Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘esikoulu’

Elämä on kuolemista – tai jos ei nyt ihan silkkaa kuolemista, niin aina kuitenkin jonkin vaiheen päättymistä, ja samalla jonkun toisen vaiheen alkamista. Nuorimmalle lastenlapsellemme tämä kevät merkitsi esikouluvaiheen päättymistä ja syksyllä varsinaisen koulun alkamista. Pääsimme J-tytön eskarin päättäjäisjuhliin Hyvinkään kaupungin Rytkön leirikeskuksen maisemiin toukokuisena maanantai-iltana. J-tytön ja hänen äitinsä kanssa kiersimme läpi opettajien tekemän luontopolun rasteineen sekä tehtävineen. Päättäjäiset huipentuivat lasten lauluesityksiin. Ja tietenkin lopuksi paistoimme makkarat. Makkaraa löytyy aina suomalaisten juhlista – se ei lopu koskaan. Pian alkaisi J-tytön ja tytön eskarikavereitten kesävapaa.

Mökillä sitä vasta on päättymisiä, jonkun loppumista, uuden alkamisia ja jännityksen paikkoja. Koskahan tuo lieden kaasu loppuu? Pitäisikö varmuudeksi jo pullo vaihtaa? ”Tilasitko Reiskalta jo ne puut?”, huikkasi vaimo. Ei sauna lämpiä, jos puut ovat loppu, tosi on. Muurahaisille mökkiläisten tulo tiesi yhden vaiheen päättymistä – alivuokralaisten oli siirryttävä ulos ja jätettävä leipälaatikko rauhaan. Mökin seinien ulkopuolella oli vehreyttä, suorastaan idylli, jota kymmenet linnut elävöittivät lauluillaan. Tämäkin vaihe ja onni päättyisi noin kuukauden kuluttua, vaikka nyt, vasta kesän kynnyksellä ei sitä uskoisi. Kun linnunpoikaset on saatu mustikkavarvikon suojaan, loppuu emoilta lauluhalut. Heinäkuun puolivälissä siivekkäiden konserttia kaipaa kovasti – eikä haittaa yhtään, vaikka se alkaisi jo aamuyöstä. On kiva yrittää painaa mieleen uusia ääniä hirsiseinän toiselta puolelta. Tiit-tiit-tiit-pölöpölöpölö…  Mökillä on vain yksi asia, joka ei lopu eikä pääty, varsinkin jos asuttaa mökkiä ilman kaupunkiasunnon mukavuuksia: arvasit oikein, työntouhua: vähintään kantamista ja kyykkimistä riittää loputtomiin. Toisaalta, sitä täältä on tultu hakemaankin, muuten loppuu kropasta veto. Joka vuosi kaiken alkaminen on kuitenkin vähän työläämpää kuin aikaisemmin. Miksei tuo pölli nyt halkea!

Kaikki on viimein siivottu ja fiksattu. Vaimon viimeisin siivoustyö oli saunamökin ikkunoiden pesu. Ja itse sain kuin sainkin laiturin lonksuvan nivelen kuntoon reikälevyillä, uusilla pulteilla ja poikamme lainaamilla työkaluilla. Lauantain sauna tuntui kait siksi tavallista paremmalta – perustyöt oli saatu päätökseen. Hei, nythän voisi aloittaa vapaan ja ihan vain oleilun! Mikä ettei. Jos kuitenkin vielä peitetään nuo halkopinot; yöksi on luvattu sadetta. Onko poutainen jakso jo päättymässä? Vettäkin toki tarvitaan. Se on alku uudelle elämälle ja kasvulle.

Rytkön leirikeskus, kytäjärvi

Rytkön leirikeskus, Kytäjärvi

Tarkkana rastilla

Tarkkana rastilla

Onnistuuko?

Onnistuuko?

Eskarilaisten esitys

Eskarilaisten esitys

Opettajat

Opettajat

Keväinen mökkipiha

Keväinen mökkipiha

Teitä on jo odotettu

Teitä on jo odotettu

Petuniat

Petuniat

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sahaajan kaveri

Kerttuja nämäkin

Kerttuja nämäkin

Kevätlinnunherne

Kevätlinnunherne. Kukinta päättymässä.

