Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Talous’ Category

Lyhyeltä kesä tuntui, vaikka olisi voinut kuvitella toisin. Odottavan aikahan on pitkä, ja mitäpä muuta suomalainen teki kuin odotti kesää kaksi kuukautta: kesä–heinäkuun. Lämpimät ja helteet tulivat sieltä sittenkin – tosin vain lyhyeksi aikaa. Katselen nuorimman lastenlapsemme iloista olemusta ja liikehdintää Anderssonin Manun laiturilla (kutsuimme ja luulimme paikkaa alkuvuosina yleiseksi rannaksi). J-tyttö sai kesän viimeisille mökkipäivilleen upeat säät. Istuskelin rantakivellä J-tytön lähellä ja pohdin kaikkea mahdollista: syksyä, Suomen taloutta ja työttömyyttä, veropakolaisia, Lähi-Idän ja Afrikan maiden pakolaisvirtoja … Ei, ei vielä liian vakavia aikuisten asioita. Katse aurinkoon – tai mieluummin tuonne kaislikkoon, jonka yllä lentelee komeita sudenkorentoja. Joitakin kuvia sain napsittua, vaikka mahdottoman nopealiikkeisiä ja kiireisiä nuo sudenkorennot. Ehkä niilläkin on tunne, että kesä tulee pian päättymään – nyt kaikki peliin!

Elokuun lopulla alkaa luonto olla hyvin hiljainen. Perhosia näkee päivä päivältä vähemmän, tyyppiperhonen ja pian ainoa päiväperhonen näyttää olevan metsänokiperhonen. Lintujen laulua ei kuule juuri ollenkaan. Pitkään jatkunut kasvukausi ja kukinta-aika päättyi nopeasti elokuun helteisiin – nyt voi metsässä saada vain suun täydeltä lentäviä ohdakkeiden haituvatuppoja. Mutta mökin pihapiirissä majailee vielä muutama uskollinen siivekäs tarkkaillen isäntäväkeä milloin pikku kuusen oksilta, milloin rohkeammin, kuistin läheiseltä isolta kiveltä. Jossakin mökkimme tuntumassa nuo punarinnan poikaset ovat syntyneet ja täällä ne viipyilevät aina syysmuuttoon asti. Mökkeilymme alkuvuosina vapautin kerran ansaan joutuneet neljä punarinnan poikasta liiterin taakse tuomastani katiskasta, jonka suuaukko oli jäänyt kunnolla lukitsematta. Oma virhe, mutta ei ole toistunut sen jälkeen. Toivottavasti nuokin tämän vuoden poikaset, Tiku ja Taku, palaavat taas ensi keväänä synnyinsijoilleen.

J-tyttö oli innostunut pelaamaan korttia isovanhempiensa kanssa. Ihan kelpo seurapeli siinä kuin mikä muu hyvänsä. Voitto ei ollut pelissämme kenellekään tärkeä. Ei ollut tavoitteena nousta toisten yläpuolelle ja tuulettaa loistavaa peliään. Tässä pelissä ei ollut klikkejä, joilla oli omat etunsa puolustettavaan. J-tytön pohtiessa seuraavaa siirtoaan ajatukseni luiskahti valtakunnan poliittiseen peliin ja maamme tämän hetken ongelmiin. On vaikea kuvitella yhteispeliä, jossa jokin joukko tai yksittäinen ihminen ajaa vain omaa etuaan. Yhteinen hyvä tulisi asettaa Suomessakin tärkeimmäksi asiaksi, ei talouden kasvu eikä kilpailukyky. Oliko virhe, kun useita valtion laitoksia yksityistettiin, posti yhtenä esimerkkinä? Voittoa taitaa tulla, kun toimintoja siirretään mm. Viroon, mutta samalla työttömyys Suomessa entisestään kasvaa – ja myös työttömyyskorvaukset. Onko tässä mitään järkeä? Näinhän on ollut jo pitkään, vähintään niistä ajoista, kun paperityöntekijät ja heidän liittonsa saivat vaatimuksillaan palkat ylös, mutta – pian myös koneet ja työpaikat ulos, vieraille maille. ”Hei Papu, sinun vuorosi!” Ai niin, juu. Taisin uppoutua ajatuksiini, anteeksi. Punarintakin katseli kuusennäreestä kirjoittajaa isoilla nappisilmillään. Tiksautti ja niiasi kerran – ja tuntui sanovan: ”Älä välitä kirjoittaja. On asioita, joille ei oikein voi mitään. Mekin tästä kohta Portugaliin päin. Nähdään taas!”

