Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘helle’

Kauas pilvet karkaavat – ja kohta karkaa myös kotimaan kesä. Ei kesä kylmä ole ollut, mutta vanhanajan helteisiä heinäpoutia ei keskikesällä, loma-aikaan ole liiaksi nähty. Tai sitten olen vaimoni kanssa ollut aina väärässä paikassa. Muualla nautitaan auringosta samalla kun itse juoksemme sateensuojaan joko Tampereen Tallipihalla, Forssan Kehräämöalueella tai mökkipihallamme. Helteitä lupailtiin taas kerran heinäkuun lopun viikonvaihteeseen. Ja kuinka kävi? Pilvistä ja vähäistä sadetta aina perjantaista sunnuntaihin – ja vasta maanantaina kauan odotettu kesäsää. Toisaalta, on tällä ”tasaisuudella” ollut puolensa. Marja- ja sienisato on monin paikoin runsas, ja linnut tekevät toisia poikueitaan niin, ettei metsä täysin hiljene vielä heinäkuussakaan. Pilvinen sää on myös sallinut kaikenlaisen rehkimisen mökillä: puut on pilkottu seuraavaa kesää varten, saunamökki on saanut kylkeensä uusia hirsiä, ja oma väki (vaimo) on maalannut rakennuksen kertaalleen niin sisältä kuin ulkoa. Mökkiläisten ahkerointiin ei olisi helle oikein sopinutkaan.

Tässä blogissa en nyt aio urputtaa (tämän enempää). Kesäkuun alun blogini “Lisää hyttysiä, kiitos” saa riittää siltä saralta koko kauden edestä. Oikeastaan, näin jälkeen päin, en siitä tekstistä oikein itseäni tunnistakaan. Luulen olevani perusluonteeltani aika postiviinen, harmiton ja elämääni kohtalaisen tyytyväinen kansalainen. Mutta nyt on kyllä ollut heinäkuun ajan hieman hankalaa tuon kropan hallinnan kanssa. Kesäkuisen ikämiesottelun jälkeen kärsin polvikivuista kuutisen viikkoa. Polvet kun alkoivat vähitellen kuntoutua, niksahti selkäni mökkisaunan rappusille istahtaessani. Iskiassärkyä on kestänyt kohta viikon verran. Alkaako kroppa rapistua? Ei tällaista ole ollut pitkään aikaan. Enemmän vain liikuntaa, ja rautaa penkkiin! Ihan vakavasti, hyvä fyysinen kunto on meille vanheneville ihmisille entistä tärkeämpää. Vammani arvioitiin mökkiduumassa niin vakavaksi, että sain päivälläkin oikaista aina välillä pitkäkseni. Onneksi mukaan oli tullut runsaanpuoleisesti lukemista, niinpä matkasin useana päivänä Rauli Virtasen “Reissukirjan” myötä maanosasta toiseen, seikkailin läpi viidakoiden ja autiomaiden, nousin ylös Amazon-jokea ja neuvottelin rahattomana maahanpääsystä USA:han Rio Granden rajajoella. Sitkeä kaveri tuo Rauli, ja hyvä kun teki niin paksun kirjan.

Kaikki lastenlapsemme ovat jo saaneet oman mökkijaksonsa isovanhempien täysihoidossa. Itse olemme ehtineet saada sitä tärkeää omaakin aikaa niin mökillä kuin pikku matkoillamme Etelä-Suomessa. Pienikin vaihtelu totutusta voi olla hyvin virkistävää. Ei matkan tarvitse suuntautua Kolille tai Kyprokselle, ihan nurkan takana voi olla kohde, joka yllättää ja tulee muistikuvina piristämään alkutalven loskassa kenkänsä kastellutta kulkijaa. Kesän muistoihin voi myös jäädä ystävällinen asiakaspalvelija, peloton linnunpoikanen kuusennäreen alaoksalla, vanhojen rokkistarojen kohtaaminen Humppilan Lasilla (the Scaffolds!), Vihdin ja Someron maalaismaisemat, Aira Samulinin Hyrsylän Mutka, Baddingin kioski Somerniemellä tai kymmeniä vuosia sitten suosionsa huipulla ollut kartanomiljöö Porintien varrella, jossa loistoa edusti enää värikäs krassi punamullatun talousrakennuksen seinustalla. Havahdun ja huomaan, että elän ajatuksissani jo tulevaa syksyä. Ei se onneksi tule vielä pitkään aikaan – kesän pilkahduksia tulee eteen vielä monia: pieniä, isoja, yllättäviä ja odotettuja – joistakin niistä voi ajan saatossa tulla oikea helmi.

