Syysmietteitä ja sukujuttuja

Muutama viikko jo takana vapaaherrana oleilua. Pientä hakemista uuteen elämänvaiheeseen siirtyminen on ollut, kieltämättä. En kuitenkaan sanoisi, että pallo on ollut hukassa. Tuossa vieressä, ihan näkyvillä se pallo on, mutta ei oikein ole huvittanut palloa potkaista. Vetäisinkö tiukan kärkipotkun tai kenties hallitun heilautuspotkun sisäsyrjällä? Ja minne potkaisisin? Vaimollani kaikki on ehkä sujunut helpommin, mutta ongelmia on hänelle saattanut tuottaa aamupuurolle tullut ylimääräinen tyyppi. Mutta eiköhän kaikki ala vähitellen lutviintua ja taloon saadaan eläkepäiville uusi järjestys sekä harmonia. Vähäisenä en pitäisi sitä, että olen ihan pystyvä kahvinkeittäjä, osaan pedata sängyn, osaan hakea postin ja viedä roskat (melkein jo oma-alotteisesti) – resursseja on siis luvassa moniin vaativiin talousaskareisiin.

Mökkimatkamme Tammelaan viikko sitten oli sävyltään vähän erilainen kuin aiemmin. Ei, en viittaa kuskin ja kartturin kemioihin, vaan ihan muihin asioihin. Reittimme kulki loppumatkasta Hämeen härkätietä pitkin kohti Porrasta ja Tammelan isoja järviä Pyhäjärveä sekä Kuivajärveä. Tiesimme nyt, että täältä olivat kotoisin vaimoni isän isoisän puolison (Maria Hucht s. 1823) sukuhaara. Huchteja, Palmeja (ent. Palmroth), Timmejä oli asunut ainakin 1700-luvulla, kenties aiemminkin, Tammelan Mansikkaniemessä, Saaressa, Lunkaalla ja Huhtaan kylässä. Olimme ymmärtäneet, että vaimoni isän (Rosberg) esivanhemmat olisivat vaikuttaneet enimmäkseenTurun ympäristössä ja sen alapuolisilla rannikkoalueilla (Turku, Piikkiö, Kaarina, Särkisalo, Angelniemi, Halikko …). Näin olikin, ja Rosberg annettiin sukunimeksi 1700-luvun lopulla rakuuna Juho Erkinpojalle. Mutta sukuun oli siis tullut myös lounais-hämäläistä verta meille niin tutun mökkimatkamme kylistä! Kaiken tämän oli meille selvittänyt sukututkija Ari Kolehmainen, joka useita vuosia sitten oli ottanut minuun yhteyttä kertoessaan oman isäni isänpuolen historiasta. Nyt halusimme selvittää sukujamme enemmän ja saimme oppaaksemme aiemman tuttavuuden, todella innokkaan ja osaavan historiantutkijan Mikkelistä.

Olen aina tykännyt käydä Porvoossa kävely- ja kuvausmatkoilla, ihan omaksi ilokseni. Syksyn ruska ei ollut vielä parhaimmillaan, kun runsas viikko sitten kiipesin Näsinmäelle ihastelemaan Vanhan Porvoon puutaloidylliä ja vanhojen rakennusten värikudelmaa. Helsingin kaupunginarkistosta olin löytänyt tiedon, että äitini äidinäidin mies, siis isoisoisäni oli syntynyt Porvoossa v. 1875. HisKin kautta en löytänyt vahvistusta tiedolle enkä päässyt eteenpäin Rask-nimessä. Ajattelin kuitenkin mielelläni, että juuri Oskar Rask olisi astellut alas samaa jyrkkää Sillanmäkeä, kuin mitä itsekin tein aurinkoisena syyspäivänä vuonna 2014. Ei mennyt montakaan päivää, kun myös äitini suvusta saimme käsiimme Ari Kolehmaisen mittavan selvityksen. Raskit olivat todella asustaneet Porvoossa ja kaupunkikeskustan ulkopuolella: Kulloossa, Hinthaarassa ja Saksalan kylässä. 1700-luvun puolivälissä Oskarin eräs esi-isä Staffan Staffanson sai sotilaana sukunimekseen Rask, josta lähtien Rask-nimi siirtyi jälkipolville. Miten ja missä Porvoon suunnalta muuttanut ruotsinkielinen isoisoisäni Oskar oli tutustunut ja avioitunut Jämsästä kotoisin olleeseen suomenkieliseen isoisoäitiini Rosa-Alisaan, ei selviä varmaan koskaan. Luulen, että he ainakin tapasivat Helsingissä. Ehkä Stokkan kellon alla? Tai ehkä pikemminkin Kolmen sepän patsaan luona – olihan Oskar sentään seppä ammatiltaan!

