Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Archive for the ‘Elokuva’ Category

Keimolan kohdalla kaivoin repustani esille pienet eväät. Aamupala oli jäänyt muutamaan lusikalliseen marjapuuroa, mutta onneksi olin ehtinyt tehdä mukaan reissueväät. Helsingin bussissa oli melko väljää, ainakaan vieressäni ei istunut ketään, joka olisi pyrkinyt osille eväistäni. Harvoin tupeksin herätyskellon kanssa, mutta tänään oli niin käynyt ja heräsin myöhässä. Nyt oli tankattava, jotta jaksaisin suunnittelemani lenkin, yli 4 tunnin kaupunkikierroksen. Niin, jokin veti taas eläkeläismiestä kohti suuria seikkailuja – kohti syntymäkaupunkiani ja nuoruuteni Helsinkiä. Kovasti on muotiin tullut ohjatut kävelylenkit pääkaupungissa teemana vaikka kummittelu tai arkkitehtuuri tai komisario Palmun leffojen kuvauspaikat tai Virpi Hämeen-Anttilan upeiden Björk-romaanien tapahtumapaikat. Meikäläinenhän on ollut aikaansa edellä, kun näitä Helsinki-lenkkejä olen itse vetänyt jo kait kohta kymmenen vuoden ajan! Erona edellämainittuihin on lähinnä se, että olen ohjattujen kävelyjeni ainoa osanottaja. Ja täytyy sanoa, että tällä kerralla oli vähän hakusessa, mihin itseni ohjaisin. Lähtö tuli niin äkkiä, kun huomasin, että keskiviikko onkin täysin vapaata, ja vaimonikin näytti matkalle vihreää valoa.

Jostakin syystä valitsin kohteekseni Siltasaaren ja Hakaniemen. Hakaniemen kauppahallin remontin ajaksi pystytetty väistötila oli ainakin tsekattava. Onhan se kohde siinä missä joku toinenkin, vai kuinka? Ehtisinkö vielä kavuta Kallion puolelle, ei, ei taida onnistua. Otetaan Kallio, sen linjat, kuppilat, puistikot, kirjasto ja kirkko joskus ihan omaksi päiväkseen. Mutta keskustakirjasto! Niin, se Oodi, joka avataan pian entiselle VR:n makasiinien alueelle. Mitä Oodille nyt kuuluu? Miten se istuu maisemaan? Aloitin siis syynäämiseni entiseltä Kluuvinlahdelta, jota nyt täyttävät mm. Musiikkitalo, Kiasma ja Sanomatalo – ja uusi tulokas on pian avattava keskustakirjasto Oodi. Tuliko aurinko ihan väärästä suunnasta, vai oliko verensokerini alhaalla, en kyllä oikein tiedä … Paljon hehkutettu Oodi ei mielestäni istu sille valittuun paikkaan. Vai onko niin, että hyvin erilaiset jo pystyssä olevat monumentaalirakennukset ovat jo ennen Oodia tehneet alueesta suloisen arkkitehtonisen sekamelskan! Aluehan on vielä keskeneräinen, kyllä. Sitä pitää arvioida myöhemmin, kun viimeinenkin punahaalarinen remonttimies on työnsä tehnyt ja vienyt mennessään ylimääräiset rakennusjätteet ja Pekkaniskan nosturit.