Heinäkuun alun mökkimatkan teimme Tampereen kautta. Kaupungissa satoi.

Heinäkuun alun mökkimatkan teimme Tampereen kautta. Kaupungissa satoi.

Tallipiha on vakiokohteitamme Tampereella.

Tallipiha on vakiokohteitamme Tampereella.

Tallipihasta voit saada Laurase:n uusiokoruja.

Tallipihasta voit saada Laurase:n uusiokoruja.

Näsinlinna on taas avattu yleisölle.

Näsinlinna on taas avattu yleisölle.

Kurkistus sisälle von Nottbeckin ravintolaan.

Kurkistus sisälle von Nottbeckin ravintolaan.

Heinäkuinen aamu valkenee Tammelan Heinijärvellä

Heinäkuinen aamu valkenee Tammelan Heinijärvellä

Kanadanhanhet – järven pysyvät asukkaat laulujoutsenten estelyistä huolimatta.

Kanadanhanhet – järven pysyvät asukkaat laulujoutsenten estelyistä huolimatta.

J-tyttö oli ensimmäinen kesävieraamme.

J-tyttö oli ensimmäinen kesävieraamme.

Heinäkuun perhosia mökkimme alueella.

Heinäkuun perhosia mökkimme alueella: liuskaperhonen, lanttuperhonen ja kangassinisiipi.

J-poika isoisänsä kuvausopissa

J-poika isoisänsä kuvausopissa

J-poika ja isoisä (Papu)

J-poika ja isoisä (Papu)

Isoäiti (Mumppa) ja L-poika Loimijoen sillalla Forssassa

Isoäiti (Mumppa) ja L-poika Loimijoen sillalla Forssassa

Papu ja L-poika

Papu ja L-poika

L-poika mökkilaiturilla

L-poika mökkilaiturilla

Manu Andersson hoitaa mökkiremontit

Manu Andersson hoitaa mökkiremontit

Saunamökki kunnostettuna ja vaimoni maalaamana

Saunamökki kunnostettuna ja vaimoni maalaamana

Vaimon syntymäpäiväamppeli

Vaimon syntymäpäiväamppeli

Heinäkuun lintuja mökkimme pihapiirissä: rastaan poikanen, metsäkirvinen ja puukiipijän poikanen

Heinäkuun lintuja mökkimme pihapiirissä: rastaan poikanen, metsäkirvinen ja puukiipijän poikanen

Forssan Kehräämön rakennuksia Loimijoen rannalla

Forssan Kehräämön rakennuksia Loimijoen rannalla

Yksinäinen onkija

Yksinäinen onkija

Aira Samulinin Hyrsylän Mutka

Aira Samulinin Hyrsylän Mutka

Miina Äkkijyrkän Woima-sonni Hyrsylän Mutkassa

Miina Äkkijyrkän Woima-sonni Hyrsylän Mutkassa

Reipas nousu Vihdin kirkkoon

Reipas nousu Vihdin kirkkoon

Kirjoittaja Vihdin kirkon pihalla

Kirjoittaja Vihdin kirkon pihalla

Vaimoni Pyhän Birgitan kirkon raunioilla, Vihti

Vaimoni Pyhän Birgitan kirkon raunioilla, Vihti

Read Full Post »

Tänään hellettä, huomenna juuri ja juuri 10 astetta. Sellainen on ollut Etelä-Suomen loppukevään sää vuonna 2014. Helatorstaina järjestettiin Hyvinkäällä Yhden päivän juttu useine tapahtumineen, mutta sateinen ja kolea sää verotti kävijämääriä. Poutasäätä olisi toivonut myös koulunsa päättäneiden ja eri oppilaitoksista valmistuneiden juhlapäivään. Kevätsää on yllätyksiä täynnä. Yllätys oli sekin, kun huomasin perjantaina vielä viipyileväni kotona enkä touhuillut työmaalla – yrittäjälle oli harvinaista herkkua pitää arkipäivä vapaana. Se vapaapäivä kuluisi Mansessa, ja viikonlopun muut päivät mökillä kevätaskareissa. Tampereelle oli luvattu runsaita sateita; saimme kuitenkin astella Hämeenkatua ihan kesäisessä auringonpaisteessa. Sateet taisivat ropista lännempänä, nokialaisten niskoihin.

