Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘Asemankoulu’

Viikonvaihteessa pidettäisiin valtakunnallinen lintujen pihabongaus. Nyt bongattaisiin, virittäisin takapihallemme piilokojun, tai laittaisin ainakin kameran jalustan valmiiksi lintujen kuvaamista varten. Lintulautamme oli juuri täytetty uusilla auringonkukansiemenillä ja ties millä herkuilla. Ehkä näkisimme urpiaisia tai vihervarpusia? Päivästä tuli pilvinen eivätkä edes paikkalinnut näyttäytyneet. Hiljaista oli. Mitä jos laajentaisin bongausteemaa ja -reviiriä? Rakennettu ympäristö on minua aina kiinnostanut … Kyllä, nyt oli kotikaupunkini vuoro. Bongaisinkin isompia kohteita ja tekisin sunnuntaicocktailin keskusta-alueen rakennuksista; mukaan vähän vanhaa ja ripaus uutta.

Hyvinkää ei ole Porvoo eikä Helsinki, mutta tästäkin kaupungista löytyy monenlaista näyttävää ja erikoista rakennusta, aina jugend-tyylistä lähtien. Yhtenäistä vanhojen rakennusten aluetta ei valitettavasti enää ole, ehkä Port Artturin taloja lukuunottamatta, mutta yksittäisiä pittoreskejä puutaloja vielä onneksi löytyy. Mitähän kuuluu viime vuosisadan alussa rakennetulle Arena-elokuvateatterille Siltakadulla? Remontin soisi pian päättyvän – yhdessä viereisen Rinteentalon kanssa se edustaa mitä upeinta puutaloarkkitehtuuria. Uusista julkisista rakennuksista keksin heti monta suosikkiani. Lasiseinän mitalla voiton vie hieno Hyvinkääsali Sampotalossa. Sunnuntaikierroksellani en rakennusta kuvannut – se on kuvattava juhlavalaistuksessan iltahämärässä. Kaupungin keskustan täydellinen myllertäminen ja kauppakeskuksen rakentaminen oli rohkea teko. Luulen, etä jo nyt useimmat hyvinkääläiset hyväksyvät uudistuneen keskustan – ja tärkeää oli, että ns. kirjastoaukio jäi suureksi osaksi ennalleen, väljäksi viheralueeksi omenapuukujineen. Oli myös suunnitelmia aukion kattamiseksi! Tyylikäs kirjastorakennus menetti kuitenkin ympäröivän väljyyden – rakennus olisi sitä tarvinnut.

Muutin Hyvinkäälle työni takia 1970-luvun alussa ja ehdin nähdä ja kokea mm. Lemmensillan ajan (nyk. Urakansillan kohdalla) ja Laineen kioskin ajan (Hämeensillan Jussintorin puoleisessa päädyssä). Ravintola Sillasta raikui iltaisin tanssimusiikki, Hyvinkäänkadun liikkeet olivat voimissaan, Villatehdas oli yksi kaupungin suurimmista työllistäjistä ja pallo lensi myös omasta mailastani kohti Pihkalan kentän muuntajaa. Ykköskortteli oli aivan erinäköinen; muistan Osuusliike Ahjon vanhat kivitalot vastapäätä Asemankoulua toisella puolella Ahjonkatua. Hitsaajapatsaskin oli silloin eri paikassa, ja Pilliniemessä, vanhan kolmostien tuntumassa, roihusi maan korkein juhannuskokko. Juureni ovat muualla, mutta vähitellen Hyvinkää on alkanut tuntua todelliselta kotikaupungilta – eikä vähiten kaupunkikuvan muutosten myötä, huomaan yllättyen. Olisinko itsekin kasvanut ja kehittynyt? Lapsemme ovat täällä syntyneet, ja nyt jo kaksi lastenlastamme tepastelee aamuisin kohti Asemankoulua (jo kolmas sukupolvi Asemankoulussa vaimoni ja lastemme jälkeen!). He oppivat jo nuorena tuntemaan kotikaupungin kaikki kulmat. Mutta kun liikutte juniorit, olkaa varovaisia siinä Säästöpankin kulmalla, ei kun tarkoitan Medarin kulmalla, tietenkin.