Oodin rakennustyömaan nosturien ääniä ei enää kuulunut, kun astelin Metsätalon luona kohti Hakaniemeä. Tulin jo Kasvitieteellisen puutarhan rauta-aidan kohdalle. Aitaan kiinnitetyt opastenuolet veivät kirjoittajaa magneetin lailla kohti puutarhan sisäänkäyntiä Kaisaniemenranta 2:een. Ovi oli auki, tervetuloa! Talviaikaankin puutarha on upea paikka keskellä suurkaupunkia, mutta mitä se tarjoaakaan, kun kasvit heräävät eloon talven jälkeen. Hetken puutarhan käytävillä kierreltyäni jatkoin matkaani ja tulin kohta Hakaniemen torille. Tuolla on se hallin väistötila! Ei ihan havainnekuvien näköinen, mutta sisältä valoisa, hyvin toimiva, ja väkeä, ainakin monissa hallin kahviloissa, todella runsaasti. Oman kupposeni jälkeen astuin ulos ja jäin mietteisiini keskelle tyhjää toria. Yllättävän paljon tuttua ympärillä … Suoraan edessä Elannon tyylikäs tavaratalo (nyt Sokoksen väreissä). Se oli aikoinaan suosittu tavaratalo joulunaikaan. Arena-talossa, tuolla oikealla, oli muinoin Tuulensuu! Siellä näin monet elokuvat veljeni kanssa 1960-luvulla. Ja selkäni takana kerrostalossa asui Kulosaaren yhteiskoulun englanninkielen opettajamme Armi Ailas, joka kutsui kerran luokkamme kotiinsa iltaa viettämään. Kaikki oli siistiä – ja siistiä oli myös lähdettyämme, kun me lukiolaiset tiskasimme porukalla tarjoiluastiat! Matka Hakaniemeen avasi monia luukkuja. Yhdessä luukussa näen isän, äidin ja kaksi poikaa kävelevän torin poikki myöhään illalla joulun aikaan. Ykkösen ratikka on tuonut joulunviettäjät Käpylästä Hakaniemeen. Luukku alkaa sulkeutua, mutta sitä ennen perhe ehtii nousta torin toisella laidalla bussiin numero 32, Herttoniemen bussiin, kohti perheen omaa joulunviettoa.

 

Keskustakirjasto Oodi valmistuu entiselle VR:n ratapiha-alueelle. Suunnittelu: arkkitehtitoimisto ALA.

Oodi Musiikkitalon suunnalta. Etualalla Reijo Hukkasen veistos Laulupuut.

Helsingin rautatieaseman sisälle on päästävä välillä, vaikkei junaan nousisikaan. Aseman hallin kattokruunut, Paavo Tynell.

Vuosikymmenien ajan muuttumaton maisema rautatieaseman itäisellä aukiolla. Rakennukset pysyvät, toiminnot vaihtuvat.

Ortodoksien Kotikirkon kupoli nousee mystisesti ylös kerrostalokorttelista Liisankadun loppupäässä.

Astu sisään, talvellakin!

Kasvitieteellisen puutarhan portti.

Kasvitieteellisen puutarhan kasvimuseorakennus. Suomen mahdolliselle kuninkaalle Friedrich Karlille 1900-luvun alussa ehdolla ollut residenssi. Rakennus ollut myös kasvitieteen dosentti Kaarlo Linkolan virka-asuntona, ja samalla Linkolan perheen asuntona.

Puutarhan mustarastas. Mukana oli vain 50 mm:n objektiivi, ja siivekkäitä olisi ollut kuvattavaksi paljon.

Kasvitieteellisen puutarhan kasvihuoneet ja piha-aluetta.

Edellisen kuvan oikean reunan puu: amurinkorkkipuu, josta oheinen kyltti.

Pieni syrjähyppy Krunikan puolelle sallitaan? Yhtäkkiä huomasinkin olevani Helsingin kantakaupungin vanhimman puutalon luona. Ruiskumestarin talo kutsui luokseen.

Ruiskumestarin talo Kristianinkadulla Kruununhaassa.

Päiväkotilapset Ruiskumestarin talon pihalla.

Pitkäsilta Kaisaniemenlahden suunnalta.

Kohti Hakaniemeä. Keskellä Kallion kirkko ja Arena-talo.

Entinen Elannon tavaratalo Hakaniemen torin laidalla, nyt S-ryhmän omistuksessa.

Yksityiskohta tyylikkäästä rakennuksesta Hakaniemen torin itälaidalla.

Helsingin työväentalo, Paasitorni, Siltasaaressa. Rakennus kärsi pahoja vaurioita sisällissodassa 1918.