Tampere on mukavan kompakti kaupunki. Välimatkat eivät ole pitkiä liikuitpa missä päin keskustaa hyvänsä. Niin, ensin tietenkin täytyy selviytyä parkkihallista maan päälle ja toivoa, että suuntavaisto on säilynyt hallin spiraalien jäljiltä. Ja olet muistanut laittaa parkkihallin tiketin paikkaan, josta sen myös osaat kaivaa esille. Olin tyytyväinen, kun vaimoni sai hankittua ilmeisen tarpeellisia ja mieluisia vaatekappaleita itselleen. Minullakin oli lista, josta tekisin omia hankintojani, mutta oman aikansa vei myös Keskustorin vilinän seuraaminen ja kuvien napsiminen. Ei siinä juuri ehtinyt ostoksia tehdä. Ja lopulta tuli niin kiire jatkaa matkaa, että odottamamme ateria oli pakko jättää väliin. Kuittasimme päivällisen kupillisilla tavallista kahvia paikassa, joka olisi saanut kahvi-intoilijan villiksi niin miljöön kuin tarjonnan suhteen. Me vähälahjaiset!

Elämään kuuluu paitsi yllätykset myös monenlaiset muutokset. Kirjoittajalla on pian edessä hetki, jolloin oman perheyrityksen ovet suljetaan. Siirryn silloin virallisestikin eläkeläisten joukkoon ja pidemmälle vapaalle – vaihtopenkille, josta joukkueenjohtaja ei enää väkeä kentälle heitä. Luulen, että pian 68-vuotiaana onkin aika jo hellittää. Olemme saanet yrityksemme kaikkien työntekijöiden asiat järjestykseen, voin itsekin siirtyä huoletta syrjään. Eräs ystäväni tekee paljon raskaampaa työtä ja on 63-vuotiaana kiljuen jäämässä eläkkeelle. Ymmärrän hänen ratkaisunsa hyvin. Oivallus vahvistui lauantaina, kun vaimoni kanssa kokosimme uutta kaasugrilliä. Meille riitti, kun grillin mutterien väännöissä könysimme mitä kummallisimmissa asennoissa mökkimme karhealla matolla. Myyjä oli veikannut kokoamisajaksi pari tuntia, mutta haluaisin nähdä sen tyypin tai pariskunnan, joka selviää tehtävästä alle viiden tunnin. Valmista kuitenkin tuli. Uudella grillillä on hyvä aloittaa vapaaherran päivät. Ehkä sitten jää aikaa tehdä ja nauttia se Tampereella väliin jäänyt ateria – niin ja mahdollisesti vähän opetella itsekin kokkailemaan. Ehkä sitä sittenkin löytää tekemistä? Kun on vapaalla.

Otitko sen pysäköintilapun?

Otitko sen pysäköintilapun?

Manselaisia

Manselaisia

Keskustorin suihkulähde

Keskustorin suihkulähde

Mansesta nämäkin

Mansesta nämäkin

Joko kohta sataa? Keskustori, Tampere

Joko kohta sataa? Keskustori, Tampere

Tammerkoski, yksi kansallismaisemistamme

Tammerkoski, yksi kansallismaisemistamme

Huilihetki, kahvila Pyymäen Oma

Huilihetki, kahvila Pyymäen Oma

Mökin kesäkukat paikoillaan

Mökin kesäkukat paikoillaan

Ahomansikka kukkii

Ahomansikka kukkii

Yömyssyt

Yömyssyt

Uutta kasvua

Uutta kasvua

Metsän tyttö

Metsän tyttö

Kangasmaan kukkapenkki

Kangasmaan kukkapenkki

Rikko

Rikko

Puhdasta tulee

Puhdasta tulee

Kuules kirjosieppo, täällä asun nyt minä sinitiainen!

Kuules kirjosieppo, täällä asun nyt minä sinitiainen!