PS. Alla muutama osoite Hyvinkään rakennuksiin ja nähtävyyksiin

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla
Rinteentalo Siltakadulla

Rinteentalo Siltakadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Hyvinkään rautatieasema

Hyvinkään rautatieasema (remontti alkamassa)

Rautatieaseman yksityiskohta

Rautatieaseman yksityiskohta

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Jussintorin liikerakennus, hämeenkatu

Jussintorin liikerakennus, Hämeenkatu

Taidemuseo

Taidemuseo

Kauppakeskus Willa

Kauppakeskus Willa

Pyörät pääkirjaston edustalla

Pyörät pääkirjaston edustalla

Hitsaajapatsas

Hitsaajapatsas

Kauppalankadun myllerrystä

Kauppalankadun myllerrystä, Ykköskortteli

Torikati kirkonmäeltä etelään

Torikatu kirkonmäeltä etelään

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Read Full Post »

Molla-Maija lennähti jostakin syliini. Haa, tuoltahan se tuli. Heitin sen takaisin J-tytölle. Tyttö ei aikaillut, vaan singautti nuken takaisin isoisälleen. Heitin Molla-Maijan seuraavaksi vaimolleni. Rytmi oli jo olemassa, ei puuttunut kuin sanat. Kun paprikat ja persikat otettiin mukaan, ”laiva on lastattu” oli käynnistynyt. Leikki syntyi ja kasvoi kuin Hectorin kappale ”Monofilharmoonikko” , joka tosin alkoi hapuilevista sanoista vähällä säestyksellä, mutta eteni täyteen mittaansa eri soittimien mukaantulolla. Hyvin eskarilainen löysi tarvittavia sanoja sanaleikin pyörteissä. Joskus vuosien päästä roolit vaihtuisivat – isovanhemmat olisivat hitaampia; tankkaisivat ja hakisivat hämmentyneinä tuttujakin sanoja.

Kolmentoista päivän mittainen tyttäremme lasten hoitojakso alkoi olla lopuillaan. Olo oli vähän haikea. Tällä kerralla hoitovastuuta jakoi myös vävyn leiri – saimme välillä hengähtää ja palauttaa kotiimme lähes entisen järjestyksen. Ilman pilttejä moni kiva asia olisi jäänyt kokematta. Kaasuttelimme ja suditimme aamuruuhkassa kohti Asemankoulua nuorempien aikuisten joukossa. Nukuimme pitkät yöunet, söimme hyvää kotiruokaa, kävimme myös ulkona syömässä, vähän shoppailimmekin ja pyörähdimme Tervakoskella paperitehtaan tuntumassa (toimii yhä) hakemassa pilttejä takaisin omaan kotiimme. Tutustuimme viidesluokkalaisen koulukirjoihin, mutta läksyjä oli turha kuulustella; niitä ei tietenkään ollut. Esikoululaisella oli sentään yhtenä päivänä ihan oikea kotitehtävä! Viedessäni kerran J-lapsia koululle, välitunnilla pelaavien isompien poikien jalkapallo vieri ulottuvilleni. Ei kun vasurilla tyylikäs palautuspotku, ja se meni suoraan vauhtiin päässeen Ronaldon jalkaan. J-poika taisi isoisäänsä vähän hävetä, mutta minusta se potkaisu oli nappisuoritus!