Mika Waltarin syntymäkoti sijaitsi Siltasaaressa Saariniemenkatu 6:ssa.

Hakaniemen kauppahallin väistötilat Hakaniemen torilla 2018.

Kauppa tuntuu käyvän hyvin kauppahallin väistötiloissa.

Hakaniemen kauppahallin väistötiloissa on tilaa liikkua.

Tauon paikka. Pieni kahvi ja … torttu, ei kun lohileipä!

Kerrostalon sisäänkäynti Säästöpankinrannassa Siltasaaressa.

Hakaniemen tutuksi käyneitä maamerkkejä: ympyrätalo, Arena-talo ja kauppahalli.

 

 

 

 

Read Full Post »

Muuttolintuja on alkanut työntyä etelämmäksi, ja vaahteranlehdet ovat saanet nopeasti punertavaa väriä. Yöt ovat kylmenneet, syksy on tulossa. Kun Tammelan Heinijärvellä auringonkaari on käynyt yhä matalammaksi, ei samaa vetoa mökkimaisemiin enää ole kuin keskikesän pitkinä valoisina päivinä (vaimolla ehkä vielä olisi). Kirjoittajaan on iskenyt kaukokaipuu – tai no, ainakin kaipuu etelän suuntaan: pääkaupunkimme kaduille ja teille. En kaipaa istumaan Katajanokan maailmanpyörään tai meriuimalaan – ihan tavallinen kattaus riittää. Helsingissä on yllin kyllin muutakin. Kaupunki kasvaa jatkuvasti, myös uudet alueet kuten Kalasatama tai Jätkäsaari kiinnostavat. Tutkimuksia on jatkettava ja vanhoja muistikuvia virkistettävä. Kuinka mielelläni astuisin uudelleen opiskeluaikani päiviin, jolloin lämpimänä kesäyönä kävelimme keskustasta Herttoniemeen; viimeinen bussi oli mennyt aikoja sitten. Kulosaaren sillalle paistoi joko laskeva tai nouseva aurinko. Ei sillä ollut väliä, silloin ei tunnettu suuria murheita. Nyt odotan aikaa, jolloin pääsen kävelemään Kruunusiltaa pitkin Laajasalosta Hakaniemeen (mieluiten kuitenkin päiväsaikaan). Vielä on tavoitteita!

Vuosi sitten kirjoittaja kurvaili Etu-Töölön katuja (”Oksasenkadulta oikealle” -blogi). Hesperiankatujen tienoilla ajattelin silloin, että toki tuo Taka-Töölökin on joskus kierrettävä ristiin rastiin. Nyt oli sen aika. Alkukesästä kipeytynyt polvenikin oli jo melkein marssikunnossa. Taka-Töölö on Helsingin kantakaupungin isoimpia alueita: idässä ja lännessä sitä rajoittavat merenlahdet (Taivallahti ja Töölönlahti), etelässä Pohjoinen Hesperiankatu sekä pohjoisessa karkeasti Stenbäckinkatu ja Nordenskjöldinkatu. Aloittaisin matkani tutustumalla uuden Lastensairaalan rakennustyömaahan ja päättäisin kierrokseni Välskärinkadun Art Deco -taloihin. Taka-Töölö ei ole nuoruudessani tullut kovin tutuksi. Parhaat muistikuvat tulevat Mannerheimintien itäpuolelta kesäolympialaisten Stadionilta v:lta 1952 ja myöhemminkin, ja niiltäkin glorian päiviltä muistan parhaiten hernekeiton, jota tarjoiltiin Talvipuutarhan tienoille pystytetyistä kenttäkeittiöistä. Muistan myös Messuhallin (nyk. Kisahallin) Puutarhamessut vuonna kivi ja keppi, joilla messuilla voitin arpajaisissa (äidilleni) upean syklaamin. Poistuimme areenalta kukka kainalossa samalla, kun lavalle hetki sitten noussut Tamara Lund lauloi suosikkisävelmiään. Seuraavana yönä oli vaikea saada kaunista syklaamia mielestäni. Niin ja tottahan toki, jokusen jääkiekko-ottelun pelasin Töölön Vesan juniorijoukkueessa 60-luvulla, ulkojäillä kipakassa pakkasessa.

