Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘hiekkaranta’

J-lasten hoitoviikko (oikeastaan 9 päivää) alkoi olla lopuillaan. Täytyy sanoa, että sitä olivat jo isovanhemmatkin. Jostakin syystä tämänkertainen hoitojakso otti hoitajien voimille. Oliko oma kesä jäänyt isosilta vähän puolitiehen, vai mistä kiikasti? Koulu- ja päiväkotiaikana olisi kaikki ollut helpompaa – silloin oltiin vain logistiikkavastaavia, ei kokopäivähoitajia. No syksyllä näitäkin kesäpäiviä muisteltaisiin lämmöllä – olivat ne sentään kivoja päiviä!

Hoitoviikon puolivälissä mietin, mitä puuhaisimme, minne menisimme pienten kanssa juuri tänään. Kirjasto oli jo käyty pariinkin otteeseen (onneksi Hyvinkäällä on laadukkaat kirjastopalvelut; on myös Hakalan ja Paavolan kirjastot pääkirjaston lisäksi). Kovin kummoisia vapaa-ajan aktiviteetteja ei kotikaupunkimme Hyvinkään kesä pienille tarjonnut, valitettavasti. Kirppis kiinnosti isompaa J-lasta, joten kävimme parissa sellaisessa. Itse en ole mikään shoppailija ja asetin kirppiskäynneille “tiukat reunaehdot”. Silti pienempi lapsenlapsi onnistui jotenkin tulemaan kirppikseltä ulos pehmolelun kanssa, joita heidän huushollissaan on alakerta täynnä. Eräs kirppis sijaitsi uuden kaupungintalon tuntumassa. Sain tahtoni läpi ja kävimme katsastamassa kaupungintalon aulan ja sen kohutun taideinstallaation, Kaarina Kaikkosen lastenvaatteiden tilateoksen. Jotakin sentään isosisän kulttuurinälkään! Teoksen kustannuksiin en ota kantaa – vai otinko sittenkin?

Perjantaina sen keksin. Vedettömän Hyvinkään kesässä on parasta peuhata vedessä! Onhan näitä mahdollisuuksia sentään: Sveitsin uimala, vanha maauimala ja Usminjärvi. Lähdimme viettämään iltapäivää Usmin rannalle. Se käynti oli lasten mieleen – ja itsekin huomasin viihtyväni ruuhkattoman, siistin ja aurinkoisen luonnonjärven hiekkarannalla. Paikka on aivan loistava kaikenikäisten vesileikeille. Minkäänlaista opastusta ei järvelle ole – miksiköhän? Toinen ihmetyksen aihe oli se, että kuikka sukelteli aivan rauhassa uimareiden lähettyvillä. Vai oliko se sittenkin joltakin lapselta karannut kumiankka? Toinen hoitajista taisi jo nähdä harhoja.

Usminjärvi

Huvinsa kullakin

Sisarukset

Lumoava hiekkaranta

Kaarina Kaikkosen taideinstallaatio

Hyvinkään kaupungintalon aula

Tyyliä kaupungintalossa

Hyvinkään kaupungintalo

Read Full Post »

Mökkimme kivikkoinen ranta ei ole pikkuväen ranta. Viikonlopun mökkireissulla olimme luvanneet J-pojalle ja J-tytölle hakeutua parempaan uintipaikkaan, jos vain sää suosisi. Lauantaiksi oli ennustettu pilvistä, ehkä vähän sadetta ja ukkostakin, mutta päivästä tuli mitä upein, lähes helteinen kesäpäivä. Uintiretki voitaisiin toteuttaa. Valitsimme paikaksi melko lähellä sijaitsevan “yleisen rannan”, jossa on pieni alue matalaa, hyväpohjaista hiekkarantaa. Rannalla on laituri, muutama soutuvene ja rannalle vievän polun päässä savusauna. Sauna lämpiää aina silloin tällöin, jolloin saunan ulkopuolen rahilla, tauolla istuvat hyväntuuliset, höyryävät kylänmiehet tervehtivät tiellä kulkijoita paikallisilla (yleismaailmallisilla) heitoillaan.

Nyt oli J-pojan ja J-tytön vuoro ottaa ranta haltuun. J-poika halusi näyttää, kuinka menee koirat, sammakot ja kroolaukset – sukeltamista unohtamatta. J-tytölle riitti kahlaaminen lämpimässä rantavedessä tai istuminen laiturilla isoäidin vieressä. Isoisä tietenkin kuvasi ja tallensi kaiken riemun katsottavaksi syksyn pimeinä iltoina. Kohta oli aika kuivatella, syodä vähän rantapusikon vadelmia ja lähteä askeltamaan uimarannalta mökin suuntaan.  Eihän tuo ranta ihan Riviera ollut, mutta lapset varmasti ajattelivat ja kokivat toisin. Voin kuvitella, että iloiset vesileikit kauniina heinäkuisena päivänä, vaatimattomassa hiekkapohjaisessa järvenpoukamassa, muuttuvat lasten mielissä myöhemmin aina vain merkittävimmiksi. Paljon suuremmaksi kokemukseksi, kuin ehkä osaamme arvatakaan.

Viikonlopun hieman haikeissa lähtötunnelmissa mökkimme pihapiiriin leijaili upea perhonen. Se asettui milloin kukille, milloin mökin portaille, vaimoni housuille tai selkääni. Kiven päälle se rauhoittui pitemmäksi ajaksi ja sain sen viimein kuvatuksi. Mahdottoman hieno amiraaliperhonen – yksi kookkaimmista päiväperhosistamme – oli tullut hyvästelemään lähtijät ja toivottamaan hyvää kotimatkaa. Se menikin mukavasti, kunnes puolivälissä matkaa J-tyttö purskautti autoon kunnon Dominokeksioksennukset (ja toiset vähän myöhemmin). Elämä on käänteitä täynnä.

Yleinen ranta

Kivaa

Sehän sujuu

Poseeraus

Vastuu painaa

Hellehattu

Kesämuoti tarttuu

Kesän lakkimuoti, kyllä vain!

amiraaliperhonen

Read Full Post »