Kirjosieppi, pihaorkesterin vakiojäsen

Kirjosieppo, pihaorkesterin vakiojäsen

Vikkelä puukiipijä, vaimon bongaus

Vikkelä puukiipijä, vaimon bongaus (ehdin juuri hollille)

Kukkakärryt

Kukkakärryt

Read Full Post »

Molla-Maija lennähti jostakin syliini. Haa, tuoltahan se tuli. Heitin sen takaisin J-tytölle. Tyttö ei aikaillut, vaan singautti nuken takaisin isoisälleen. Heitin Molla-Maijan seuraavaksi vaimolleni. Rytmi oli jo olemassa, ei puuttunut kuin sanat. Kun paprikat ja persikat otettiin mukaan, ”laiva on lastattu” oli käynnistynyt. Leikki syntyi ja kasvoi kuin Hectorin kappale ”Monofilharmoonikko” , joka tosin alkoi hapuilevista sanoista vähällä säestyksellä, mutta eteni täyteen mittaansa eri soittimien mukaantulolla. Hyvin eskarilainen löysi tarvittavia sanoja sanaleikin pyörteissä. Joskus vuosien päästä roolit vaihtuisivat – isovanhemmat olisivat hitaampia; tankkaisivat ja hakisivat hämmentyneinä tuttujakin sanoja.

Kolmentoista päivän mittainen tyttäremme lasten hoitojakso alkoi olla lopuillaan. Olo oli vähän haikea. Tällä kerralla hoitovastuuta jakoi myös vävyn leiri – saimme välillä hengähtää ja palauttaa kotiimme lähes entisen järjestyksen. Ilman pilttejä moni kiva asia olisi jäänyt kokematta. Kaasuttelimme ja suditimme aamuruuhkassa kohti Asemankoulua nuorempien aikuisten joukossa. Nukuimme pitkät yöunet, söimme hyvää kotiruokaa, kävimme myös ulkona syömässä, vähän shoppailimmekin ja pyörähdimme Tervakoskella paperitehtaan tuntumassa (toimii yhä) hakemassa pilttejä takaisin omaan kotiimme. Tutustuimme viidesluokkalaisen koulukirjoihin, mutta läksyjä oli turha kuulustella; niitä ei tietenkään ollut. Esikoululaisella oli sentään yhtenä päivänä ihan oikea kotitehtävä! Viedessäni kerran J-lapsia koululle, välitunnilla pelaavien isompien poikien jalkapallo vieri ulottuvilleni. Ei kun vasurilla tyylikäs palautuspotku, ja se meni suoraan vauhtiin päässeen Ronaldon jalkaan. J-poika taisi isoisäänsä vähän hävetä, mutta minusta se potkaisu oli nappisuoritus!

Istuimme lauantaina TV:n ääreen odottamaan innolla kolmoskanavan Putousta. Ehkä olimme kaikki vähän uupuneita, kun tällä kerralla suosikkinäyttelijöiden huumori ei oikein uponnut. Vaimoni oli vähän ennen ohjelman alkua ottanut esille vaatelaatikon, jossa oli kaikenlaisia pipoja ja karvareuhkoja. Oli tarkoitus löytää J-pojalle varapipo. Sellainen löytyikin, mutta ei aikaakaan, kun kaikki sovittelimme päihimme mitä kummallisimpia päähineitä. Kaivoimme esille itsekudotun 70-luvun hippipipon ja Hrustsov-karvalakin, löytyi korkea Simpson-virityskin. Nauroimme toisillemme enemmän kuin Putouksen hahmoille. Mutta ilta koitti pian ja hattulaatikko pantiin takaisin vaatekomeron hyllylle. Sinne talletettiin myös pariviikkoisen yhteisen aikamme muistot ja kokemukset. Ne olivat yhtä värikkäitä ja upeita kuin esikoululaisen räsymattoonsa ompelemat raidat. Vain kirkkaita raitoja. Tummista ei puhettakaan.

Hyvin maistuu

Hyvin maistuu

Noutopöytä

Noutopöytä

Sale

Se on Sale nyt!