Taka-Töölön päiväni oli kaunis ja jopa helteinen, mutta olinko nyt todella Helsingin Taka-Töölössä? Ensimmäinen ihminen kenen kanssa jouduin keskusteluun, oli Lastensairaalan työmaan nuori liikenteenohjaaja. Hän puhui leveällä Kainuun tai Savon murteella (ja väitti tulevansa Porista). Aamukahvini hörppäsin ratikkahallien luona paikassa, jossa oven päällä luki Töölön kahvila. Sisällä tiskin taakse kuitenkin hypähti tummatukkainen hymyilevä nuori mies, joka oli harjoitellut suomen kieltä vasta kolmisen vuotta. Hän tuli Kiinasta. Töölöntorilla myytiin mm. loppilaisia tuotteita, mutta torin laidalla, penkillä istuva vakiojoukkue oli hyvin varmasti paikallisia. Eräs heistä opasti minua Töölön kirkon löytämisessä. Kirkolta jatkoin alas Välskärinkatua, mutta menenkö vasemmalle vai oikealle? Suuntasin Taivallahdelle ja palasin viimein Runeberginkadulle, jossa aloin etsiä ruokapaikkaa. Vastapäätä Runebergin antikvariaattia sellainen löytyikin. Suomea puhuttiin, mutta nepalilaisittain murtaen. Ruoka oli kuitenkin suomalaisellekin maistuvaa. Matkani alkoi olla loppusuoralla, olinhan siirtynyt jo Etu-Töölön puolelle. Lopulta koin Taka-Töölön miellyttäväksi, vehreäksi puistojen kaupunginosaksi, monien kansallisuuksien, monien mahdollisuuksien, monien kiskojen, monien katutöiden, nupukivikasojen ja torventöräytysten kaupunginosaksi. Oli taas mukava nousta Kampissa toffeejäätelön väriseen bussiin ja palata rauhalliseen kotikaupunkiini.

Uusi Lastensairaala nousee

Uusi Lastensairaala nousee

V. 1948 pystytetty vanha Lastenlinna

V. 1948 pystytetty vanha Lastenlinna

Lastenlinnan ylilääkärin, arkkiatri Arvo Ylpön puisto

Lastenlinnan ylilääkärin, arkkiatri Arvo Ylpön puisto

Stenbäckinkadun tyyliä

Stenbäckinkadun tyyliä

Päiväkotilapsia Sibeliuksen puistossa

Päiväkotilapsia Sibeliuksen puistossa

Eila Hiltusen Sibelius-monumentilla riittää kävijöitä

Eila Hiltusen Sibelius-monumentilla riittää kävijöitä

Töölön kirjasto 01

Töölön kirjasto (professori Aarne Ervi, 1970). Avattiin uudistuneena elokuussa 2016.

Töölön kirjaston sisääntulo

Töölön kirjaston sisääntulo

Töölön kirjasto 02

Töölön kirjasto 02

Töölön kirjasto 03

Töölön kirjasto 03

Töölön kirjasto 04

Töölön kirjasto 04

Maineikas, 100 vuotta täyttänyt ravintola Lehtovaara

Maineikas, 100 vuotta täyttänyt ravintola Lehtovaara (Mechelininkatu 39)

Sisäpiha Lehtovaaran talossa

Sisäpiha Lehtovaaran talossa

Topeliuksenkadun rakennuksia

Topeliuksenkadun rakennuksia

Korjaamo ja ratikkamuseo Eino Leinon kadun varrella

Korjaamo ja ratikkamuseo Eino Leinon kadun varrella

Stadionin torni, totta kai!

Stadionin torni, totta kai!

