Oksasenkadulta oikealle

Helsinkiläistaustainen eläkeläisretkeilijä oli päättänyt puolenpäivän soolopyrähdyksellä tehdä selkoa ja verestää muistoja Helsingin Etu-Töölöstä. Katselin pöydälle levittämääni Helsingin karttaa, tuumailin tulevan matkani reittiä ja sijoittelin nuppineuloja paikkoihin, joissa olin tässä kaupunginosassa joskus käynyt. Tuttuja kohteita tulikin yllättävän paljon. Äidinäitini oli pitkään asustanut Arkadiankadun loppupäässä; siellä olin tietenkin vieraillut kymmeniä kertoja. Yliopiston tietojenkäsittelyä opiskeltiin Töölönkadulla ja illanviettoja opiskeltiin useinmiten Bottalla Museokadulla. Mutta junnuiässä tutuimmaksi tullut paikka oli helsinkiläisten (ja myös meidän perheemme) takavuosien pesäpallopyhättö: Hesperian kenttä. Kentän paikalle oli sittemmin noussut Finlandiatalo – siellä pelasivat nykyään aivan eri ihmiset, eikä kenttämestarin kalkki enää pöllähdellyt kakkospesän rajaviivalla. Piikkarit olivat vaihtuneet lakeerikenkiin, maila vaihtunut mikrofoniin. Etu-Töölö on kompakti mutta melko laaja alue, aina Töölönlahdelta Taivallahteen, Pohjoiselta Rautatiekadulta Pohjoiselle Hesperiankadulle. Kiirettä pitää, jos ehtisin kiertää koko alueen, kaikki sen muistomerkit ja sen monet ikoniset rakennukset. Oli keskityttävä muutamaan kohteeseen. Paljon kritiikkiä aikoinaan saanut Temppeliaukion kirkko oli sisältä näkemättä. Aloitetaan siitä!

Ei ihan heti uskoisi, että Temppeliaukion kirkko on yksi turistien kaikkein eniten käymistä kohteista Helsingin alueella. Ulkoapäin kirkkorakennus ja sen sisäänkäynti ovat lähes huomaamattomia. Juju onkin kirkon sisätiloissa, ja varmasti myös akustiikassa. Fredrikinkadun loppupäässä vastaan tuli laumoittain turisteja; touhukkaita turisteja hyppeli myös kirkon yläpuolisella kalliolla selfiekeppeineen. Sisällä odotti yllätys. Kuin tilauksesta Kaartin soittokunta piti salissa harjoitustaan illan esiintymistä varten. Istuin alas, kuuntelin ja rauhoituin. Hyvin kuului salin perällekin herkkä huilusoolo, ja kun kapellimestari Atso Almilan johdolla mentiin forte fortissimoon, havahduin, otin reppuni pois selästä ja aloin viritellä kameraani kuvauskuntoon. Arkkitehtiveljesten Timo ja Tuomo Suomalaisen luomus on kiistatta erikoinen ja karun tyylikäs. Jos kirkko on myös muusikoiden ja laulajien suosiossa, ei kai siinä voi olla moitteen sijaa? Ehkä joku päättäjä oli kaukaaviisaasti osannut nähdä tulevan kirkkorakennuksen yleisen kiinnostuksen ja taloudellisen puolen, mene tiedä?

Temppelikatua astellessani kohti Mika Waltarin puistoa, sain juttuseurakseni ikäiseni koiranulkoiluttajan. Kerroin tietenkin oman vaellukseni taustoista, lievästä Helsinki-kaihostani, ja sain mieheltä arvokkaan vinkin. Löytäisin kaipaamiani Helsinki-kirjoja läheisestä antikvariaatista. Ja niin todella tapahtui. Kirjastosta moneen kertaan lainaamani ns. ”Helsingin korttelikirjat” löytyivät kaikki Runebergin Antikvariaatista! Kirjat olivat aikoinaan koottu Helsingin Sanomien artikkeleista, joissa kuvattiin viime vuosisadan aikaista, osin jo mennyttäkin Helsinkiä (tekijöinä kolmessa ensimmäisessä julkaisussa: Kaija Ollila, Kirsti Toppari, Kaija Nenonen ja Kaija Hackzell). Helsinki-päiväni Etu-Töölössä oli ollut antoisa, yllätyksiäkin täynnä. Sain varmaan onnenpotkun matkaani aamuisesta kahviateriasta Huvilan Kahvilassa, Hakasalmen huvilan kupeessa. Vetäisinköhän vielä uuden kierroksen tuosta Oksasenkadulta oikealle ja Tunturikatua alas Runeberginkadulle? Ei, kyllä tämä riittää. Olin valmis ottamaan suunnan Kampin bussiterminaaliin ja astumaan tutun liikennöitsijän kermanväriseen bussiin. Tuliaisinani oli mukanani toivottavasti onnistuneita valokuvia, kolme kiloa vanhoja kirjoja ja helsinkiläisen Keisari-leipomon herkullinen juustokakku. Näillä eväillä hyppäsin viiden euron Happy Hour -vuoroon kohti Hyvinkäätä.

PS. kiitokset Kaartin soittokunnan tiedottaja Markus Virtalalle luvasta käyttää blogissani Kaartin soittokunnasta ottamiani henkilökuvia.