Uskollinen pelargonia liiterin seinustalla

Uskollinen pelargonia liiterin seinustalla

J-tyttö kokeilee marjanpoimuria

J-tyttö kokeilee marjanpoimuria

J-tyttö Manun laiturilla

J-tyttö Manun laiturilla

J-tyttö

J-tyttö

Tytönkorento

Tytönkorento

J-tyttö pelaa

J-tyttö pelaa

Karmeen punaista

Karmeen punaista

Kivinen mökkiranta

Kivinen mökkiranta. Uusi aamu

Ensi kesän polttopuut pinossa

Ensi kesän polttopuut pinossa

Kurki korkeuksissa

Kurki korkeuksissa

Isäntä ja emäntä

Isäntä ja emäntä

Vaimon asetelma 01

Vaimon asetelma 01

Vaimon asetelma 02

Vaimon asetelma 02

Kesän viimeisiä päiväperhosia (kaaliperhonen ja metsänokiperhonen)

Kesän viimeisiä päiväperhosia (lanttuperhonen ja metsänokiperhonen)

Syksyn lehti

Syksyn lehti

Punarinnan poikanen kasvaa

Punarinnan poikanen kasvaa

Matkalla kotiin. Tammelan Pyhäjärvi, Venesilta

Matkalla kotiin. Tammelan Pyhäjärvi, Venesilta

Tammelan Venesillan katoksessa

Tammelan Venesillan katoksessa

Read Full Post »

Helppohan tuon kaverin oli edetä; väkevää kroppaa liikutti kaksi jalkaparia. Toisin oli taluttajalla; vain kaksi rimppakinttua ja raskas reppu selässä. Painoimme molemmat hartiamme kyyryyn raa’an kevättuulen puhaltaessa vastaisesti lähes myrskyn voimalla. Räntääkin heitteli aina silloin tällöin. Matka kuitenkin taittui Kytäjän kirkolta Kytäjä Golfin alueelle. Kävelemistä tuli yhteen kyytiin kaksi tuntia, mitä nyt kääntöpisteessä vähän eväitä nautimme pahimman sadekuuron aikana. Tyttäremme labbis oli majoittunut meille pariksi päiväksi, ja pitkällä lenkillä oli hyvä aloittaa Fonzien täysihoito. Mutta minne katosi maaliskuun lämpö ja aurinko? Tuleeko tästä keväästä ja kesästä sittenkin koleanpuoleinen; kuten jokin aikaisempi 2000-luvun kesäkuu? Vaimoni erityisesti muistaa katselleensa mökkimatkoilla auton ulkolämpömittaria – eikä se katselemalla yhtään noussut alle 10 asteen lukemista.

Mökkeilijää odottaa paratiisissaan monet muutkin arvoitukset kuin sää. Onko laituri kestänyt talven rasitukset? Onko jättimänty kaatunut juuri rakennetun uuden huussin päälle? Päätimme jättää yllätysten katsomiset tässä viikonvaihteessa väliin, mutta se jo tiedettiin, että itserakentamamme laituri ei ollut ihan vaaterissa. Yksi tynnyri oli päässyt luiskahtamaan pois paikoiltaan, mutta onneksi ystävällinen Mika-naapurimme oli nostanut rantavedessä kelluvan tynnyrin maalle ja laittoi meille pikku hankaluudesta vielä viestiä! Päätin unohtaa mökkiharmit ja lähteä lauantaisen, melko hyvän sään aikana omalle metsälenkille. Kytäjärven rantamaastot ovat jo vuosia olleet mielimaisemaani. Viime vuosina on järven pohjoisreunan puustoa ja pensaikkoa harvennettu syystä, jota en voi ymmärtää. Tehdäänkö se retkeilijöiden iloksi? Aiotaanko järven pohjoisreunakin rakentaa? Joka tapauksessa, kun harvennusta on tehty, avararuutta lisätty ja kulkemista helpotettu, on samalla alue alkanut myös roskaantua! Monet lahopuita tarvitsevat linnut ovat kadonneet ja alue muutenkin köyhtynyt; perhosetkin tarvitsevat kukkivia pensaikkoja. Korkealta kalliolta kuului matala huu-ääni. Se toistui monta kertaa pienen tauon jälkeen. Pöllön huhuilu oli musiikkia korville – se oli paljon enemmänkin.

