Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘elämäntoveri’

Onhan tätä kesää jo riittänyt, mutta silti lähestyvä syksy saa jotenkin alkuloiseksi. Suomen kesä alkaa usein vasta juhannukselta, sitten on hetken auringonottosäitä ja pian huomaat  kulkevasi metsässä poimuri tai sienikori kourassasi – on elokuu! Kohta on tehtävä vaatteiden inventaario ja nostettava palttoot esille. Eivät ne kesät ennen näin lyhyitä olleet? Haikeutta tuo myös maailman monet murheelliset tapahtumat ja kotimaan tunnettujen ihmisten poismenot.

Kun julkisuuden henkilö kuolee, se tuntuu usein järkyttävämmältä kuin tavallisen rivimiehen tai -naisen menehtyminen. Artisteista oli nyt Pekka Tammilehdon, alias Topi Sorsakosken vuoro. Siinä taisi olla pidetty esiintyjä, elämäntoveri ja monen ystävä. En ole musiikin suurkuluttaja, mutta yritän muistella Sorsakosken elämänvaiheita, häneen liittyviä lööppejä ja tietenkin Topin musiikkia. Jos ei Agents-yhteistyötä ja Agentsien aikaisia kappaleita oteta lukuun, sain hakuvarren päähän kappaleen “Kulkukoirat”, jonka kappaleen Topi esittää yhdessä Reijo Taipaleen kanssa. Löydän kappaleen helposti YouTuben kautta ja laitan nauhoituksen soimaan työpaikkani tietokoneelta.

En päässyt teemasta eroon. Olin aloittanut työpäivän jo aikaisin aamulla ja katsoin saavani luvan mennä, työpaivän loppupuolella, vähän syvemmälle Topin musiikkiin ja elämään. Pian koneeni ruudulla lauloivat Kulkukoirat-laulua Topi, Reijo ja Kari Tapio. Hieno kappale ja komean karhea yhteisesitys! (alunperin ”Desperados Waiting for A Train”). Tämä trio todella otti yleisönsä ja herkisti kuulijat lähes hartaaseen tunnelmaan. He osasivat asiansa. Nyt on heistä vain yksi jäljellä. Yritin löytää kappaleen suomenkielisten sanojen tekijän ja viimein taisin löytääkin: Juha Tapaninen. Sanotaan mitä hyvänsä kevyestä musiikista, sillä on suuri tehtävä ihmisen hyvinvoinnissa ja arjen ilahduttajana. On hetkiä, jolloin musiikki toimii ylivoimaisena terapeuttina. Yksi kansallinen, hyvien tunnelmien tekijä, Topi Sorsakoski, on poistunut keskuudestamme. Kiitoksia Topille upeista soundeistaan ja hyväntuulisesta, persoonallisesta olemuksestaan!

On kesäyö

Read Full Post »

Äidit jos ketkä, ansaitsevat arvostusta ja lämpimän kiitoksen – ei vain äitienpäivänä, vaan kaikkina viikonpäivinä. Äideillä kait on sisäänrakennettu taipumus palvella perhettään ja lähimmäisiään, voimia säästämättä ja aikaa katsomatta. Itselläni ja veljelläni oli hyvä ja lempeä äiti. Yhteiset aikuisiän vuodet jäivät valitettavan vähiksi, kun äitiämme jo melko nuorena kohdanneet sairaudet eivät mahdollistaneet pitkää ikää.

Voin luetella useita muitakin, itselleni tärkeitä äitejä. Lapsuudessa ympärilläni oli parhaimmillaan neljä ”äitiä”: oma äitini, äidinäitini, äidinäidinäitini ja isänäitini. Aikuisiässä olin merkittävässä osassa, kun eräästä nuoresta neidosta tuli äiti – ja elämäntoverini. Hänen äitinsä taas oli maailman paras karjalanpaistintekijä ja vävylleen aina korrekti. Liittomme seurauksena saimme maailmaan tyttösen, jonkä äidin roolia olemme ilolla voineet seurata. Seitsemän äitiä ovat ravinneet, kasvattaneet, ojentaneet, suostutelleet ja rakastaneet blogikirjoittajaa vuosikymmenten aikana.

Kävimme muistamassa äitejämme hautakäynneillä Malmilla Helsingissä ja Rauhannummella Hyvinkäällä jo torstaina ja perjantaina. Poikamme ilahdutti äitiään hienolla ruukkuruusulla perjantaina. Tyttären perhe tulisi käymään seuraavalla viikolla. Olimme järjestäneet asian näin, koska mökillä oli edelleenkin kevätaskareita tehtävänä – ja lastemme perheet saivat pitää oman juhlapäivänsä kaikessa rauhassa.

Lapset kutsuvat vanhempiaan (tavallisesti) äidiksi tai isäksi. Entä jos puolisot alkavat nimittää toisiaan äidiksi ja isäksi. ”Tulepas äiti katsomaan …”  Mies kutsuu siis vaimoaan. Muuttuuko puhuttelukäytäntö tuollaiseksi iän myötä, ilmeisesti, jos on muuttuakseen? Mutta meidän perheessämme vaimo on vaimo eikä äiti – ei ainakaan ihan vielä.

Haudoilla (Malmin hautausmaa, Helsinki)

Pikku enkeli

Yksi sankareista

Valkovuokot

Siitä vain klapeiksi

Blogikirjoittaja

Read Full Post »