Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Hyvinkään kaupunki’

Vuosi on jo pitkällä eikä mies ole vielä tehnyt elettäkään uuden blogikirjoituksen suhteen. Mikäs nyt, alkaako ikä jo painaa, ehtyykö luomisvoima? No, niinkin voi jossakin määrin sanoa. Tai sitten on niin, että kun tulee ikää, nousee myös riman korkeus – kaikessa tekemisessä. Ehkä ei sittenkään. Alkanut vuosi ja edellisen vuoden loppupuoli on ollut kohdallani vain aika erikoinen, työntäyteinen, mutta kerron siitä enemmän lopuksi. Toisaalta, nuorempana näytti juttua ja blogeja syntyvän paljon helpommin kuin myöhemmin, niitä syntyi jopa päivätyön ohessa ja parikin tarinaa viikossa. Yritän taas tavoitella sitä tekemisen helppoutta, kun ennen työpäivää piskuisessa toimistossamme tein usein ensin valmiiksi blogin ja vasta sitten tartuin päivän töihin! 

Onko vuosi 2023 ja sen kevättalvi ollut jotenkin erikoinen, lumisempi ja kylmempi kuin aikaisemmat? Kurkataan vähän tilastoja – tai oikeammin, kurkkaan omia vuosien takaisia kevätkuvia ja pitämääni päiväkirjaa. Paljastuu, että edelliset viisi vuotta ovat kaikki olleet melko samanlaisia sään ja lumipeitteen suhteen kuin tämä kevättalvi. Poikkeuksen tekee koronakevät 2020. Silloin talvi ja kevättalvi olivat vähälumisia, ja sinivuokot nousivat etelä-Suomessa maasta jo maaliskuun puolivälissä. No, kohtalaisen lyhyt takatalvi runsaine lumisateineen yllätti myös sinä vuonna, huhtikuussa. Nyt maaliskuun lopulla 2023 varmasti jo haikaillaan lämpimien perään – ja sitä tekevät myös monet maahamme jo tulleet muuttolinnut. 

Aika ajoin olen käynyt katsastamassa talvehtivien ja tänne aikaisin tulleiden lintujen tilanteen, mutta melko hiljaista on ollut aina maaliskuun puoliväliin asti. Talvehtivia lintuja on näkynyt vähän, mutta laulujoutsenia alkoi ilmaantua maaliskuun alussa, ja ensimmäisen kiurun kuvasin Hyvinkää taivaalta 19.3. Töyhtöhyyppiäkin alkoi saapua kotipelloilleen pienissä parvissa maaliskuun puolivälissä. Tulihan sieltä myös kottaraiset ja hanhiparvet! Lauantai 25.3. oli pilvinen, lämpöä vain parisen astetta. Päätin lähteä muutaman tunnin rundille lähinnä kait vain ulkoilemaan. Tuuli oli ankara, jouduin laskemaan lippikseni korvaläpätkin alas. Nyt en luovuta, koukkaan vielä tutun Kytäjoen halkoman peltoaukean, josko siellä olisi jotakin. Ja olihan siellä. Jokin vähän erikoisempi, vaaleiden pikkulintujen parvi lennähteli pellon yllä välillä laskeutuen alas ja taas ponnahtaen lyhyeen kaarteluun. Siinä ne lensivät, pulmuset, joita en ollut tavannut moneen vuoteen! Eivät tienneet pulmuset, että saman päivän iltana peltoaukea peittyisi paksuun lumikerrokseen – muuttomatkalle tuli hetkeksi täysi pysähdys. Takatalven lumipeite kasvoi kymmenillä senteillä seuraavien päivien tuiskuissa.

