Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘adventtisunnuntai’

Kas vain, olinkin nukkunut adventtisunnuntaina pitempään kuin tavallisesti, ihan jopa puoli yhdeksään. Kun arkena herää viiden-kuuden maissa, ei unirytmiä niin vain muuteta. Nyt se onnistui. Syynä oli varmaan joulukuun ensimmäisen päivän aamuinen lumisade, joka piti päivän harmaana eikä aamun valonkajoa päässyt makuuhuoneeseen. Tai sitten raukeus tuli lauantai-illan joulukorttien kirjoittamisesta, jossa aikaa kyllä vierähtää ja kirjoittaja väsähtää viimeistään kahdennenkymmenennenseitsemännen kortin paikkeilla. Vain muutamasta kortista puuttui enää tiedot, sitten oli sekin jouluvalmistelu hoidettu. Vaimoni oli tehnyt jo monet kuivat kakut ja osan tortuista. Syrjäsilmällä huomasin, että valmisteilla oleva englantilainen hedelmäkakku sai oikein konjakkiterästyksen – ja kun on oikeassa paikassa oikeaan aikaan voi itsekin päästä terästyksestä osille.

Miltähän näyttää kotikaupunkimme keskusta ensimmäisenä adventtina? Tänään en lähtisi  tarpomaan metsiköihin, vaan ottaisin kohteeksi kaupungin. Hiljaisena sunnuntaiaamuna kotikaupunkia voi kuvata kaikessa rauhassa ja sitä voi katsella kiireettömästi, uusin silmin. Hyvinkään keskustan ilme on viime vuosina muuttunut kovasti uuden kauppakeskuksen ja uusien kerrostalojen myötä. Eikä yhtään huonoon suuntaan. Joulun aikaan huomaan kuitenkin kaipaavani keskusta-alueelta jotakin nostattavaa, jotakin kansainvälistä, jotakin .… Niin juuri – joulutori! Pieniä kojuja ja pieniä punaposkisia myyjiä, lyhtyjä, tuoksuja, hälinää ja naurua. Sitä olen kaivannut! Keksin heti useita paikkoja joulutorille. Paras paikka olisi kirjastoaukio, onhan siellä jo komea joulukuusi. Keski-Euroopan vanhojen kaupunkien tunnelmallisia joulutoreja voisi rakennella myös Rautatiemuseon tai entisen Villatehtaan alueelle. Mutta ei, säästää kai pitää tässäkin asiassa, vakiotorimme saa riittää. Jos kuitenkin Hitsaajat-patsaan tuntumaan muutama koju, joista saisi ainakin kuumaa mehua ja kotiinviemisinä jättisuuren kauralyhteen pihan keltasirkuille?

Adventtisunnuntain illaksi oli ennustettu kovaa tuulta, jopa myrskyä. Iltapäivällä ei tuulista ollut tietoakaan, kun ulkoilutin tyttäremme perheen koiraa Vaiveron myllytilan alueella. Yön aikana satanut lumi näytti sulavan pois, mutta hiljaisessa, valkeassa maisemassa oli kuitenkin aavistus tulevaa joulua. Fonzie-koira käyttäytyi hienosti, vain kerran  pieni näykkäisy kädenselkään, mutta sitä en muistanut pahalla, kun menomatkalla olin saanut takapenkin labbikselta monet pusut. Palautin lenkkikaverini tyhjään taloon, isäntäväki oli lähtenyt ulkoilumme aikana kyläreissulle, kuten oli sovittu. Adventtikalenterini ensimmäinen luukku oli avattu – ja suljettukin, kun laitoin kiinni Fonzien luukun ja jätin koiran omaan aitaukseensa odottamaan muuta perhettä. Itse kiiruhdin kotiimme ottamaan osaa vaimoni jouluvalmisteluihin. Jotakin yllättävää voi mestarikokilta  jäädä yli tälläkin kerralla.

