Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Gustaf Nyström’

Minkä julkisen, helsinkiläisen rakennuksen piha-alueella on sekä Matti Pohdon hautamuistomerkki että keisari Aleksanteri I:n rintakuva? Ei ehkä ihan helppo kysymys, eikä kaikkein sopivin ”Haluatko miljonääriksi” -visailun aloituskysymykseksi. Kaverille kilauttelukaan ei välttämättä auttaisi? Ja täysin oikeassa vastauksessa on yksi suuri hankaluus; Aleksanteri I:n rintakuva kun on hiljan viety kyseisen rakennuksen pihanurmelta pois. Vielä joku vuosi sitten näin ei ollut. Suuriruhtinaskautemme ensimmäisen hallitsijan Aleksanteri I:n muistomerkki (tot. Ivan Martos) on seikkaillut niin Turussa kuin Helsingissäkin useissa eri paikoissa, mutta vielä keväällä 2013 se sijaitsi Kansalliskirjaston pihalla, eteläpuolen nurmialueella. Muistan itsekin ottaneeni muistomerkistä kuvan, mutta niin vain kävi, etten kovalla etsimiselläkään enää kuvaa arkistoistani löytänyt. Keisari oli hävinnyt sieltäkin!

Olin päättänyt palkita itseni käynnillä Kansalliskirjastoon samalla, kun muut syyt veivät miehen Helsinkiin. Palkkio tulisi siitä, jos kestäisin Kampin hammaslääkärikeskuksessa tehtävän ”pienen” etuhampaani fiksauksen (mikä ei kotikaupungissani ollut onnistunut). Se fiksaus olisi kyllä pitänyt tehdä jo noin v. 1963, jolloin sain harjoituksissa veljeni lyömän pesäpallon leukaani. Toisesta etuhampaastani irtosi silloin pikku siivu, mistä ei mitään kosmeettista haittaa kummempaa ilmennyt kuin vasta 54 vuotta myöhemmin. Säästän lukijan yksityiskohdilta, mutta viime heinäkuinen hammasjuuren särky oli jotakin….  Se säteili koko päähän, eikä kirjoittajasta ollut muuhun kuin särkytablettien ahmijaksi. Se oli se etuhampaan pieni nirhauma, sen olivat bakteerit viimein keksineet! Näin asiat ja tapahtumat risteilevät sekä polveilevat, ja pääsemme sujuvasti siirtymään kansallispelistämme Kansalliskirjastoon! Tätä käyntiä olin odottanut muutenkin jo pitkään; edellinen käyntikerta kun oli ollut joskus v. 1967. Talo oli kokenut taas kerran mittavan peruskorjauksen (2013–2015) – nyt oli hyvä aika käydä vierailulla. Valmistelin kirjastoon tutustumista paljon enemmän kuin aikoinaan nuorena matematiikan opiskelijana, ja juttuni lopuksi jaan muutaman vinkin, joita itse lueskelin ja joista ammensin tietoa retkeäni varten.

En tullut Kansalliskirjastoon etsimään jotakin tiettyä kirjaa, vaan kirjoittajaa kiinnosti tällä kerralla itse rakennus, sen tunnelma, lähes 200 vuoden takainen rakennustaide ja sen detaljit. Parasta olisi ollut päästä mukaan opastetulle kierrokselle, mutta ne eivät usein osu lääkärikäyntien kanssa yksiin. Oman, itsejohtoisen kierrokseni: kupolisali–eteläsali–pohjoissali–rotunda loppuvaiheessa huomasin vielä kertaalleen pysähtyväni keskelle kupolisalia ja keskustelevani vierelläni seisovan tuntemattoman miesvieraan kanssa monista kirjastoon liittyvistä kysymyksistä. Häneltä sain vinkin käydä lopuksi kellarikerroksen Galleriassa ”Sananvapaus”-näyttelyssä! Viimein hain ulko-oven viereisestä eteistilasta reppuni ja päällysvaatteeni ja astuin ulos. Suoraan vastapäätä, Unioninkadun toisella puolella, nousi korkeuksiin vielä mahtavampi luomus, Helsingin Tuomiokirkko – sekin Carl Ludvig Engelin käsialaa! Engelin uusklassista empiretyyliä näkyi senaatintorin kaikilla reunoilla! Kansalliskirjasto on ulkoapäin kohtalaisen vaatimaton, mutta kun astut sisälle, näet simpukan kuoren avautuvan – ja paljastavan kätketyn helmen! Engel ei ehtinyt nähdä rakasta työtään täysin valmiina; suunnattoman suuren työn suomalaiselle rakennustaiteelle tehnyt arkkitehti menehtyi toukokuussa 1840. Kansalliskirjasto avattiin yleisölle vain vähän myöhemmin.