Tänään sunnuntaina saa Suomi uudet kansanedustajansa, ja pian uuden hallituksen. Vaaliväittelyt on käyty, on hymyilty lehtien palstoilla ja tienvarsien ulkomainoksissa. On vakuuteltu äänestäjiä erinomaisilla argumentoinneilla. Jos ehdokas oikein kovasti hymyilee tai on nauravainen kuvassaan, tulee mieleen, mille hän oikein nauraa? Ettei vain nauraisi juuri minulle, äänestäjälle? Toivottavasti uudet edustajat ja ministerit saavat vihdoin sote-vyyhdin auki ja saavat tehtyä ratkaisuja monissa muissakin tärkeissä poliittisissa kysymyksissä. Katselin aamun lehdestä vielä kerran kaikkien ehdokkaiden nimiä. Olisi kovin mukava antaa ääni vaikkapa Isokoskelolle Nurmijärven Klaukkalasta. Sellaista nimeä en kuitenkaan listoilta löytänyt. Löytyi kyllä kananen, lintula ja harakka. Toiveunta oli etsiä sellaisia nimiä kuin Haarahaukka tai Punarinta – jotakin rajaa sentään!

Puun alle suojaan, Fonzie!

Puun alle suojaan, Fonzie!

Saderintama Kytäjä Golfin päällä

Saderintama Kytäjä Golfin päällä

Sinisorsa

Sinisorsa

Kevätlinnunsilmä

Kevätlinnunsilmä

Veneranta

Veneranta

Kelopuut joutavat pois, minne?

Kolo- ja kelopuut joutavat pois, minne?

Metsätontun lakki

Metsätontun lakki

Kolean huhtikuun sinivuokot

Kolean huhtikuun sinivuokot

Kytäjärvi ja metsätie

Kytäjärvi ja metsätie

Pöllön lammella

Pöllön lammella

Isokoskelo

Isokoskelo

Silta

Silta

Jo näkyy vihreääkin

Jo näkyy vihreääkin

Punarintoja oli kaikkialla (kuva parin vuoden takaa)

Punarintoja oli jo kaikkialla (kuva parin vuoden takaa)

Read Full Post »

Tiistaina, syyskuun 2. päivänä liimailin paperilappuja toimistotuoleihimme, jotka oli koottu keskelle lattiaa. Yhdessä luki ”kaatopaikalle” ja parissa muussa ”kotiin”. Eilen olimme vaimoni kanssa purkaneet toimistomme vanhimmat kalusteet ja pinonneet ne ulko-oven viereen poisvietäviksi. Poikamme tulisi lainapakulla hoitamaan kaatopaikkakeikan. Koko ruljanssi, työtilojemme raivaus, kaiken lähes 30 vuoden aikana talletetun aineiston läpikäynti, tarpeettoman poisheittäminen ja lopuksi toimistotilojen siivous oli iso urakka. Se oli aloitettu jo kesäkuussa, mutta vasta nyt aloimme olla lähellä tavoitetta. Kaikella on aikansa, sanoi talvisodan soturi, kun tyhjensi aseensa lippaan, veti varmistimen päälle ja vääntäytyi ylös poterostaan.

Yleisöluennot ovat vaarallisia. Eräässä sellaisessa, 1980-luvun lopulla, tutustuin ja ystävystyin tilaisuuden vetäjään, graafikko Heikki Luhtalaan. Ennen pitkää tein hänelle firaabelina oppikirjakuvituksia Weilin&Göösin kirjasarjaan. Sain häneltä opastuksen restussiruiskun ja tussipiirtimien käyttöön. Heikki halusi minun jatkavan itsenäisesti hänen töitään. Siitä se lähti. Luovuin palkkatyöstäni ja perustin oman graafisen suunnittelun yritykseni vuonna 1987. Toimitilat löytyivät Hyvinkään ns. Hyvinlinnasta Uudenmaankadun varrelta. Jo seuraavana vuonna tietokone syrjäytti käsinpiirtämisen. Sain purkaa alkeellisen maalarin vetokaapin ja mustalla keinonahalla eristetyn repronurkkauksen; alkoi siistimmän sisätyön vaihe. Olin ottanut riskin ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi ja ottanut askeleen tuntemattomaan, mutta se kannatti – ja kasvatti.