Aamun sini

Aamun sini

Kirjastoaukion kuusi

Kirjastoaukion kuusi

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan aluetta

Villatehtaan museon torni

Villatehtaan museon torni

Ikkunakynttilät

Ikkunakynttilät

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Uutta ja vanhaa Hyvinkäätä

Adventtikirkko, Hyvinkään uusi kirkko

Hyvinkään uusi kirkko adventtisunnuntaina

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Sunnuntaisirkus, Pirkko Nukarin pronssiveistos

Rautatiemuseo
Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseo, Hyvinkää

Rautatiemuseon rakennuksiaRautatiemuseon rakennuksia

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan vanha asemarakennus, Rautatiemuseo

Hanko-radan asemarakennus 2

Hanko-radan asemarakennus 2

Rautatiemuseon piha-aluetta

Rautatiemuseon piha-aluetta

Vaiveron myllytilan luontoa

Vaiveron myllytilan luontoa

Lenkkikaverina Fonzie

Lenkkikaverina Fonzie

Read Full Post »

Ristiselkäni oli vihoitellut jo pari viikkoa. Jos istumatyöläinen säästyy fyysisen työntekijän kulumilta ja vammoilta, on peikkona toisenlaiset kolotukset. Liikuntaa vain nyt lisää ja pitkälle lenkille, vaikka ensimmäinen adventtisunnuntai valkeni syksyisen harmaana. Sadettakin oli päivän mittaan luvassa.

Pakkasin reppuuni parikin kameraa: vanhemman digijärkkärin ja uudemman, valovoimaisen kompaktikamerani. Kevään hankinnallani saisin kohtalaisia kuvia aikaiseksi, vaikka valoa oli ulkona niukalti. Lenkkini vei tutulle alueelle järven reunamille. Kun ylitin kapean koskipaikan ja astuin sen metalliselle siltalevylle, tuli mieleeni perheemme koira Allu (Wolfheart Alexa). Allun kuolemasta on kulunut seitsemän vuotta, mutta yhä tuo tyttäremme toivoma ja Orimattilasta hakemamme pitkäkarvainen mäyräkoira tuo muistoja mieliin. Tälle sillalle ei koiramme suostunut astumaan – tärisevä Allu oli kannettava sillan yli. Ei koira vettä pelännyt, siltoja vain. Kaikkia siltoja, jostakin syystä. Saimme viettää koiramme parissa 15 vuotta ja opimme tuntemaan, mistä koira (ja mäyräkoira!) on tehty ja mitä on koiran kiintymys.

Koiramme koki kaksikin ns. mäyräkoirahalvausta. Jälkimmäinen oli niin vakava, että eläinlääkari ei osannut antaa toivoa koiran paranemisesta. Kuukausia kului, eikä Allun takajalkoihin tullut eloa – koko takavartalo oli halvaantunut. Kävimme myös erikoislääkäreillä niin Porvoossa kuin Helsingissä. Viimeisellä käynnillä saimme vihjeen, että voisimme yrittää itse kuntouttaa koiraa. Koira ikään kuin pakotettiin ”kävelemään” kannattelemalla sitä kaulaliinalla vatsan alta ja työntämällä samalla eteenpäin. Parhaiten asiat sujuivat kuitenkin omalla versiollamme: työnsimme Allua eteenpäin hännästä tukien. Tämä treenaus hiljaisella metsätiellä tuotti viikkojen jälkeen tuloksen – tunto palasi takajalkoihin ja liikkuminen alkoi sujua yhä paremmin. Juoksukin onnistui ennen pitkää. Kuntoutumiseen meni aikaa puoli vuotta.

Sää muuttui huonommaksi ja pian alkaisi kunnon vesisade. Lähdin vähitellen kotiinpäin. Vaimoni oli varmaankin jo syönyt riisipuuron, jonka olin keittänyt ennen lenkille lähtöäni. Olen vaimolleni velkaa lukuisia aamupuuroja – niin monet herkulliset arki- ja juhlaruuat olen häneltä saanut vuosien varrella. Huomasin, että selkäkipuni oli jäänyt metsäteille – vähän samoin kuin tapahtui koirallemme Allulle. Huomasin myös, että toisen kamerani linssinsuojus oli pudonnut johonkin. Töppäilyni harmitti, mutta vain vähän. Suojuksia saa kaupasta melko pienellä rahalla. Mielessäni pyöri asioita ja kokemuksia, joita ei voi saada isollakaan rahalla.

Kytäjärvi adventtisunnuntaina

Rantakaislat

Katos

Kuvastus

Ruusunmarjat

Aita

Alexa, koiramme (1989–2004)

Read Full Post »