Kansalliskirjasto, Helsinki

Kansalliskirjasto ja Helsingin Tuomiokirkko

Kansalliskirjaston myöhempi lisäys, Rotunda-rakennus (Gustaf Nyström)

Rotundan pilastereiden koristereliefit (Walter Runeberg)

Merkittävän kirjankeräilijän ja kirjalahjoittajan Matti Pohdon muistomerkki Kansalliskirjaston eteläisellä pihanurmikolla

Kansalliskirjaston kupolisali

Kansalliskirjaston kupolisalin katto. Lintuaiheiset hyveiden kuvat (valppaus, viisaus, laulu ja voima) suunnitteli arkkitehti Frans Sjöman ja toteutti koristemaalari Carlsson.

Kansalliskirjaston eteläsali 01

Kansalliskirjaston eteläsali 02

Kansalliskirjaston eteläsali 03

Kansalliskirjaston eteläsali 04

Kupolisalin esittelyruudulta poimittua 01

Kupolisalin esittelyruudulta poimittua 02

Kansalliskirjaston pohjoissali

Pohjoissalin länsipäädyn lunettimaalaus ”Kulta-aika” (Magnus Enckell)

Rotundan katto sisältä

Rotundan lukunurkkaus

Kahvilakerroksen näyttely, teemana Ilmari Krohn

Galleria-tilan näyttely teemana sananvapaus

Kansalliskirjaston ikkunasta

Valtioneuvoston linna senaatintorin itälaidalla (Engel)

Bockin talo (kesk.) senaatintorin etelälaidalla (Engelin ensimmäisiä muutostöitä: kauppiaan talosta kenraalikuvernöörin virka-asunnoksi)

Helsingin yliopiston päärakennus senaatintorin länsilaidalla (Engel)

Kansalliskirjasto senaatintorilta

Talvipäivän valo osuu Kansalliskirjaston kupolisalin ikkunoihin

 

Lähteitä:

”Tiedon valtakunnassa, Helsingin yliopiston kirjasto – Kansalliskirjasto 1640–2010 (Rainer Knapas)

Peruskorjausta edeltävä rakennushistoriaselvitys:

Click to access Rakennushistoriaselvitys_220911.pdf

Read Full Post »

Noin vuosi sitten aloin vaimoni kanssa selvitellä sukujuuriamme. Emme asettaneet rimaa kovin korkealle; riitti kun saisimme selvyyttä isoisovanhempiemme elämään. Pääsimme melko pitkälle vaimoni sukuhaaroissa ja myös isäni puolen historiassa. Vaimoni puolelta Karjalan kannakselta emme saaneet vain torjuntavoittoja, vaan todellisia läpimurtoja: löysimme mm. henkilöitä, joista jälkipolvi ei tiennyt mitään. HisKiin talletettu tieto ja työni kautta tutuksi tulleen vanhemman sukututkijan neuvot ja selvittelyt antoivat ratkaisuja moniin kysymyksiimme. Mutta omasta äidistäni minulla oli tallessa hyvin vähän dokumentteja, ja hänen vanhemmistaan saati isovanhemmistaan ei juuri mitään – paras tietolähde oli hänen Koululaisen muistikirjansa. Oli hyvä aika paneutua uudelleen sukututkimukseen ja selvitellä nyt äitini taustoja. Päätin lähteä Kansallisarkistoon (aik. Valtionarkisto) mikrofilmejä lukemaan oikean tutkijan tapaan.