Yrityksen toimintaan tulivat myöhemmin mukaan myös vaimoni ja poikamme Tuomas. Myös tyttäremme Jutta työskenteli Picman Oy:ssä useina eri jaksoina. Kun istuimme lähekkäin, emme tunteneet tarvetta pitää palavereita. 1990-luvun puolivälissä, laman loppupuoliskolla, yrityksemme eli vaikeita aikoja. Ei vain ollut töitä tarpeeksi. Päätin pitää kriisipalaverin mustan neuvottelupöytämme ympärillä. Kahvit oli keitetty ja jotakin naposteltavaakin pöydässä, mutta eipä sinne pöydän ääreen mennyt muita kuin itse tirehtööri. Tottelematonta porukkaa, mutta sellaisia kait ne luovat ovat. Hyvinlinnan liikerakennuksessa toimi ja toimii yhä monenlaisia yrityksiä. Kovin paljon emme päivittäin toisiamme nähneet emmekä keskustelleet; jokaisella oli omat touhunsa ja kiireensä. Mutta kaipaamaan jään niin arkkitehtiä, lakimiestä, hammasteknikkoa, tilitoimiston pitäjää, rakentajaa, rakennussuunnittelijaa, hierojaa ja alakerran eri alojen kauppiaita.

Nyt, vuonna 2014 oikeastaan ihmettelen ja olen huojentunut – me selvisimme! Vaimoni, väsymätön uurastaja, irroittelee vielä ikkunaverhojen nipsejä, itse istahdan kopiokoneen peltiselle aluskaapille ja juon jo haalennutta kahvikupillistani. Katselen mietteissäni lähes tyhjää toimistohuonettamme. Vielä on jäljellä ikkunateippauksen irroittaminen ja loppusiivous. Ikkunateipit eivät tunnu irtoavan millään. Näenkö asiassa jotakin symboliikkaa? Vieläkö olisi pitänyt, kun ei nuo teipitkään … Ei, ei enää. It’s closing time, ”Open all the doors and let you out into the world” (by SemiSonic).

Picman Oy v. 2005. Tuomas näyttää isälleen.

Picman Oy v. 2005. Tuomas näyttää isälleen.

Toimistolta tuotuja ja kuvittamiamme kirjoja kodin kirjahyllyssä

Toimistolta tuotuja ja kuvittamiamme kirjoja kodin kirjahyllyssä

Saimme tehdä myös esitteitä, logoja asikaslehtiä ja monia muita painotuotteita

Saimme tehdä myös esitteitä, logoja, asikaslehtiä ja monia muita painotuotteita

Kustannus Oy Duodecimin kirjapalaverissamme LKT, prof. Heikki Ruskoaho ja kustannustoimittaja Iiris Penttilä

Kustannus Oy Duodecimin kirjapalaverissamme LKT, prof. Heikki Ruskoaho ja kustannustoimittaja Iiris Penttilä

WSOY:n, sittemmin SanomaRon maineikas kustannustalo Bulevardilla

WSOY:n, sittemmin SanomaPron, maineikas kustannustalo Bulevardilla

SanomaPron käynnillä isäntinä Virpi Aalto, markku Pernu ja Marja Saarenvesi

SanomaPron käynnillä isäntinä Virpi Aalto, Markku Pernu ja Marja Saarenvesi

Blogimies SanomaPron sisällönsuunnittelijoiden ympäröiminä

Blogimies SanomaPron sisällönsuunnittelijoiden ympäröiminä

Toimistonhoitaja, laskuttaja, reskontra, huolenpitäjä, vaimoni Ritva

Toimistonhoitaja, laskuttaja, reskontra, huolenpitäjä, vaimoni Ritva työpöytänsä äärellä

Hyvinkään Hyvinlinnan liike- ja toimistorakennus, Uudenmaankatu 5-9

Hyvinkään Hyvinlinnan liike- ja toimistorakennus, Uudenmaankatu 5-9

Seinänaapurimme Kai Tamminen ja Arja Leinonen, KaiData

Toimistomme seinänaapurit Kai Tamminen ja Arja Leinonen, KaiData

Erikoishammasteknikko Ari Kulo

Erikoishammasteknikko Ari Kulo

Kauppias Markku Pohjola, Raitalan Radio ja TV

Kauppias Markku Pohjola, Raitalan Radio ja TV

Arkkitehti Jarmo Ali-Kovero

Arkkitehti Jari Ali-Kovero

Kari Friman, Fotoman

Kari Friman, Fotoman

Ville Friman, Fotoman

Ville Friman, Fotoman

Leena Haanpää, Fotojuhani

Leena Haanpää, Fotojuhani

Closing Time

It’s Closing Time

Read Full Post »