Katse tulevaan

Katse tulevaan

 

 

 

 

Read Full Post »

Tänä kesänä en meteorologina näyttäytyisi yleisillä paikoilla. Helteitä ja poutaa on lupailtu ties montako kertaa, mutta ei – luvattu poutapäivä alkoi taas kerran pilvisenä ja tuulisena. Ulkomatot rullalle ja suojaan, saderintama oli jo järven toisella puolella. Ensi vuoden loppujen puiden pilkkominen siirtyi tuonnemmaksi kuten myös vaimon kovasti odottamat hetket laiturilla auringon hellimänä. Ei tullut mitään rakenteiden maalauksesta – no, eipä kaikkia maalejakaan ollut hankittu. Pensseleitä kyllä löytyi. Toki jotakin hyvää on sadepäivissäkin; on viimein aika kuitata tiiviin kevätkauden sekä viikonlopun synttärijuhlien ja -valmistelujen univelat, lukea Sinuhe egyptiläinen tai olla vain ja rentoutua. Jos osaa.

Mökillä kuulee ja näkee usein kaikkea yllättävää, kun vain pitää hoksottimet auki. En nyt puhu naapureista, vaan luonnonilmiöistä ja mökin ympäristön eliöistä. Karhu ei ole pihapiiriimme tullut, mutta kaikennäköisiä pienempiä otuksia mökkimme ympäristössä illan tunteita hiippailee. Eräänä vuonna minkki viipyili rantakivikossamme ja teki tuttavuutta vaimoni kanssa jopa päiväsaikaan. Kerran vieraaksemme tuli useaksi päiväksi jalorotuinen kissa, jonka ristimme Reidariksi. Kissa otti usein torkut sylissäni ennenkuin lähti taas teilleen yön pimeyteen. Laulujoutsen pesii järvellämme ja kurjen huudot kuuluvat vahvoina vastarannan takaiselta suolta illan tummetessa yöksi.

Tiistaina piipahdimme Forssassa tärkeillä hankinnoilla: kaarisahaan uusi terä ja huussiin lisää kuivikkeita. Kiertelin taas hetken ihailemani Kehräämön alueella uusia kuvakulmia etsien. Hiljaista oli ja harmaata, ravintolalaiva Jannukin oli kiinni. Näin sentään yhden ihmisen sisäpihan terassilla ehkä lomansa alkua juhlistamassa. Kiirettä ei pyörämiehellämme ollut. Nautimme lopuksi uskomattoman herkulliset ja edulliset burgerit vakiogrillissämme Hämeentiellä. Kylläisinä kaarsimme sateen kastuttamalle mökkitielle kohti piilopirttiämme. Vaimoni nukahti sohvalle naistenlehti silmillään ja blogikirjoittaja nukahti makuukammariin toppatakki päällä. Ihassama mitä ulkona tapahtui.

Näkemiin, pihan synttärikukka

Halki poikki ja pinoon

Pyykkipojat

Täältä tullaan

Sadekuurojen välissä

Sauna

Yksinäinen lomailija

Puuvillamakasiini

Read Full Post »

Balkanin niemimaalta tulee isoja komeita miehiä ja naisia, mutta tulee sieltä myös helleaaltoja, jotka yltävät aina Suomeen asti. Ja vielä silloinkin, kun kesä alkaa taittua syksyksi. Elokuun viimeinen hieno viikonloppu oli kuin kertaus menneeseen kesään, johon mahtui helteitä, mutta myös rankkasateita ja ukkosia.

Lauantaiaamuna kello yhdeksältä oli lämpöä jo 19 astetta, ja päivästä näytti todella tulevan niin kaunis ja helteinen kuin oli ennustettu. Mutta ne peijoonin puut. Ei niitä rankoja voinut jättää maahan mätänemään. Siispä loppukiri ja käsipelillä vain pölleiksi ja viimein klapeiksi, vaikka kuinka hellepäivä houkuttelisi muihin askareisiin, jos ylipäätään mihinkään. Kun urakka saatiin aluilleen, ei sahaamista ja pilkkomista olisi malttanut lopettaa. Tuntien huhkimisen jälkeen niin mies kuin vaimo alkoivat olla talutuskunnossa vinoine niskoineen, mutta pienen levon ja saunan jälkeen kroppa taas oikeni ja jalat kantoivat liki entiseen malliin. Kuistilla, sysimustassa yössä ennen nukkumaan menoa testattiin vielä muistia tietovisassa pienen napostelun ja juotavan kera.