Kirjoittajan päiväohjelma on saanut merkillisen käänteen. Jokin sai miehen hakemaan Hyvinkään kaupungille töihin, vanhoilla päivillään. Laitoin jo lokakuussa hakemuksen rekryyn tavoitteena tehdä opettajan sijaisuuksia kaupungin peruskouluissa. En kertonut vaimollenikaan hakemuksesta mitään, kunnes sain kutsun kaupungintalolle haastatteluun. Läpi meni, ja haastattelun jälkeisenä maanantaina huomasin olevani aamulla klo 8 Aseman koulussa luokan 6 A edessä jonkinlainen sijaisen päiväohjelma kädessäni. Siitä päivästä selvittiin, niin kuin on selvitty jo 40 muustakin koulupäivästä jo 10:ssä kaupungin peruskoulussa eri luokka-asteilla. Upeaa on ollut se, miten hienosti oppilaat sijaisensa hyväksyvät, ja miten voi hetkessä syntyä luottamuksellinen suhde. Kerran tein samalla luokalla useamman päivän sijaisuuden. Ensimmäisenä päivänä eräs tyttö kysyi ” Milloin Anu tulee takaisin?” En osannut sanoa, mutta parin päivän kuluttua joku toinen oppilas kysyi ”Olethan sä meillä vielä huomennakin?”. Muistan sen ja paljon muutakin, kun joskus tämän pestin lopetan. Aikoinaan itseltäni jäi suorittamatta auskultointi, kun olin jo matematiikan ylimääräisen lehtorin vakanssilla kolmena lukuvuonna. Päätin, että voisin hoitaa auskultoinnin v. 2023. Auskultointiani eivät arvioi nyt normaalikoulun kokeneet opettajat, vaan sen tekevät oppilaat, joille olen opettanut murtolukuja, mittakaavaa, palmusunnuntain merkitystä, musiikin kolmisointuja tai lintulaudan lintulajeja sekä niiden ääniä.  

Aikainen helmikuun aamu v. 2023.

Lähimetsissä ja pelloilla oli talvehtivia lintuja melko vähän. Löytyi sentään palokärki ja valkoselkätikka.

Pajunkissat havahduttavat kevään tuloon. Vielä on matkaa pajun kukkimiseen.

Sitkeä isolepinkäinen vahtii mahdollista saalista pellonreunalla. Se pärjää huononkin talven omilla saaliskätköillään.

Keltasirkut löytävät siemeniä pelloilta ja teiden varsilta.

Kesykyyhkyt kevätpuuhissaan hevostallin ikkunasyvennyksessä.

Laulujoutsenten tulon kuulee kauas. Ne ovat usein muuttolinnuista ensimmäisiä.

Lisää joutsenia!

Ehei, tälle pellolle ei suvaita ylimääräisiä!

Lähdetkös siitä, tunkeilija!

Yksinäinen kiuru Hyvinkään taivaalla 19.3.

Töyhtöhyypät tulevat pian kiurujen jälkeen.

Hyypät ovat jo asettuneet kotipellolleen.

Joutsenten, monien hanhien ja sorsien levähdyspaikka tulvivan joen äärellä.

Tundra- ja metsähanhia saapuu suurina lauttoina.

Kanadanhanhet.

Hyvinkään Kytäjällä on täpläkauriiden vahva populaatio.

Täpläkauriiden joukossa oli kaksi täysin valkoista yksilöä.

Varis häätää pois hiirihaukkaa. Oliko haukka jo muuttaja vai yksi harvoista alueella talvehtineista?

Pieni, runsaan 20 yksilön pulmusparvi ilahdutti koleana, tuulisena lauantaina.

Pulmusparvi nousee pellolta herkästi lentoon, mutta laskeutuu taas pian samoille sijoilleen.

Pulmusista koiraalla on puvussaan enemmän valkoista ja siivenkärjet ovat täysin mustat.

Pulmuset eivätkä joutsenet olleet ainoita valkeita lintuja. Sinisorsien joukossa lenteli täysin valkoinen sorsa!

Blogikirjoittaja toivottaa kaikille seuraajilleen Iloista Pääsiäistä!

