Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Posts Tagged ‘adventti’

Olin herännyt J-pojan kanssa jo aikaisin. Vähän myöhemmin yläkerran rappusia laskeutui alas J-tyttö ja suuntasi heti vaatehuoneen ovenkahvassa roikkuvalle joulukalenterille. Olipas hieno ja erikoinen joulukalenteri – isoon kankaaseen oli kiinnitetty 24 pientä punaista lahjapussia, jotka oli suljettu hopeanauhoin. Nyt oli kiire avaamaan ensimmäinen pussi – numero ykkönen. Mitähän äiti oli sinne keksinyt? J-lasten vanhemmat keikkuivat myrskytuulen riepoteltavina Suomenlahdella, isovanhemmilla oli jälleen vastuullinen tehtävä majoittaa, viihdyttää ja katsoa pilttien perään.

Alunperin seuraksi piti tulla myös Vantaan L-serkku, mutta suunnitelmat muuttuivat, ja poika tuli vain piipahtamaan isänsä kanssa. Tulivat joukolla hakemaan L-pojalle isoisän vanhaa nokialaista, joka ihan hyväkuntoisena ja tarpeettomana jouti kiertoon kadonneen kännykän tilalle. Enää ei riitä, että mummoilla ja ukeilla on komeronsa ylähyllyllä varakarkkipussit; suositeltavaa on, että arsenaaliin kuuluu myös heittokännykkä, erilaisia paristoja, muistitikkuja, SIM-kortteja ja muutama DVD-elokuva. Ja jokusen vuoden päästä 2-tahtibensaa, tulpanavainta ja ties mitä.

Serkusten viihdykkeeksi olimme varautuneet ahtautumaan Willa-kauppakeskuksen joulunavajaisiin, mutta yllätyimme, kun J-lapset halusivatkin pulkkamäkeen! Antti-myrsky oli kaatanut puita, mutta tuonut vihdoin myös lunta ulkoilijoiden riemuksi. Lumipeite ei ollut vielä kovin paksu, mutta riittävä liu’uttamaan muovipulkkaa. Ei kun kuumaa mehua termariin ja nokka kohti sopivaa rinnettä. Sellaiseksi kelpasi hyvin Etelä-Suomen hulppein golf-alue ja sen hienosti poimuilevat viheriöt. Toki laskettelimme vain kulkuväylillä. Sunnuntaina, ensimmäisenä adventtina lunta tuprutti lisää ja pakkanen kiristyi – aivan kuten joskus omassa lapsuudessani, silloin kun hoosiannaa laulettiin aamunavauksessa täysin palkein.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Luukku nro 1

Töihin vain luukun 1 vesiväreillä

Töihin vain luukun 1 vesiväreillä

Valmista tulee

Valmista tulee

Isoäidin passattavana

Isoäidin passattavana

Myös L-serkku

Myös L-serkku

Pulkkamäessä

Pulkkamäessä

Nyt mentiin

Nyt mentiin

Lumipesu

Lumipesu

Yhdessä

Yhdessä

Viimassa

Viimassa

1. joulukuuta

1. joulukuuta

Hämärtyy jo

Hämärtyy jo

1. adventti

1. adventti

Read Full Post »

Ristiselkäni oli vihoitellut jo pari viikkoa. Jos istumatyöläinen säästyy fyysisen työntekijän kulumilta ja vammoilta, on peikkona toisenlaiset kolotukset. Liikuntaa vain nyt lisää ja pitkälle lenkille, vaikka ensimmäinen adventtisunnuntai valkeni syksyisen harmaana. Sadettakin oli päivän mittaan luvassa.

Pakkasin reppuuni parikin kameraa: vanhemman digijärkkärin ja uudemman, valovoimaisen kompaktikamerani. Kevään hankinnallani saisin kohtalaisia kuvia aikaiseksi, vaikka valoa oli ulkona niukalti. Lenkkini vei tutulle alueelle järven reunamille. Kun ylitin kapean koskipaikan ja astuin sen metalliselle siltalevylle, tuli mieleeni perheemme koira Allu (Wolfheart Alexa). Allun kuolemasta on kulunut seitsemän vuotta, mutta yhä tuo tyttäremme toivoma ja Orimattilasta hakemamme pitkäkarvainen mäyräkoira tuo muistoja mieliin. Tälle sillalle ei koiramme suostunut astumaan – tärisevä Allu oli kannettava sillan yli. Ei koira vettä pelännyt, siltoja vain. Kaikkia siltoja, jostakin syystä. Saimme viettää koiramme parissa 15 vuotta ja opimme tuntemaan, mistä koira (ja mäyräkoira!) on tehty ja mitä on koiran kiintymys.

Koiramme koki kaksikin ns. mäyräkoirahalvausta. Jälkimmäinen oli niin vakava, että eläinlääkari ei osannut antaa toivoa koiran paranemisesta. Kuukausia kului, eikä Allun takajalkoihin tullut eloa – koko takavartalo oli halvaantunut. Kävimme myös erikoislääkäreillä niin Porvoossa kuin Helsingissä. Viimeisellä käynnillä saimme vihjeen, että voisimme yrittää itse kuntouttaa koiraa. Koira ikään kuin pakotettiin ”kävelemään” kannattelemalla sitä kaulaliinalla vatsan alta ja työntämällä samalla eteenpäin. Parhaiten asiat sujuivat kuitenkin omalla versiollamme: työnsimme Allua eteenpäin hännästä tukien. Tämä treenaus hiljaisella metsätiellä tuotti viikkojen jälkeen tuloksen – tunto palasi takajalkoihin ja liikkuminen alkoi sujua yhä paremmin. Juoksukin onnistui ennen pitkää. Kuntoutumiseen meni aikaa puoli vuotta.

Sää muuttui huonommaksi ja pian alkaisi kunnon vesisade. Lähdin vähitellen kotiinpäin. Vaimoni oli varmaankin jo syönyt riisipuuron, jonka olin keittänyt ennen lenkille lähtöäni. Olen vaimolleni velkaa lukuisia aamupuuroja – niin monet herkulliset arki- ja juhlaruuat olen häneltä saanut vuosien varrella. Huomasin, että selkäkipuni oli jäänyt metsäteille – vähän samoin kuin tapahtui koirallemme Allulle. Huomasin myös, että toisen kamerani linssinsuojus oli pudonnut johonkin. Töppäilyni harmitti, mutta vain vähän. Suojuksia saa kaupasta melko pienellä rahalla. Mielessäni pyöri asioita ja kokemuksia, joita ei voi saada isollakaan rahalla.

Kytäjärvi adventtisunnuntaina

Rantakaislat

Katos

Kuvastus

Ruusunmarjat

Aita

Alexa, koiramme (1989–2004)

Read Full Post »