaadita toisten virheliikkeitä. Pyöräilijät taas eivät meillä missään tapauksessa anna äänimerkkejään. Mutta olkoon, muut saavat jatkaa suomalaisten liikennekäyttäytymisen omituisuuksista.

Parkkihallin yläpuolella, itse kauppakeskuksessa, toivoin tavoittavani vähän ystävällisempää ilmapiiriä ja monipuolisempaa taustamusiikkia, ehkä ihan sitä joulutunnelmaa? Ainakin yhdessä liikkeessä myyjätontut hyvästelivät kirjoittajan iloisilla nauruillaan. Tein ihan kohtalaisen ostoksen, mutta jäin miettimään, sanoinko samalla jotakin hulvatonta? Tuskin. En usko vielä olevani isäni veroinen ja isäni asteella, joka vanhempana leskimiehenä saattoi laukaista valintamyymälän kassalle: ”Neidillä on niin kauniit silmät!”. Tarina ei kerro, tuliko viivakoodinlukijalla ohimoon, vai palkittiinko isäni hersyvällä naurulla. Joulun tunnelmaa voi tietenkin hakea muualtakin kuin kauppakeskuksesta. Lämmin tunnelma voi löytyä mistä tahansa, missä ihmiset kohtaavat, ottavat huomioon toisensa ja antavat kiitoksen tai hymyn tulla. Oma henkilökohtainen lahjalistani oli saanut ruksinsa kaikkiin kohteisiin; siltä osin ei enää paniikkia.

Mutta kotirintamalla alkaa tunnelma tiivistyä. En kutsuisi sitä vielä joulutunnelmaksi, vaikka töitä on kovasti sen eteen tehty. Vaimon joskus aamuyön tunteina paistamien esimmäisten laatikoiden tuoksu on asunnostamme jo hälvennyt. Kortit on aikaa sitten kirjoitettu ja viety punaisessa kuoressa postin kakkospostilaatikkoon. On siivottu kaikki nurkat, pesty kylpyhuoneen laatat ja hangattu kaakelinsaumat, on putsattu lavuaarien hajulukot ja muoviputket, on pyyhitty kirjahyllyjen ylätasotkin ja kaikki sen koriste-esineet. Sohva on pesty miedolla saippualiuoksella ja viimeistelty liukastavalla nahankäsittelyaineella. Osa lahjoistakin on saanut värikkäät kääreensä ja tuhansille kiemuroille rullatut narunsa. Ollaan vasta kuitenkin vapaissa harjoituksissa – itse ajot ovat vielä edessä. En ole puhunut mitään loppusiivouksesta, en mattojen tampaamisesta, en kuusen hankinnasta ja koristelusta enkä loppujen jouluruokien valmistamisesta. Ehkä jossakin välissä ennen joulua, edes joku talonväestä ehtii istahtaa olohuoneen nojatuolille, ja hengähtää. Jos voimia riittää, istuja saattaa etsiä käsiinsä jouluntuojakirjamme Markus Similän ”Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät”. Istuja kenties laittaa soittimeen Jussi Rasinkankaan kappaleen ”On aika joulun” (san. Juhani Konola) – ja sulkee silmänsä. Voi olla, että uni tavoittaa istujan, ja asuntoon saapuu viimein kaivattu joulurauha. Joulun tunnelma, se tulee sitten perässä, toivottavasti.

Lucian päivän vihreät niityt

Lucian päivän vihreät niityt

Sänkipelto

Sänkipelto

Jäätynyt enkeli

Jäätynyt enkeli

Ikkuna ja luminen oksa

Ikkuna ja luminen oksa

Kirjaston joulukuusi

Kirjaston joulukuusi

Tavara-aseman lyhdyt

Tavara-aseman lyhdyt

Kirjaston aukio

Kirjaston aukio

Lumiset hitsaajat

Lumiset hitsaajat

Kauppakeskus Willa

Kauppakeskus Willa

Ostoksilla

Ostoksilla

Jonottajat

Jonottajat

Iloiset myyjätontut

Iloiset myyjätontut

Ostoksilla 01

Ostoksilla 01

Ostoksilla 02

Ostoksilla 02

Ilta tulee keskustaan

Ilta tulee keskustaan

Vanha kenkätehdas

Vanha kenkätehdas

Hyvinkään kirkko

Hyvinkään kirkko

Lyhty

Lyhty

Rakkaimmat joululaulut

Rakkaimmat joululaulut ja niiden tekijät (Markus Similä)

Read Full Post »

Viimeinkin oli jouluaatto. Ei enää juoksemisia kaupungilla, ei lahjapakettien lankojen kähertämisiä, ei enää vähille unille jääneitä öitä. Oli aattoaamu, ja riisipuuro porisi kattilassa matalalla lämmöllä. Turun kaupungin joulunjulistuksen jätin nyt väliin, oli hyvä olla hetki rauhassa ja hiljaisuudessa. Vaimoni oli taas tehnyt suuren urakan, jotta kotimme kaikille jouluvieraille tulisi hyvä joulumieli – ja vatsa täyteen jouluherkkuja. Hänen lautaselleen kuuluisi aamuiseen riisipuuroon kätkemäni manteli. Puuromanteli menikin oikeaan osoitteeseen!

Tänä vuonna ei ollut valkea joulu – aatonaaton ja aaton vesisateet veivät mennessään viimeisetkin vähäiset lumet. Sytyttelin iltapäivällä pihamme pihlajankannolle kynttilälyhtyjä sateen yhä vain ropistessa. Odottelimme jo ensimmäisiä jouluvieraitamme, poikamme joukkiota. Vieraat saapuivat ja näyttivät viihtyvän kanssamme. Joulupäivänä olisi tyttäremme perheen vuoro. Joulupöytäämme kuuluu sekä itse valmistamiamme että valmiina tai puolivalmiina hankittuja ruokalajeja. Ilman vaimoni valmistamia laatikoita, graavikaloja, valkosipulisilakoita, lohirullia ja karjalanpaistia ei joulupöytä ole täydellinen. Eipä sille pöydälle enempää mahtuisikaan, kun vielä kinkku ja savukalat on asetettu paikoilleen.