Read Full Post »

Viikonvaihteessa pidettäisiin valtakunnallinen lintujen pihabongaus. Nyt bongattaisiin, virittäisin takapihallemme piilokojun, tai laittaisin ainakin kameran jalustan valmiiksi lintujen kuvaamista varten. Lintulautamme oli juuri täytetty uusilla auringonkukansiemenillä ja ties millä herkuilla. Ehkä näkisimme urpiaisia tai vihervarpusia? Päivästä tuli pilvinen eivätkä edes paikkalinnut näyttäytyneet. Hiljaista oli. Mitä jos laajentaisin bongausteemaa ja -reviiriä? Rakennettu ympäristö on minua aina kiinnostanut … Kyllä, nyt oli kotikaupunkini vuoro. Bongaisinkin isompia kohteita ja tekisin sunnuntaicocktailin keskusta-alueen rakennuksista; mukaan vähän vanhaa ja ripaus uutta.

Hyvinkää ei ole Porvoo eikä Helsinki, mutta tästäkin kaupungista löytyy monenlaista näyttävää ja erikoista rakennusta, aina jugend-tyylistä lähtien. Yhtenäistä vanhojen rakennusten aluetta ei valitettavasti enää ole, ehkä Port Artturin taloja lukuunottamatta, mutta yksittäisiä pittoreskejä puutaloja vielä onneksi löytyy. Mitähän kuuluu viime vuosisadan alussa rakennetulle Arena-elokuvateatterille Siltakadulla? Remontin soisi pian päättyvän – yhdessä viereisen Rinteentalon kanssa se edustaa mitä upeinta puutaloarkkitehtuuria. Uusista julkisista rakennuksista keksin heti monta suosikkiani. Lasiseinän mitalla voiton vie hieno Hyvinkääsali Sampotalossa. Sunnuntaikierroksellani en rakennusta kuvannut – se on kuvattava juhlavalaistuksessan iltahämärässä. Kaupungin keskustan täydellinen myllertäminen ja kauppakeskuksen rakentaminen oli rohkea teko. Luulen, etä jo nyt useimmat hyvinkääläiset hyväksyvät uudistuneen keskustan – ja tärkeää oli, että ns. kirjastoaukio jäi suureksi osaksi ennalleen, väljäksi viheralueeksi omenapuukujineen. Oli myös suunnitelmia aukion kattamiseksi! Tyylikäs kirjastorakennus menetti kuitenkin ympäröivän väljyyden – rakennus olisi sitä tarvinnut.

Muutin Hyvinkäälle työni takia 1970-luvun alussa ja ehdin nähdä ja kokea mm. Lemmensillan ajan (nyk. Urakansillan kohdalla) ja Laineen kioskin ajan (Hämeensillan Jussintorin puoleisessa päädyssä). Ravintola Sillasta raikui iltaisin tanssimusiikki, Hyvinkäänkadun liikkeet olivat voimissaan, Villatehdas oli yksi kaupungin suurimmista työllistäjistä ja pallo lensi myös omasta mailastani kohti Pihkalan kentän muuntajaa. Ykköskortteli oli aivan erinäköinen; muistan Osuusliike Ahjon vanhat kivitalot vastapäätä Asemankoulua toisella puolella Ahjonkatua. Hitsaajapatsaskin oli silloin eri paikassa, ja Pilliniemessä, vanhan kolmostien tuntumassa, roihusi maan korkein juhannuskokko. Juureni ovat muualla, mutta vähitellen Hyvinkää on alkanut tuntua todelliselta kotikaupungilta – eikä vähiten kaupunkikuvan muutosten myötä, huomaan yllättyen. Olisinko itsekin kasvanut ja kehittynyt? Lapsemme ovat täällä syntyneet, ja nyt jo kaksi lastenlastamme tepastelee aamuisin kohti Asemankoulua (jo kolmas sukupolvi Asemankoulussa vaimoni ja lastemme jälkeen!). He oppivat jo nuorena tuntemaan kotikaupungin kaikki kulmat. Mutta kun liikutte juniorit, olkaa varovaisia siinä Säästöpankin kulmalla, ei kun tarkoitan Medarin kulmalla, tietenkin.