Vantaanjoen pohjoisin haara luikertelee Vaiveron Myllytilan läpi toisinaan hyvinkin vuolaana ja toisinaan, kuivana aikana, lähes vaatimattomana purona. Joki virtaa golfalueen läpi, mutta golfaajien lisäksi jokea ja Myllytilaa pääsee ihailemaan vapaasti jokainen kulkija. Ilman golfrakentamista joki ja sitä ympäröivä lehtoalue olisivat saattaneet jäädä monelta näkemättä ja kokematta, minultakin. Puustoa on karsittu paljon golfaajien ehdoilla, mutta siihen karsiminen saisi jäädä –  nyt alueella on sopiva tasapaino eri asioita harrastavien tarpeisiin. Pari viikkoa sitten kävelin verkkaisesti virran ylittävälle puusillalle. Kuulin läheltä pikkulintujen ääntelyä. Ääni tuli aivan vierestä, ja kohta näin äänilähteenkin – piskuinen hippiäinen etsi kiihkeästi syötävää jokivarren ison kuusen alaoksilta. Melkein yletyin koskettamaan pieneen, keltavihreänharmaaseen ikiliikkujaan.

Jokiuoma ja sen lehto kuhisee elämää keväällä ja kesällä, mutta on sielä talvellakin pysyvät asukit. Koskikaraa tapaa talviaikaan melkeinpä kaikilla Etelä-Suomen virta- ja koskipaikoilla, niin täälläkin. Se on veikeä lintu, yhtä omaperäinen kuin suomalainen poliitikko. Ui vastavirtaan, visertelee kovilla pakkasillakin muina miehinä ja sukeltaa ruokansa hyisen virran pohjalta (no jaa, harva poliitikko kait sentään). En ole vielä saanut elämäni koskikarakuvaa, mutta sen vielä teen. Ajattelin, että hankin paremmat vehkeet tai sitten, on vielä toinenkin vaihtoehto: pudotan rimankorkeutta. Niin, eihän se kuva ole kaikkein tärkein, vaan mieleenpainuva luontokokemus.

Paitsi jokikanjonissa, pakkanen paukkuu myös talousrakenteissa ja politiikan holvistoissa. Valtionvelka kasvaa, on kuntien pakkoliitosuhkaa, uutisoidaan irtisanomisista ja suuryritysten kauppaamisista ulkomaille yhä vain, teolliset työpaikat katoavat maasta – tuotannon virta jäätyy. Ihmiset ovat varovaisia rahankäyttäjinä; kotimainen kulutuskaan ei kaikkia toimijoita lämmitä. Ministeri nostaisi viinaveroa, vaikka kansa ostaa kohta kaiken juotavansa lahden toiselta puolelta, ja kaiken huippuna kouluista lopetetaan kaunokirjoitus. Kuinka laajaan kannatukseen esitykset perustuvat? Ruma sana pääsee kansan suusta. Koskikaran talvehtimisjoki jäätyy pian umpeen, jos pakkaset vain jatkuvat. Lintu ei kuitenkaan jää pakkaseen makaamaan; se osaa tehdä oikeat johtopäätökset – se vaihtaa maisemaa! Olisko Rio de Janeiro mitään – tammikuun virta?

Jokilaakso

Jokilaakso

Virta

Virta

Koskikara 01

Koskikara 01

Koskikara 02

Koskikara 02

Jokiuoma jäätyy

Jokiuoma jäätyy

Välillä vähän aurinkoakin

Välillä vähän aurinkoakin

Talven taidetta

Talven taidetta

Silta yli virran

Silta yli virran

Talvi pitää otteessaan

Talvi pitää otteessaan

Koskikara 04

Koskikara 04

Koskikara 05

Koskikara 05

Kontrasti

Kontrasti

Lumipesu

Lumipesu

Lenkkikavereita (Ritvan kuva)

Lenkkikavereita (Ritvan kuva)

Lenkkikavereita 02

Lenkkikavereita 02

Read Full Post »

Vihdoinkin loppiainen. On viimein aikaa levätä ja toipua joulusta sekä uudesta vuodesta. Juhlavalmistelujen lisäksi palkkatyötä riitti kaikille arkipäiville – haaveilemani joululoma jäi yritykseksi. Vaimoni ei päässyt yhtään helpommalla, päinvastoin. Nautimme vielä hetken talomme joulun tunnelmasta ja hiljaisuudesta; kuusi on yhä paikoillaan, kuusenkynttilät valaisevat hämärää nurkkaa, joulukukat levittävät huoneeseen tuttua tuoksuaan. Pala lahjapaketin nauhaa pilkottaa vielä sohvan alta. Muistelemme kaikkia jouluvieraitamme ja yhdessä vietettyä mukavaa aikaa. Ulkona on jo täysin pimeää, on hyvä hetki käydä pitkäkseen ja ottaa kirja käteen.