Turisti kuvaa turisteja

Turisti kuvaa turisteja

Töölöntoria myllerretään

Töölöntoria myllerretään

Töölöntori 01

Töölöntori 01

Töölöntori 02

Töölöntori 02

Töölöntori 03

Töölöntori 03

Runeberginkatua syyskuussa 2016

Runeberginkatua syyskuussa 2016

Muistatko Kino Adlonin?

Muistatko Kino Adlonin?

Töölön kirkko (1930, Hilding Ekelund)

Töölön kirkko (1930, Hilding Ekelund)

Taka-Töölö on puistojen kaupunginosa (Topeliuksen puisto)

Taka-Töölö on puistojen kaupunginosa (Topeliuksen puisto)

Välskärinkadun Art Deco -taloja

Välskärinkadun Art Deco -taloja

Töölön tornit

Töölön tornit

Taivallahden venerantaa. Taustalla Antti Nurmesniemen suunnittelema, sininen voimalinjapylväs, "Antin askeleet"

Taivallahden venerantaa. Taustalla yksi professori Antti Nurmesniemen suunnittelemista voimalinjapylväistä, ”Antin askeleet”.

Etu-Töölöstä Taka-Töölöön päin

Etu-Töölöstä Taka-Töölöön päin

Read Full Post »

Tammikuun lopun Helsingin kierrokseni aloittaisin Kaisaniemenkadulta ja mielenkiintoisesta Kaisa-talosta, joka upeine kaarevine muotoineen oli vuonna 2012 noussut perinteikkään Kauppakeskus Pukevan paikalle. Koko Kaisaniemenkatu oli kovasti muuttunut sitten 1900-luvun loppupuoliskon. Moniin vuosiin ei hyvinkääläinen vaimonikaan ollut enää hypännyt Helsingin junaan ja käynyt vaateostoksilla Helsingin ”Carnaby Streetillä”. Poissa Kaisaniemenkadulta olivat sellaiset vaatettajat kuin Minkki, Teinitalo, Lollo, Halonen, Vestio, Valioasu ja Seppälä (tuliko kaikki?). Ja Kaisaniemenkadun leffateatteri! Sellainen on yhä vanhalla paikallaan, mutta ei se ole enää Metropol (myöh. Boston ja Formia) – vaan Kinopalatsi! Muistan hyvin, kun veljeni kanssa joskus 1960-luvun alkupuolella jännitimme Metropolin permantopaikoilla John Waynen selviytymistä selkäänpuukottajien keskellä. Maailma muuttuu, mutta eläväinen Kaisaniemenkatu olisi saanut pysyä ennallaan! Tiesitkö muuten, että Kaisaniemenkatu syntyi raivaamalla aukko Mikonkadun kortteleihin. Näin saatiin parempi yhteys rautatientorilta Hakaniemen suuntaan. Uusi väylä oli aluksi Murtokatu ja vasta vähän myöhemmin Kaisaniemenkatu.

Kaisa-talo on Helsingin yliopiston rakennus, ja suurin osa talosta on omistettu yliopiston pääkirjastolle sekä eri tiedekuntien kirjastopalveluille. Talon toisesta kerroksesta löytyy myös kodikas kahvio, jonne kirjoittaja hetimmiten suuntasi ja alkoi aamupalaansa nauttien tarkentaa päivän reittisuunnitelmaa. Pidin kovasti Kaisan arkkitehtuurista ja eri kerrosten taideteoksista. Puitteet nykyopiskelijoille ja tiedonhankinnalle ovat loistavat! Omana opiskeluaikanani yliopiston kirjastopalvelut sijaitsivat Leppäsuon Domus Academican ylimpien kerrosten hämärissä saleissa. Aika harvoin matikanlukijat kirjastopalveluja kuitenkaan tarvitsivat. Tieto löytyi olemassaolevista kirjoista, usein englanninkielisistä tosin, tai – liitutaululta, jolta proffan tuotokset oli omaan luentovihkoon kirjoitettava (ja joita raapustuksia luennoilta poissaolleet kaverit sitten kiireessä kopioivat). Vanhoja miettiessäni, tajusin että yliopisto-opiskeluni pääpaikka Porthania-rakennus on aivan vieressä. Pitäisikö mennä ihan käymään? Vieläkö tavoittaisin vuosikymenten takaista tunnelmaa, kun astun Porthanian pyöröovista sisälle rakennukseen? On kai se sallittua? Ainakin ilmoitustaulu, jolla tiedekuntiin päässeet opiskelijat ilmoitettiin, oli täsmälleen samalla paikalla kuin 50 vuotta sitten! Mutta missä ovat kaikki tutut opiskelukaverit?