Huputettu ja väritetty Eduskuntatalo (lokakuu 2015)

Hakasalmen huvila

Huvilan kahvilan ikkunasta

Aurorankadun ja Nervanderinkadun risteys

Ulko-ovi

Temppeliaukion kirkon kattokupoli

Temppeliaukion kirkko. Kaartin soittokunnan harjoitus kapellimestari Atso Almilan johdolla

Kaartin soittokunta, kuva 01

Katsojat/kuuntelijat

Kaartin soittokunta, kuva 02

Kaartin soittokunta, kuva 03

Temppelikadun kerrostalo

Runebergin antikvariaatti

Runebergin antikvariaatti, Andrew Eriksson

Mika Waltarin muistomerkki Kuningasajatus (Veikko Hirvimäki)

Valomainos jäljellä maineikkaasta elokuvateatterista

Risto Rydin muistomerkki (Veikko Myller)

Kristus Kyrkan, Vänrikki Stoolin katu

Museokatua

Runeberginkadun ratikkapysäkki

Arkadiankatu 33 (rakennus, jossa äidinäitini asui pitkään)

Caloniuksenkadun sisäpihalla, 01

Caloniuksenkadun sisäpihalla, 02

Read Full Post »

Kivilinnoja ja kullattuja kupoleita

Katajanokan Haukat oli maineikas helsinkiläinen urheilu- ja erityisesti pesäpalloseura aikoina, jolloin itsekin löin palloa Helsingissä, Herttoniemen Urheilijoiden (HerU) riveissä. Pääkaupunkiseudulla oli 1900-luvun puolivälissä todellinen pesäpallobuumi, niin miesten kuin naisten sarjoissa. Haukkojen lisäksi huipulla taistelivat myös Helsingin Pallonlyöjät (HPL), Pallo-Toverit (PT), Työväen Mailapojat (TMP) ja Puna Mustat (PuMu). Mutta missä Katajanokan Haukat harjoittelivat? Eihän Katajanokalla ollut urheilukenttää eikä sitä ole vieläkään! Muistan pelanneeni Haukkoja vastaan ainakin Hesperian, Haapaniemen (nyk. Väinö Tannerin) ja Kaisaniemen kentillä. Kaikki upeita pesispaikkoja. Hesperian kenttä, nykyisen Finlandia-talon paikalla oli se upein ja paras. Yksi parhaista pesismuistoistani on, kun sain pelata Pentti ”Kiukki” Kataisen vierellä kolmospolttajana Helsingin piirin edustusjoukkueessa juuri tuolla maineikkaalla Hesperian kentällä. Sain monia kokeneen ketun neuvoja ulkona liikkumisessa ja rutkasti itsevarmuutta. Jaa, mutta ei tämän blogin pitänyt pesäpallosta kertoa …

Katajanokka on jostakin syystä jäänyt kirjoittajalle mysteeriksi muutenkin kuin urheilupaikkojen suhteen. Joku työasia on vienyt puolitutun toimistoon Luotsikadulle, on ollut luentoa Katajanokan Kasinolla, on ollut palaveria ja iltaruokailua jossakin makasiiniravintolassa ja toki Viking Linen terminaali on tuttu. En ole kuitenkaan koskaan käynyt Uspenskin katedraalin sisällä. Oletko sinä? Entä Katajanokan lukuisat jugendrakennukset, jäänmurtajat – tai Helsingin lääninvankila ”Nokka”; melko tuntemattomia kohteita kaikki. Flunssasta huolimatta ottaisin nyt ohjelmaani Skatan kierroksen. Hyvinä oppaina matkalleni olivat mm. kirjat: ”Sunnuntaikävelyllä Helsingissä” (Pauli Jokinen), ”Puhvelista Punatulkkuun, Helsingin vanhoja kortteleita” (Kaija Ollila, Kirsti Toppari) ja ”Olofsborg, Katajanokan jugendlinnan vuosisata” (Tero Halonen). Laitoin kellon soimaan vähän ennen kuutta ja pakkasin reppuni valmiiksi torstaista reissuani varten. Nyt mentiin!

Helsinki, vanha kotikaupunki, on rakennuksiltaan ja miljööltään mahdottoman hieno paikka. Kuinka on ennen osattukaan (ja maltettu) rakentaa niin veistoksellisia taloja; kortteleittain taideteoksia! Siinä kotimaanmatkailijan pienen budjetin Rooma, Pietari ja Venetsia samassa paketissa! Reppu selässä, kuin bussin tuomana maalaisserkkuna ihailin estotta kantakaupungin uusrenessanssia, empireä ja jugendia. Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen totesi Helsingin Sanomissa, että Helsinkiä voi rakastaa myös marraskuussa – ”kaupunki on silloin siisteimmillään, katutöitä on vähemmän kuin kesällä eikä lumi ole haittana”. Se on aivan totta. Olin lopulta tehnyt Katajanokan kierrokseni marraskuun hämärässä Jussi Pajusen ajatusten evästämänä. Suomen liput liehuivat mastoissa ja talojen nurkkasaloissa. Ne liehuivat Lapsen oikeuksien puolesta – ja ehkä vähän myös tällaisille lapsenmielisille! Sallitaanhan?

Kauppatoria ja Katajanokkaa

Uspenskin katedraali

Uspenskin katedraalin ikonostaasi

Uspenskin katedraali 02

Pohjoisrantaa Katajanokalta

Pohjoisreunan jugendia

Katajanokan Kasinon ikkuna

Jäänmurtajat

Ulkoministeriö (ent. Merikasarmi, Engel)

Hotel Katajanokka (ent. lääninvankila)

Sisäpiha

Kruunuvuorenkatu

Parvekkeet

Olofsborgintalo (Gesellius, Lindgren, Saarinen)

Yksityiskohta

Sisäpiha 02

Ovi

Tulli- ja pakkahuoneen torneja

Arvorakennuksia

Kultaa kaikki tyynni

Read Full Post »