Yksi reissuni motiivi oli tutustua myös itse Kansallisarkiston uusrenesanssityylin juhlavaan rakennukseen. Se sijaitsee Helsingin Kruununhaassa Snellmaninkadun ja Rauhankadun kulmauksessa, osoitteessa Rauhankatu 17. Viereisessä korttelissa on Suomen Pankin rakennus ja vinottain vastapäätä Säätytalo. Vanhan, Rauhankadun varrella sijaitsevan Kansallisarkiston osan on suunnitellut professori Gustaf Nyström; rakennustyöt tehtiin vuosina 1886–1890. Saavuin paikalle tasan yhdeksältä, jolloin ovet yleisölle avautuvat. Vaatteet naulakkoon, reppu sisääntuloaulan lukittavaan lokerikkoon ja sitten vain sisälle pyhimpään, jossa nimet vieraskirjaan ja aulaneuvojan saamilla ohjeilla mikrofilmihuoneeseen. Mukaan sai ottaa vain muistiinpanovälineet ja kameran. Kynän jouduin lainaamaan neuvonnasta(!), vaikka olin käynyt Kansallisarkiston tavaroitteni tsekkilistan läpi pariinkin kertaan. Kynä oli unohtunut.

Miten arkistokäyntini sujui? Mitä opin ja mitä löysin? Opin sen, että tärkeintä on tietää mitä etsii – ja tietää myös, olenko oikeassa paikassa sitä tietoa etsimässä? (Kansallisarkiston aineisto) Mikrofilmilukulaitteen valonapin löysin kohtalaisen helposti, mutta filmien katseluun tarvitsinkin jo opastusta. Mikrofilmimappeja löysin arkistohyllyistä, mutta en ollut ollenkaan varma, oliko käsissäni oikea mappi, josta kannatti tietoa etsiä. Keskityin käyntini aikana Tampereen seurakuntaan muuttaneisiin ja poismuuttaneisiin 1800-luvun lopulla ja aivan 1900-luvun alussa. Summa summarum, odotin ehkä enemmän henkilökohtaista ohjausta kaipaamani tiedon lähteille – sellaiseen ei talon henkilökunnalla kuitenkaan ole mahdollisuuksia. Tulen varmasti käymään Kansallisarkistossa uudelleen, mutta silloin valmistaudun käyntiini paremmin. Ilahduttavaa oli, että mikrofilmeille tallennettujen kirkonkirjojen lukeminen kävi varsinaisella lukulaitteella joutuisammin ja paremmin, kuin jos samaa aineistoa selaisi tietokoneen ruudulla. Nimet olivat paljon helpommin luettavissa. Ilahduttavaa oli myös se, että eräs salin kokeneempi tutkija huomasi umpikujani ja alkoi innolla opastaa minua. Sain mm. arvokkaita vinkkejä muista arkistonpitäjistä, joita omassa tutkimuksessani ovat paikalliset arkistot kuten Helsingin kaupunginarkisto ja mahdollisesti myös Tampereen kaupunginarkisto. Ei käyntini turha ollut – ensi kesän lomareissujen kohteet alkoivat taas hahmottua, ja meistä tuli oppaani Kallen kanssa oikein hyvät kaverit!

(ks. myös sukututkimusblogini 1. osa)

Snelmaninkatu, taaempana Kansallisarkisto

Snellmaninkatu, taaempana Kansallisarkisto

Kansallisarkisto Helsingin Rauhankadulla

Kansallisarkisto Helsingin Rauhankadulla

Nimilaatta

Nimilaatta

Kansallisarkiston sisäänkäynti

Kansallisarkiston sisäänkäynti

Neuvonta ja sisäänkirjautuminen

Neuvonta ja sisäänkirjautuminen

Vanha tutkijasali

Vanha tutkijasali

Mapit mikrofilmeille

Mapit mikrofilmeille

Tutkijan työpiste

Tutkijan työpiste

Näkymä Kansallisarkiston rappusilta etelään

Näkymä Kansallisarkiston rappusilta etelään

Read Full Post »