Rautatiemuseo, sisäänkäynti
Lauantaista oli tulossa pitkästä aikaa aurinkoinen talvipäivä. Nyt olisi lähdettävä jonnekin kävelemään ja ehkä valokuvaamaankin. Mutta mihin suuntaan? Myöhemmin keväällä vaeltelisin paljon Kytäjän ja Usmin maisemissa, mutta vielä ei ollut tulvapeltojen mullan haistelun ja muuttolintujen tarkkailun aika. Nyt ottaisin mielelläni kohteeksi jonkin vanhojen puutalojen korttelin, mutta se ei käy Hyvinkäällä. Kaupungissa ei juuri ole vanhoja tyylikkäitä rakennuksia, puhumattakaan vanhojen rakennusten yhtenäisistä alueista.
Vanhaa rakennuskantaa ja vanhaa Hyvinkäätä edustaa toki vielä jotkut hyvinvoivat yksittäiset kohteet kuten aseman seutu, Parantolan puisto ja vanha sairaala (entinen parantola), vanhan villatehtaan alue, kauniisti entisöity Renton vanha kenkätehdas, musiikkiopiston, nykyisen Nordean sekä Ahjon funkkistalot ja muutamat vanhemmat puutalot Vaiveronkadulla ja Hämeenkadulla sekä Hyvinkäänkylän vanhat puutalot. Kun vanhojen rakennusten seireenikutsut käyvät ylivoimaisiksi, on silloin otettava suunnaksi Porvoo, Hämeenlinna tai Helsinki. Jopa Kellokosken sairaalan alue ja viereisen ruukin ympäristö antavat lievityksen suurimpaan nostalgia-ahdistukseen. Samassa muistin, että onhan meillä sentään Rautatiemuseo ja sen idyllinen pihapiiri! Siispä sinne.
Rautatiemuseon alue on parhaimmillaan kesällä, kun pihapiirin rakennusten ympäröimä vehreys on huipussaan ja syreenien tuoksu viipyilee alueen yllä. Museon alue sijaitsee aivan Hyvinkään keskustassa, mutta sopivasti omassa rauhassaan Hangon radan tuntumassa. Tänne toisin muualta tai ulkomailta tulleet mahdolliset vierailijamme nauttimaan kojumyyjän kahvit ja pullat – ja tietenkin tutustumaan presidentin vaunuun ja museon muihin hienoihin nähtävyyksiin, tai vaikkapa nauttimaan ulkoilmateatteriesityksestä. Näissä maisemissa siirryt hetkessä aikoihin, jolloin elämisen rytmi oli verkkaisempaa kuin nykyään, savun, koksin ja ratapölkkyjen tuoksu oli vallitseva, ei kuulunut kännyköiden eksoottisia soittoääniä eikä maastureiden mörinää ja sosiaalista mediaa edusti pyykinpesijän kipakka karjaisu pesutuvan höyrypilven keskeltä. Sen erityisempää tunnesidettä ei minulla museoalueeseen ole – mutta vaimollanipa on: hänen syntymätalonsa ja leikkipaikkansa sijaitsivat aikoinaan museon yhden veturihallin tienoilla vuosikymmeniä sitten.
Talvella voit liikkua alueella omassa rauhassasi ja katsella sekä kuunnella, mitä vanhat rakennukset sinulle kertovat. Sain kuvani otetuksi kirpeässä pakkasessa ja lupasin museolle, että me vielä tapaamme. Olet upea tutustumiskohde ja mielenmaisema, toivottavasti monelle hyvinkääläiselle ja ulkopaikkakuntalaiselle – harvoja idyllejä kovasti uusiutuvassa kotikaupungissamme.
Rautatiemuseo 05
Rautatiemuseo 02
Rautatiemuseo 04
Rautatiemuseo 03
Rautatiemuseo syksy
Vaimoni (nuorin tytöistä) siskoineen nykyisen Rautatiemuseon paikalla 1950-luvun puolivälissä.
Kuvista ja muita kuulumisia 