Lehtien mukaan suomalaisten loman jälkeinen työpäivä alkaa sähköpostien lukemisella. Joku uppiniskainen tekee ihan muuta, availee ensimmäiseksi vaikkapa lypsykoneen hanat tai jyräyttää maansiirtokoneen käyntiin. Lehtijutun stereotyyppinä laitoin toimistollamme tietokoneeni päälle, keitin tulokaffeet ja aloin nytkytellä niskojani ruutuun putkahtelevien meilien tahdissa. Ei mitään kovin tähdellistä viimeisen lomaviikon ajalta. Kaikenmaailman lääkkeitä kaupiteltiin yhä vain. Uutena ryhmänä huomasin laihdutusmeilit ja -tuotteet! Oli Get Slim -ohjelmaa ja Slim Secrets -Newsletteriä, mutta nyt meilinne osui kyllä väärään kohteeseen. Lomalta palaava mökkiläinen oli säälittävässä kunnossa. Olin kadottanut yli kaksi ja puoli kiloa elopainostani viimeisen mökkilomaviikon aikana. Vaimoni epäilemättä saman verran, koska olimme käyneet läpi saman työleiriohjelman.
Lomalaisen huili-indeksi jää alhaiseksi, jos kirpparikäyntejä on saatu kokoon vain muutama. Ja ellei Urjalan torilta ole saatu haettua uusia lattiaharjoja, alkaa näyttää tosi huonolta. Koijärvelläkin olisi pitänyt ehtiä suojelujärvelle asti – ei pyörähdys kirkolla mihinkään riitä. Yksi Turun päiväreissu ja Iittalan lasitehtaan puhalluskeikka ei kaikkea pelasta. Mieleen hiipii epäilys, että mökillä on huhkittu liikaa. Saunavesien kantamisen ja huussin tyhjentämisen vielä ymmärtää, mutta jos kuistin ja portaiden maalaamiseen menee päivätolkulla lomapäiviä, näyttää todella pahalta. Koska te sen loman sitten pidätte? No, tulihan siitä kuistista ihan hieno ja onneksi se mies ei pudonnut alas sieltä korkeuksista suorastaan laholta maalauspukilta (varmaan vuodelta 1982). Itsepähän nyt kärsitte. Mutta täytyy myöntää, että teidän kroppanne uusi kiinteys vähän kadehdittaa …
Niinpä niin, myönnetään: työleiriksi meni. Näin oli tosin suunniteltukin. Jälkeenpäin mietin, että selvisimme työleiriltä kotiin myös henkisesti pienin vaurioin – ei, pikemminkin vahvistuneina. Kaikkea voi sattua, kun loma alkaa ja pariskunta teljetään pieneen alkeelliseen mökkiin lystiä pitämään. Siihen kun vielä pukkaa yksi kolea ja sateinen lomaviikko, ei tarvita isoa kipinää, kun salamoi vain sisällä mökissä. Vuosien rutiinilla ja yhdessäololla ilmeisesti osaamme olla pois toistemme jaloista, kun on sellainen paikka. Sitä voi hakeutua yksin mustikkaan tai tehdä asiaa huoltoasemalle. Voi mennä pilkkomaan klapeja tai vetäytyä laiturille lomalehtien pariin. Aamuvirkku voi herätä vähän aikaisemmin aamupalan tekoon ennen toisen heräämistä, ja sen yökukkujan sopii antaa vapaasti ihailla tummenevaa järveä kuistin korituolissa omassa rauhassaan ennen nukkumaan tuloa. Päivän mittaisella mökötyksellä (jos on aihetta, ei muuten) voi joskus olla virkistävä vaikutus loppuloman ilmeeseen. Ei parisuhde mitään tiedettä tai matematiikkaa ole, mutta maalaisjärjen käyttö on erittäin sallittua. Naisväen kohdalla on tietenkin vielä se lisäongelma, että se, mitä sieltä päin sanotaan, ei välttämättä olekaan sitä, mitä tarkoitetaan – jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Kun urakoimisen tauottua viimein höllätään ja saunotaan yhdessä, tehdään se sitten kunnolla, pitkän kaavan mukaan. Työleirin kropanrakennusreseptin voin kertoa halukkaille, mutta parisuhteen hoitamisen salaisimmat salaisuudet säilytän itselläni ja vaimollani – sillä tummatukkaisella maalarimestarilla. Nappaisi nyt vain tämä työnteko täällä konttorilla …
Vaimo ja Forssan kutomon tiiliseinä
Mökin tonttupiha
Lakatut varpaankynnet
Kirjoittaja relaa
Pihan kangasmaitikka
Kumpupilvet tietävät ukkosta
Virkistävä sade
Vierainamme Tuomas ja Karo
Sun vuoros
Ilta-aurinko Heinijärvellä
Lähdön haikeus
Mustikkametsä
Tykkäämme kerätä
Maalauskohde
Pidä kiinni, Papu!
Maalarimestari hoitaa oven edustan lähtöpäivänä
Kuvista ja muita kuulumisia 