==================

Sukututkijan yhteystiedot:
FM, historiantutkija Ari Kolehmainen, Mikkeli
Sukututkimuksissa erityisosaamista 1500-1600-lukujen suvuissa
kolehmainen.ari(at)gmail.com

 

 

 

Mitä kertoo Hakkapeliittapatsas

Hakkapeliittapatsaan nimiä

Tammelan hautausmaalla

Tammelan hautausmaalta kirkolle päin

Sukujuurien jäljillä, Tammelan hautausmaa

Vanha Porvoo. Näkymä Näsinmäeltä

Ranta-aitat 01

Ranta-aitat 04

Ranta-aitat 02

Poijut ja vene

Simolin, Vanha Porvoo

Tuomiokirkko ja Runoilijakoti

Vastavaloon, Porvoonjoki

Fasaadit, Vanha Porvoo

Ikkunaluukut

Aukion kukat Lukiotalon edustalla

Omenainen kuja, Vanha Porvoo

Ralinginkuja, Vanha Porvoo

Piispantalo Sillanmäeltä

Sillanmäki, Vanha Porvoo

Read Full Post »

Sukua tutkimaan, osa 3

Suku on pahin, sanotaan. Vielä pahempaa on mielestäni se, ettei älyä aikanaan kysyä sukunsa vaiheista, kun ympärillä on vielä kertojia. Missä ovat juureni, millaisia esivanhempia sukuumme liittyy – kaikki tällainen alkaa yleensä jossakin vaiheessa kiinnostaa, mutta usein liian myöhään. Silloin on turvauduttava talletettuihin asiakirjoihin, edetään vaiheittain ja ehkä hyvinkin hitaasti, eikä dokumentit ikinä vastaa kysymyksiin, miksi Malviina-mummoa kammoksuttiin. Isäni puolen suku oli tullut aika hyvin kartoitetuksi (mm. HisKin avulla) ja nyt oli aika keskittyä äitini sukuun. Hänen esivanhempansa olivat tulleet Helsinkiin 1800-luvun lopulla ja asettuneet kaupunkiin. Olin vuosi sitten Kansallisarkiston käynnilläni saanut vihjeen eräältä kokeneelta sukututkijalta, että kannattaisi mennä katselemaan, mitä tietoja Helsingin kaupunginarkisto on tallettanut äitini suvusta. Päätin tehdä visiitin Kallion massiivisen virastotalon yhteydessä olevaan kaupunginarkistoon osoitteessa Eläintarhantie 3 F.