Pukki (pukit) oli taas kerran osannut valita mieluisia kirjalahjoja. Tuli dekkaria ja tuli tietokirjaa. Kotikirjastoomme tuli myös hyvä jatkumo Helsinki-aiheisia kirjoja. Viime loppiaisena kiertelin kirjailijoiden kapakoissa (”Kirjailijoiden Helsinki”), mutta nyt pääsin Helsinki-kaipuutani lievittämään Helsingin kahviloihin kirjassa ”Kahvintuoksuinen Helsinki, Historiaa ja tarinoita kahviloista”. Jossakin Cafe Jugendin kohdalla päätin pitää tauon makeasta ja siirryin saaristolaisten seuraan Finlandia-palkitun Ulla-Lena Lundbergin kuljettamana lainakirjassa ”Jää”, jonka olin aloittanut jo ennen joulua. Upeaa kerrontaa, palkintonsa ansainnut. Itselleni ei tuota mitään ongelmaa lukea samanaikaisesti useaa kirjaa – niinpä sain vapaillani päätökseen myös Markku Saihan hienon kuvakirjan ”Itämeren rannoilla”. Tai oikeastaan – eihän hyvää kirjaa koskaan saa ”päätökseen”: sellaisen kirjan tunnelmiin palataan uudelleen. Saariston väen ja tyrskyissä heittelehtivien kalastajien ankarien vaiheiden uuvuttamana oli helpotus tulla takaisin kahvintuoksuiseen pääkaupunkiin: Hakasalmen huvilan kahvilassa oli tarjolla tattarista valmistettuja karjalanpiirakoita ja päälle päätteeksi Ellen Svinhufvud -kakkua.

Pian alkaa taas arkinen aherrus. Pyhien aikana talon joulukoristeet riisutaan, kyntteliköt sammutetaan ja nostetaan komeron ylähyllylle, kuusi puretaan ja keittiön ruokapöydän jatkolevy käännetään omalle paikalleen. Vuodenvaihteen juhlien aika on ohi. Minkäläinen on maailma ja Suomi vuonna 2014? Jatkuuko lauha sää yhä vain? Hiihdetäänkö Joutsassa juhannushiihdot? Nouseeko eläkeikä 85 vuoteen tai kielletäänkö vanheneminen kokonaan? Pakkoliitetäänkö kuntasi Artjärveen, vai jääkö maahamme vain kolme suurkuntaa? Ja mihin nousee uusi kunnallisvero? Ei! En halua kuulla enempää! Otimme takaisin ylähyllylle laitetun punaisen perinnekynttelikön oikeilla kynttilöillä, sytytimme kynttilät ja sammutimme sähkövalot, ripustimme takaisin himmelikoristeet ja keitimme vahvat riisipuurot. Olimme valmiit uuteen vuoteen ja uuteen aikakauteen.

Vielä joulun tunnelmissa. Johanneksen kirkko joulun alla.

Vielä joulun tunnelmissa. Johanneksen kirkko joulun alla.

Joulupuu

Joulupuu

Joulun tähdet

Joulun tähdet

Tontut vielä valvovat

Tontut vielä valvovat

Lahjakirja "Kahvintuoksuinen Helsinki"

Lahjakirja ”Kahvintuoksuinen Helsinki”

Vantaanjoki loppiaisena 2014, Kittelä

Vantaanjoki loppiaisena 2014, Kittelä

Koiratuttavuus Kittelässä

Koiratuttavuus Kittelässä

Nukarinkoski 1, loppiainen 2014

Nukarinkoski 1, loppiainen 2014

Nukarinkoski 2, loppiainen 2014

Nukarinkoski 2, loppiainen 2014

Nukarinkoski 3

Nukarinkoski 3

Nukarinkoski 5

Nukarinkoski 5

Nukarinkoski 6

Nukarinkoski 6

Valokuvaajatuttavuus Timo Rasimus

Valokuvaajatuttavuus Timo Rasimus

Read Full Post »