Elokuinen mökkijärven kesäpäivä on ääniltään aivan erilainen kuin keväällä ja alkukesällä. Sekö saa mielen välillä haikeaksi, lintujen äänien katoaminen, hiljaisuus, autiuus? Sain kirjattua vain korpin raakkumisen, laulujoutsenen muutamat torventöräytykset ja harvojen harmaa- ja kalalokkien satunnaiset kailotukset. Mutta yksi siivekäs on aika jännä tapaus. Se tulee aina ajallaan ja ääntä lähtee: käpytikka koputtelee mökkimme läheistä kelopuuta aina sunnuntaisin klo 15. Joka sunnuntai, tasan klo 15! Kun seuraavan kerran kuulemme tikan rummutuksen, olemme jo syyskuussa. Elokuun viimeinen viikonloppu jätti suuhun kesän maun, joka säilyy pitkään syksyn viimoissa.

Saunakamarin ikkunasta (Kuva: Ritva Könönen)

Petuniat ilta-auringossa

Halkoja halkoja

Vielä on urakkaa jäljellä

Saunakaveri

Vähän myöhemmin

Sunnuntain saderintama

Syksyn merkki

Matkalla kotiin, Portaan kylän lampaita

Read Full Post »

Tänä kesänä on vaadittu kuntoa, jos on mielinyt ryhtyä johonkin ponnistusta vaativaan. Sää on jatkunut uskomattoman helteisenä, hiki valuu selkää pitkin jo pienestä aktiviteetista. On kesää pidellyt, kerta kaikkiaan.

Huomasimme alkukesästä toimivan myllytysreseptin, kun lastenlapsia tulee mökkilomalle luoksemme. Käytetään heitä kaikkia samalla kaavalla sekä järvessä, kirppiksillä että lähikirkoissa. Helteellä ei kannata suunnitella enempiä. Ja onneksi näistä kolmesta kohteesta vain yksi on vielä kuumempi paikka kuin ulkoilma – se on (peltihalliin pykätty) kirppis. Mutta se koettelemus kyllä kestetään.  Aikuisten mökkiläisten tulee kestää myös marjassa käynti ja pakolliset vedenkannot, ruoanlaitto, lämmittämiset, tiskaamiset, nukuttamiset jne. Oma aika on sitten joskus.

Vanhin lastenlapsemme keksi oivan tavan nauttia vedestä ja harjoitella uintia. Löysimme mökiltä vanhan uimarenkaan. Rengas vain vyötärölle ja renkaaseen piiitkä köysi rantavalvojan kouraan. Siinä saattoi piltti sitten polskia ja muljautella isolla alueella. Köyden pituutta vielä lisättiin kaksinkertaisesti, jolloin köysien välinen solmu herätti mahdollisesti torkkuvan rantavahdin. Tehtiin pojalle vielä kaarnalaivakin (alkeellinen), kun hän niin ihasteli eräässä myymälässä olleita vanhojen purjelaivojen pienoismalleja.

Miksi kirkot kohteena kesälomalla? Miksei? Jokaisessa pitäjässä yleensä löytyy kirkko, joka usein on paikkakunnan komein rakennus. Useimpiin kirkkoihin voi myös päästä sisälle – ja helteellä voi rakennuksiin, niiden historiaan ja tarinoihin paneutua ruuhkilta rauhassa. Tutustuimme Forssan kirkoon sisältä nyt ensimmäistä kertaa. Ja olipa yllätys – kirkko on todella tyylikäs niin ulkoa kuin sisältä. Nuori miesopas ja hänen tietämyksensä antoivat hienon lisän vahvaan kokemukseen ja aistimiseen. Itse sain vahvistusta omalle kirkkorakennusharrastukselleni.

En ole oikein käsittänyt ihmisiä, joilla on tiettyjä tavoitteita, ehdottomia päämääriä. Itselläni ei opiskelun päättämisen lisäksi ole myöhemmin ollut vastaavia, yhtä selviä tavoitteita. Pitäisiköhän asiaa harkita ja asettaa joitakin tavoitteita? Vielä vanhoilla päivillä. Voiko helteellä ja kirkkoreissuilla syntyä näin yleviä ajatuksia? Eihän se ole mahdollista. Kaarnalaivassa oli purje, muttei köliä eikä peräsintä. Eipä se laiva sitten reittiään aallokossa tiennytkään …

Kaarnalaiva (Made of bark)

Julius_9v

Mustikassa (Blueberries)

Forssa_1.linja

Forssa_church01

Forssa_church02

Read Full Post »