Kolmannessa ja viimeisessä blogini kappaleessa siirrän mahdollisen lukijan toiseen helsinkiläiseen kirjastoon, joka varmaankin paremmin stemmaa kirjoittajan ikästatukseen. Siirrymme Rikhardinkadulle, Helsingin vanhaan, vielä toiminnassa olevaan yleiseen kirjastoon. Jos Kaisa-kirjasto on ultramoderni, on Rikhardinkadun kirjasto ihan toisesta maailmasta, kuin vanhanajan olohuone, rauhallisine lukusoppeineen ja tyylikalusteineen. Kiipesin rakennuksen kerroksiin ja ihailin kaikkea näkemääni. Katsoin vielä tulokerroksen kokoushuoneessa esitettävän Henna Lainisen ajatuksia herättävän videoteoksen ”Ihmisen tarina” ja jatkoin matkaani Merisataman suuntaan. Aloin jo oppia uudelleen tuntemaan vanhaa kotikaupunkiani! Viiskulmassa huomasin pettymyksekseni Primulan perinteikkään kahvion siirtyneen pois vakiopaikaltaan; kulmapaikan oli vallanut uusi ravintolayrittäjä. Jotakin Viiskulmassa oli silti ennallaan: Digelius Music kauppasi yhä vuonna 1971 perustetun musiikkiliikkeensä tiloissa mm. vanhaa jazzia LP- tai CD-levyillä. Hyvästelin Digeliuksen vetäjän Emu Lehtisen ja koin, että nyt oli tauon ja kahvin paikka. Mutta sitä ennen – pannaan Ellington soimaan! Vanhoille hyville ajoille.

Kaisa-talo, Kaisaniemenkatu Helsinki (Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy)

Kaisa-talo, Kaisaniemenkatu Helsinki (Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy)

Sisäänkäynti yliopiston kirjastoon

Sisäänkäynti yliopiston kirjastoon (seinällä taideteos ”Pienet maailmat 2012”, Terhi Ekebom ja Jenni Rope)

Helsingin yliopiston pääkirjasto 01

Helsingin yliopiston pääkirjasto 01

Helsingin yliopiston pääkirjasto 02

Helsingin yliopiston pääkirjasto 02

Helsingin yliopiston Porthania-rakennus

Helsingin yliopiston Porthania-rakennus

Porthanian sisääntuloaula

Porthanian sisääntuloaula

Rikhardinkadun kirjasto

Rikhardinkadun kirjasto

Rikhardinkadun kirjaston sisäänkäynti

Rikhardinkadun kirjaston sisäänkäynti

Rikhardinkadun kirjasto 02

Rikhardinkadun kirjasto 02

Rikhardinkadun kirjasto 03

Rikhardinkadun kirjasto 03

Rikhardinkadun kirjasto 04

Rikhardinkadun kirjasto 04

Rikhardinkadun kirjasto 05

Rikhardinkadun kirjasto 05

Näyteikkuna Orental Art & Antique, Korkeavuorenkatu

Näyteikkuna Oriental Art & Antique, Korkeavuorenkatu

Merikadun varis

Merikadun varis

Eiran lähetystörakennuksia

Eiran lähetystörakennuksia

Muuttunut Primulan kulma, Viiskulma

Muuttunut Primulan kulma, Viiskulma

Digelius Jazz (Digelius Music, Laivurinrinne 2)

Digelius Jazz (Digelius Music, Laivurinrinne 2)