Aika paljon sain selville, mutta en tyhjentäviä vastauksia kysymyksiini, jotka liittyivät henkilöiden asuinpaikkoihin. Helsingin kaupunginarkistossa on talletettuna mikrofilmeille vuosina 1907–1973 Helsingissä asuneiden henkilöiden osoitetiedot (toki myös syntymä- ja kuolinaikoja, perhesuhteita ym.). Olisin luonnollisesti kaivannut tietoja myös 1800-luvun lopun vuosilta. Ja totta tämäkin, että joskus asiakirjoissa on suoranaisia virheitä tai ne ovat puutteellisia. Nyt on kuitenkin pienen kiitoksen paikka. Sain kaupunginarkistossa erinomaista opastusta jopa lukulaitteen käytössä, jonka jälkeen itse tiedon haku viime vuosisadan henkilötiedoista oli hyvin selväpiirteistä. Rasilan jälkeen jännittävää mikrofilmin rullausta, ja pian tuli laitteen näytölle nimi Rask, ja näin se meidän Oskar Raskikin löytyi. Sain huomata, että äitini äidinisä oli syntynyt Porvoossa vuonna 1875, ja 2. linja ja myöhemmin Albertinkatu sekä Pursimiehenkatu olivat olleet Oskarin sekä hänen Rosa Aliisansa asuinpaikkana Helsingissä. Hienoa! Tähän mennessä omassa kirjanpidossani Oskar Raskista ei ollut merkittynä yhtään mitään. Ei juuri Rosa Aliisastakaan, mutta hänestä sentään oli muistissa jotakin henkilökohtaista. Rosa-isomummoni oli ilmeisesti usein päivisin yksin kotona, ja häntä oli varoiteltu kaupustelijoista ja muista ventovieraista ovelle soittelijoista. Kun ovikello pirahti, huudahti isomummoni ovenrakoon tiukalla äänellä ”Vem e te?” Eiväthän ne kulkurit sentään ruotsia voineet ymmärtää – no ei sitä tosin Jämsän tyttökään ymmärtänyt, vaikka miehensä olikin ruotsinkieliseltä seudulta. Näin ne tunkeilijat torjuttiin.

Selailin kaupunginarkiston lukulaitetta kolmisen tuntia, jona aikana monet aukkopaikat henkilöiden historiassa täyttyivät. Vielä oli päivän ohjelmassa maastotutkimus. Kiertelin ja kuvasin niin toiset kuin kolmannet linjat ja isäni ensimmäisen Helsingin asuintalon Fleminginkadulla (ja aika paljon muutakin: yliopiston eräs opiskelupaikkani Kalliossa, Kurvin kulmat, yleiset saunat ym.). Sieltä kipaisin Helsingin lumipöpperöisillä jalkakäytävillä toiselle puolelle kaupunkia Yrjönkadulle, jossa on yhä olemassa äitini kouluaikainen hieno Kirkkopuiston tyttökoulun rakennus – nyt tosin ihan muussa käytössä. Jaksaisinko vielä kaartaa Punavuoreen? Sielä olivat asuneet niin äitini ja hänen omaisiaan että lyhyen aikaa myös vaimoni äiti? Ei, tämä riitti tällä kerralla. Otan seuraavalla kerralla mukaan vaimoni – ja annan hänen kokea samaa iloa, kun lukulaitteelta löytyy tuttu nimi, osoitteita ja päivämääriä – ja kenties jotakin yllättävää, mistä kukaan ei ollut koskaan puhunut?

Matka alkaa Kampista

Mannerheimintie (oikealla keskellä Hufvudstadsbladetin talo)

Kaisaniemi, taustalla uusi KEVAn rakennus

Merihaka Pitkältäsillalta

Hakaniemi, taustalla Arenan talo

Helsingin kaupunginarkisto, Eläintarhantie 3 F

Kaupunginarkiston lukulaite

Hakaniemen hallissa

Kallion pleikkamies

Karhupuiston ympäristöä

Fleminginkatu 18 (Helsinginkatu 21)

Kotiharjun sauna

Alli Tryggin puistoa Kaikukujan ja Ässänrinteen välissä Hämeentien varrella

Elannon vanha päärakennus Hämeentiellä

Antikvariaatti Mustan kanin kolo

Aleksis Kivi vahtii luistelijoita Rautatientorilla

Entinen Kirkkopuiston tyttökoulun rakennus

Matka päättyy Kampin kappeliin

Read Full Post »

Sukua tutkimaan, osa 2

Noin vuosi sitten aloin vaimoni kanssa selvitellä sukujuuriamme. Emme asettaneet rimaa kovin korkealle; riitti kun saisimme selvyyttä isoisovanhempiemme elämään. Pääsimme melko pitkälle vaimoni sukuhaaroissa ja myös isäni puolen historiassa. Vaimoni puolelta Karjalan kannakselta emme saaneet vain torjuntavoittoja, vaan todellisia läpimurtoja: löysimme mm. henkilöitä, joista jälkipolvi ei tiennyt mitään. HisKiin talletettu tieto ja työni kautta tutuksi tulleen vanhemman sukututkijan neuvot ja selvittelyt antoivat ratkaisuja moniin kysymyksiimme. Mutta omasta äidistäni minulla oli tallessa hyvin vähän dokumentteja, ja hänen vanhemmistaan saati isovanhemmistaan ei juuri mitään – paras tietolähde oli hänen Koululaisen muistikirjansa. Oli hyvä aika paneutua uudelleen sukututkimukseen ja selvitellä nyt äitini taustoja. Päätin lähteä Kansallisarkistoon (aik. Valtionarkisto) mikrofilmejä lukemaan oikean tutkijan tapaan.