Tapaninpäivänä olin ajatellut käydä ulkona, oli sää millainen hyvänsä. Joulupäivän iltana oli pakko jättää lahjakirjan lukeminen puoliväliin, muuten en ehtisi kokea aamun hetkeä, joka itselleni on metsäluonnossa se tärkein. Aamuhämärässä voi aukeilla paikoilla nähdä ketun, kauriita tai hirven – miksei ilveksenkin. Enpä uskonut, millaiseen Tapaninpäivään nokkani työnsin. Myrsky oli harvinaisen raju. Teillä oli katkenneita oksia ja kaikkea mahdollista silppua. Pienehköllä Kytäjärvelläkin oli kova myräkkä. Järven pituussuunnassa etenevät vaahtopäät törmäsivät rajusti patovalliin ja pärskeet sinkoutuivat vaakasuoraan vallin yli. Pysyin vaivoin pystyssä, kun taiteilin myräkässä etsien parasta kuvakulmaa, suojaten kamerani linssiä vesipisaroilta ja hattuani lentämästä Kytäjokeen. Se paras otos olisi vaatinut vielä yhden painalluksen, mutta päätin viimein lopettaa kuvauspuuhani. Kylmin käsin ja housut märkinä nautiskelin autossani eväsleipiäni ja kuumaa kahvia. Tapaninmyrsky toi lisämausteen tämän vuoden lumettomaan jouluun – se oli kuin erikoisvahvaa sinappia joulukinkun päällä!

Kaikki valmista

Pihan lyhdyt

Joulupöytä

Lahjat antaa ja lahjat saa

Lahdenpoukaman jäähilettä

Tapanin tyrskyt

Read Full Post »

Joulun ja uudenvuoden välipäivinä kaupunki on aamuisin hiljainen. Itselläni taas on töissä meneillään taittotyö, jolle on varattu painoaika tammikuun alkupuolelle. Ei siis yhtään löysää, vaan täysillä eteenpäin! Aivojen ammatillinen lohko taistelee palstojen ja sommittelun parissa kun taas aivojen muisteluosio (missä sitten liekin) pysyttelee vielä joulussa ja sitä edeltäneessä ajassa, joulun odotuksessa.

Jouluaatto ja -pyhät menivät rauhallisesti. Mutta joulun valmistelua oli ollut riittämiin: siivousta ja kodin koristelemista, jouluruokien laittoa, lahjojen hankintaa ja paketointia, kuusi ja sen koristelu, vielä koristekatajaoksatkin kaukaa metsästä … Onneksi päätimme käydä haudoilla jo aatonaattona, muuten olisi voinut jokin paikka pritkahtaa. Ei ihminen kaikkeen repeä – varsinkaan flunssaisena (flunssa tuli kirjoittajalle juuri ennen aattoa). Vaimoni oli taas joulun arkkitehti kaikin tavoin – kiitokset hänelle jaksamisesta. Ei ole aivan helppoa olla jouluemona omalle väelle ja yhdeksälle “vieraalle”.

Aattona väkeä ja hyörinää riitti ja hymy oli herkässä. Kaikki näyttivät viihtyvän, vaikka yhteinen aika jäikin kovin lyhyeksi. Kun vierasväki on lähtenyt, on aikaa itselle ja rauhoittumiselle. Availemme omia pakettejamme, kyselemme “mitä pidät tuosta ja tuosta” ja kerromme ehkä jotakin jonkin tietyn lahjan hankinnasta. Emme osta toisillemme monta lahjaa, mutta lasten ja lastenlapsien ja kaikkien taloon tulijoiden on saatava omat lahjansa myös meiltä. Näin on ollut ja tulee olemaan. Jossakin vaiheessa iltaa kuuntelemme erään, nykyisin aattoiltaamme kuuluvan joululaulun. Ei, se ei ole “Heinillä härkien …” eikä “Jouluyö, juhlayö”, vaan Jari Sillanpään esittämä “Lapsuusjoulut” (sävellys Kassu Halonen, sanat Vexi Salmi). Sillä laululla siirrymme aattoillan raukeudessa ja rauhassa hetkeksi omiin lapsuudenjouluihimme ja omien vanhempiemme muistelemiseen. Kyynel irtoaa viimeistään silloin, kun päästään kohtaan “jotka haudalle nyt vien …”.

Musiikillisesti päättyi myös rauhallisesti edennyt joulupäivämme. Avasimme tv:n sattumoisin juuri, kun Andrea Bocelli aloitteli joulukonserttiaan. Musiikkishow oli upea ja veti mukaansa – sai kaikki arkihuoletkin poistumaan. Studion lavastetakkakin tuntui lämmittävän erästä hyvinkääläistä perhettä tuhansien kilometrien päässä. Pian oli aika vetäytyä nukkumaan, mutta vielä sitä ennen – viedäänpäs läjä pakkauspahveja taloyhtiön pahvikeräykseen, tuonne C-talon päätyyn.

Albergan kartano

Albergan kartano Espoon Leppävaarassa, lapsuusmaisemissa

Kenkätehdas

Entinen Renton kenkätehdas jouluvalaistuksessaan

joulurinne

Jouluinen rinne Hyvinkään Hakalanmäessä

Kodin kuusi

Kodin kuusi

lahjat

Lahjat

Read Full Post »