PS. Alla muutama osoite Hyvinkään rakennuksiin ja nähtävyyksiin

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla

Rinteentalo Siltakadulla

Rinteentalo Siltakadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Hyvinkään rautatieasema

Hyvinkään rautatieasema (remontti alkamassa)

Rautatieaseman yksityiskohta

Rautatieaseman yksityiskohta

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Jussintorin liikerakennus, hämeenkatu

Jussintorin liikerakennus, Hämeenkatu

Taidemuseo

Taidemuseo

Kauppakeskus Willa

Kauppakeskus Willa

Pyörät pääkirjaston edustalla

Pyörät pääkirjaston edustalla

Hitsaajapatsas

Hitsaajapatsas

Kauppalankadun myllerrystä

Kauppalankadun myllerrystä, Ykköskortteli

Torikati kirkonmäeltä etelään

Torikatu kirkonmäeltä etelään

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Read Full Post »

Kehitys kehittyy ja Hyvinkään kaupunki sen mukana. Kaupungin keskustan massiivisen kauppakeskus Willan ensimmäinen osa avattiin 29.3. Willan alakertaan sijoittui mahtava Citymarket ja rakennuksen eri kerroksiin avautui monia erikoisliikkeitä. Kunto- ja terveyspalveluja tarjoavat yritykset tahtoivat nekin mukaan. Kompleksin toiseen päähän oli hetki sitten valmistunut Prisman laajennus ja tilat monille pienemmille liikkeille. Tarjontaa oli ja pitihän tuo kaikki tsekata.

Kauppakeskuksen tieltä oli purettu 1955 valmistunut valtion virastotalo, palolaitos ja ei niin kovin vanha kaupungintalo. Mitä kaikkea muistuu mieliini puretusta keskustasta? Harmaassa, laatikkomaisessa virastotalossa oli ennen posti, poliisi ja veroviranomainen. Posti tuo mieleen mukavan palvelun, huvittavan itsepalvelukokeilun viivakoodinlukijoineen runsaat kymmenen vuotta sitten ja tietenkin joulun ajan joulukorttitouhuineen. Pelasturarmeija oli aina jouluisin postin edustalla keräyslippaineen ja tervapatoineen. Konstaapeli Ruutinen jätti muistikuvan poliisin edustajana – sakotti harmitonta kulkijaa (tai autoilijaa tässä tapauksessa) risteyskolarista, jossa vastapuoli oikaisi vauhdilla eteeni. Mitään ei ollut tehtävissä, mutta ehkä ei siitä enempää. Virastotalon verottajaakin muistelen ihan asiallisesta palvelustaan. Ylimmässä kerroksessa yrityspuoli ja alakerroksessa palkansaajien neuvonta.

Virastotalon vierestä meni sympaattinen, syreenien reunustama kävelytie talon takana olevalle parkkipaikalle, siitä kaupungintalolle ja edelleen Torikadulle. Ja se nakkikioski! Ensitapaamisella tulevan vaimoni kanssa nautimme illanvieton päätteeksi käristemakkarat virastotalon viereisen grillikioskin edustalla. Se oli tapana siihen aikaan. Kebabeista ja pizzoista ei ollut tietoa, oli vain kuumat makkarat, porilaiset ja hodarit. Vaimoni halusi vain yhden käristemakkaran ja sinappia paperiin. Otin samanlaisen.

Kauppakeskuksen loppuosa valmistuu lokakuussa. Silloin häipyvät alueen viimeiset työmaaparakit ja ulkona kulkuväylillä pyörivät styroxin palaset. Pärjäävätkö kaikki erikoisliikkeet 45 000 kaupunkilaisen suosion ja rahavarojen tavoittelussa? Löytyykö kauppakeskukseen henki? Löytyykö jostakin kahvilasta nurkkaus, jossa vähän vanhempikin pariskunta viihtyy ja nautiskelee rauhassa kahvinsa ja perunaleivoksensa? Sitä käristemakkaraa on enää turha toivoa.

Kauppakeskus Willa, Hyvinkää

Liukuportaat

Avajaisten eläinesitys

Kasvomaalausta

Willa Hämeenkadulta

Read Full Post »