Piponuket

Piponuket

Tervajoki ennen paperitehdasta

Tervajoki ennen paperitehdasta

Tervakoski Oy, kuva 1

Tervakoski Oy, kuva 1

Tervakoski Oy, kuva 2

Tervakoski Oy, kuva 2

Tervakoski Oy, kuva 3

Tervakoski Oy, kuva 3

Eskarin lumiukot

Eskarin lumiukot

Eskarilaisen räsymatto

Eskarilaisen räsymatto

Read Full Post »

Eräs jakso on juuri päättymässä pikku Jeminan elämässä: vuosien hoitoaika päiväkoti Päiväpirtissä on jäämässä taakse – edessä on kesäloma ja syksyllä esikoulu läheisessä koulurakennuksessa. Äiti on tullut hakemaan Jeminan tavarat ja hyvästelemään Päiväpirtin henkilökunnan. Hetkessä on haikeutta, mutta lapsi tarttuu äitinsä käteen, naurahtaa ja askeltaa reippaasti kohti Päiväpirtin porttia. Ei kyyneleitä, ei vilkutuksia, ei viimeistä katsetta kohti tuttua päiväkotia. Kesäpäivät odottavat; ikävä ja muistot tulevat myöhemmin.

Kormun kartano jää vasemmalle ja alamäen jälkeen tullaan kantatie 54:lle. Jemina on isovanhempiensa kanssa matkalla Tammelan mökille. Lopella täydennetään mökin ruokavarastot ja pidetään jätskitauko. Päivä on lämmin, matkalaiset istuvat jäätelöstä nauttien nurmikon reunakiveyksellä, ei ole kiire minnekään. Vielä on saatava kunnon kimppu luonnonkukkia kuistin isoon maljakkoon. Tuolla on valtavasti niittyleinikkiä, mutta olisipa myös metsäkurjenpolvea. Jemina on etsimässä poimittavaa ja kohta kuulemme huudon ”Onhan tuolla tota pinkkii!” Pitkään kukkiva puna-ailakki on nyt sitten lyhyesti pinkki!

Viikonvaihde etenee nopeasti. Saunomme, paistamme pakolliset iltamakkarat, teemme päivällä grilliruokaa, tutkimme ympäristön kasveja ja kuuntelemme lintujen ääniä. Emme puuhaa mitään kovin erityistä ja kuitenkin teemme juuri sitä, kun olemme yhdessä. Lapsi tallettaa mieleensä kaikki sanat, tunnelmat, teot, tekemättä jättämiset – muistammeko aina sen? Kasvattajien vastuu on suuri, kun vierellä askeltaa vasta joitakin vuosia elämää nähnyt pienokainen. Tyttäremme tytär on luonteeltaan erittäin valoisa ja empaattinen. Olen pilkkomassa isoja mäntypöllejä ja saan kuin saankin sitkeän pöllin halkeamaan pitkävartisella luottokirveelläni. Kuulen takaani kannustavan huudon: ”Oho, hyvä Papu!”. Pian Jemina on isoäidin apuna; pihakukat saavat vettä myös hoikkien käsien kannattelemasta, pienestä värikkäästä kastelukannusta.

Sunnuntaina järven päälle tuli ennustettu saderintama. Sade alkoi varovasti muutamalla pisaralla, mutta yltyi pian peittäen pihamaan isoilla lammikoilla. Osa tavaroista oli jo viety autolle ja nyt oli aikaa Domino-pelille samalla, kun Mumppa paistoi tuvassa räiskäleitä. Kuukausia jatkunut käsisärkynikin tuntui viimein vähän hellittävän. Sateesta ja säryistä huolimatta, elämä voi olla tosi pinkkii!

Marjukka ja Jemina, päiväkoti Päiväpirtti Hyvinkää

Marjukka ja Jeminan äiti Jutta

Jemina ja Mumppa

Papu ja Jemina

Matkan varrella, komea Lopen kirkko

Kesäkukat

Mumpan kanssa

Iltanuotio

Joko heitän?

Oli se kymppi

Oravanmarjat

Sade alkaa

Jemina Merituuli

Read Full Post »