Yksi reissuni motiivi oli tutustua myös itse Kansallisarkiston uusrenesanssityylin juhlavaan rakennukseen. Se sijaitsee Helsingin Kruununhaassa Snellmaninkadun ja Rauhankadun kulmauksessa, osoitteessa Rauhankatu 17. Viereisessä korttelissa on Suomen Pankin rakennus ja vinottain vastapäätä Säätytalo. Vanhan, Rauhankadun varrella sijaitsevan Kansallisarkiston osan on suunnitellut professori Gustaf Nyström; rakennustyöt tehtiin vuosina 1886–1890. Saavuin paikalle tasan yhdeksältä, jolloin ovet yleisölle avautuvat. Vaatteet naulakkoon, reppu sisääntuloaulan lukittavaan lokerikkoon ja sitten vain sisälle pyhimpään, jossa nimet vieraskirjaan ja aulaneuvojan saamilla ohjeilla mikrofilmihuoneeseen. Mukaan sai ottaa vain muistiinpanovälineet ja kameran. Kynän jouduin lainaamaan neuvonnasta(!), vaikka olin käynyt Kansallisarkiston tavaroitteni tsekkilistan läpi pariinkin kertaan. Kynä oli unohtunut.

Miten arkistokäyntini sujui? Mitä opin ja mitä löysin? Opin sen, että tärkeintä on tietää mitä etsii – ja tietää myös, olenko oikeassa paikassa sitä tietoa etsimässä? (Kansallisarkiston aineisto) Mikrofilmilukulaitteen valonapin löysin kohtalaisen helposti, mutta filmien katseluun tarvitsinkin jo opastusta. Mikrofilmimappeja löysin arkistohyllyistä, mutta en ollut ollenkaan varma, oliko käsissäni oikea mappi, josta kannatti tietoa etsiä. Keskityin käyntini aikana Tampereen seurakuntaan muuttaneisiin ja poismuuttaneisiin 1800-luvun lopulla ja aivan 1900-luvun alussa. Summa summarum, odotin ehkä enemmän henkilökohtaista ohjausta kaipaamani tiedon lähteille – sellaiseen ei talon henkilökunnalla kuitenkaan ole mahdollisuuksia. Tulen varmasti käymään Kansallisarkistossa uudelleen, mutta silloin valmistaudun käyntiini paremmin. Ilahduttavaa oli, että mikrofilmeille tallennettujen kirkonkirjojen lukeminen kävi varsinaisella lukulaitteella joutuisammin ja paremmin, kuin jos samaa aineistoa selaisi tietokoneen ruudulla. Nimet olivat paljon helpommin luettavissa. Ilahduttavaa oli myös se, että eräs salin kokeneempi tutkija huomasi umpikujani ja alkoi innolla opastaa minua. Sain mm. arvokkaita vinkkejä muista arkistonpitäjistä, joita omassa tutkimuksessani ovat paikalliset arkistot kuten Helsingin kaupunginarkisto ja mahdollisesti myös Tampereen kaupunginarkisto. Ei käyntini turha ollut – ensi kesän lomareissujen kohteet alkoivat taas hahmottua, ja meistä tuli oppaani Kallen kanssa oikein hyvät kaverit!

(ks. myös sukututkimusblogini 1. osa)

Snellmaninkatu, taaempana Kansallisarkisto

Kansallisarkisto Helsingin Rauhankadulla

Nimilaatta

Kansallisarkiston sisäänkäynti

Neuvonta ja sisäänkirjautuminen

Vanha tutkijasali

Mapit mikrofilmeille

Tutkijan työpiste

Näkymä Kansallisarkiston rappusilta etelään

Read Full Post »