Istuimme lauantaina TV:n ääreen odottamaan innolla kolmoskanavan Putousta. Ehkä olimme kaikki vähän uupuneita, kun tällä kerralla suosikkinäyttelijöiden huumori ei oikein uponnut. Vaimoni oli vähän ennen ohjelman alkua ottanut esille vaatelaatikon, jossa oli kaikenlaisia pipoja ja karvareuhkoja. Oli tarkoitus löytää J-pojalle varapipo. Sellainen löytyikin, mutta ei aikaakaan, kun kaikki sovittelimme päihimme mitä kummallisimpia päähineitä. Kaivoimme esille itsekudotun 70-luvun hippipipon ja Hrustsov-karvalakin, löytyi korkea Simpson-virityskin. Nauroimme toisillemme enemmän kuin Putouksen hahmoille. Mutta ilta koitti pian ja hattulaatikko pantiin takaisin vaatekomeron hyllylle. Sinne talletettiin myös pariviikkoisen yhteisen aikamme muistot ja kokemukset. Ne olivat yhtä värikkäitä ja upeita kuin esikoululaisen räsymattoonsa ompelemat raidat. Vain kirkkaita raitoja. Tummista ei puhettakaan.

Hyvin maistuu

Hyvin maistuu

Noutopöytä

Noutopöytä

Sale

Se on Sale nyt!

Piponuket

Piponuket

Tervajoki ennen paperitehdasta

Tervajoki ennen paperitehdasta

Tervakoski Oy, kuva 1

Tervakoski Oy, kuva 1

Tervakoski Oy, kuva 2

Tervakoski Oy, kuva 2

Tervakoski Oy, kuva 3

Tervakoski Oy, kuva 3

Eskarin lumiukot

Eskarin lumiukot

Eskarilaisen räsymatto

Eskarilaisen räsymatto

Read Full Post »

– Eikö täällä olla vielä puettu, pojat! Mumppa ei sallinut lonkanvetoa ja boheemiutta varsinkaan aamuisin. – Ja eikö sinulle ole laitettu mukaan pitkiä alushousuja, Julius? Nyt sanot äidille, että ottaa jo esille talvivaatteita.
– No Julius, laitapa nyt vaatteet päälle. Sinullahan ei ole kiire, mutta Jempun pitää ehtiä päiväkodin aamupalalle, rauhoitteli Papu.

Tyttären lapset olivat pitkästä aikaa tulleet isovanhempien luokse yökylään vanhempiensa menojen takia. Odotimme jo kovasti ”pienten” tulemista muonavahvuuteemme. Kaipasimme lapsenlapsiamme ja pientä säpinää arkeen, joka rullasi eteenpäin ilman yllätyksiä. Mutta kaikki sujui vähän liiankin hyvin – ei edes erimielisyyttä hampaiden pesusta vanhemman lapsen kanssa. Ruokailukin meni sikäli hyvin, että poika söi lautaseltaan lihat ja tyttö omalta lautaseltaan kermaperunat! Kaikki olivat illalla hetken omassa rauhassaan ja touhuissaan: pojalla pelit ja Aku Ankat, tytöllä Mumpan korut, kesäiset valokuvat ja Ti-Ti Nallen dvd:t. Menimme aikaisin nukkumaan ja nukuimme rauhalliset, kunnon yöunet – ”tytöt” ja ”pojat” vierekkäin omissa sängyissään.

Aamulla oli kaikki toisin. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua. Ehtisimmekö ajoissa, menisikö vaatteet päälle oikein päin? Hei, onko tuo reppu muka valmis! Nyt oli tarkat paikat. Tukat oli vielä kampaamatta, lähtöhalit oli antamatta ja Papun auto oli jo pihalla … Ensin poika koulun pihalle. Ehdimme. Sieltä liikennevirtaa uhmaten jyrkkä kaarros vasempaan kohti Päiväpirttiä. Valot tietenkin punaisella, no nyt päästiin! Onko yhtään parkkipaikkaa vapaana? Kysymyksiä ja uhkakuvia oli enemmän kuin vastauksia. Painoimme viimein päiväkodin soittokelloa – ja olimme ajoissa. Me teimme sen! Papu painoi kiinni päiväkodin oven, nosti kauluksensa pystyyn ja lähti lokakuun viimassa takaisin kohti autoaan. Lapset olivat turvallisesti perillä. Tehtävä oli täytetty.

J ja konsolipeli

J ja aamukaakao

Koulun pihalla

Asemankoulu aamuhämärässä

Päiväkodissa

Käsienpesulla

Päiväkoti Päiväpirtti

Read Full Post »