Emu Lehtinen, Digelius Music

Emu Lehtinen, Digelius Music

Merimiehenkadun puurakennus vuodelta 1888

Merimiehenkadun puurakennus vuodelta 1888

Kahvila Plootu, Fredrikinkatu (kahvilassa myynnissä huonekaluja ja sisustustarvikkeita)

Kahvila Plootu, Fredrikinkatu (kahvilassa myynnissä huonekaluja ja sisustustarvikkeita)

Kahvila Plootun ikkuna

Kahvila Plootun ikkuna

Read Full Post »

Helsingin Kampista tulee mieleeni 1960-luku ja laaja, epämääräinen hiekka-aukea (vai oliko jo asfalttia?), jota eriväriset, koreiltaan pyöreänurkkaiset linja-autot pitivät pääteasemanaan. Pitkänmatkan vuorot lähtivät reiteilleen linja-autoaseman itäpuolelta ja Espoon suunnan linja-autot sen länsipuolelta. Kuinka pitkänmatkan bussit pääsivät ruuhka-aikoina sumpusta ulos, ei voi ymmärtää. Nykyinen Kampin keskus, jossa linja-autoille koverrettiin maanalaiset luolansa ja laiturinsa, oli aikanaan valtaisa rakennushanke. Se saatiin päätökseen vuosina 2005–06. Mutta paljon ennen kirjoittajan ikäpolvea Kampin aukion hiekkaa olivat pölläytelleet niin Ruotsi–Suomen kuin Venäjän tsaarinajan sotilaat omissa sotaharjoituksissaan. Kamppailuista hiekka-alue ja sitä ympäröivä kaupunginosa nimettiinkin – nimi vakiintui jo1600-luvulla. Narinkkatorin paikkeilla oli sata vuotta sitten lähinnä juutalaisten kauppiaiden myyntikojuja. Nyt samaa aukiota askeltavat kiireiset ihmiset feissareita tai esiintymislavoja pystyttävien roudareitten kaiutinbokseja väistellen.

Kampin vaiheista oli pystytetty näyttely Helsingin kaupungin Laituri-tiloihin – tuohon vanhaan linja-autoasemaan, joka myös Turun kasarmin talousrakennuksena tunnetaan. Rakennus on ainoa jäljellä oleva venäläisten 1830-luvun kasarmirakennuksista Kampissa. Näyttely ei ole tiloiltaan suuren suuri, mutta kyllä erinomaisen näyttelyn (”Kamppi – IV kaupunginosa”) tiedoilla yhden kapakkavisailun voittaa, mikäli aiheeksi tulee Kamppi. Näyttely jatkuu vuoden 2015 loppuun asti. Tykkäsin kovasti. Paitsi näyttelyssä käynti, oli ohjelmassani tutustuminen ainakin nykyasuisiin funkkisrakennuksiin Lasipalatsiin ja Tennispalatsiin. Molemmat kaiketi pystytettiin aikoinaan vain väliaikaisiksi rakennuksiksi, mutta onneksi ilmeenkohotus pelasti näiden omaleimaisten rakennusten tulevaisuuden. Kävin kurkkaamassa molempien sisätiloja (lipunmyyjän luvalla jopa tyhjän ja valottoman Bio Rexinkin!) ja sulattelin näkemääni Tennispalatsin yläkerran Steam Coffeen maistuvalla kanavoileivällä. Ennen tennispalatsissa tuoksui hiki ja linimentti – nyt hämyisissä sisätiloissa leijui karkin ja popcornin tuoksut!

Mihin marraskuun alun pilvisen ja harmaan Helsinki-päiväni aika oli kulunut? Ehdinkö enää ollenkaan Kampin eteläreunamille Hietalahteen ja Bulevardille? Lapinlahden puistikon kohdalla yritin tiedustella koiranulkoiluttajalta viereisen komean kerrostalon taustoista, mutta tällä kerralla tentattavani oli varautunut ja vaitonainen. Hän ehti huikata ohimennessään: ”Kysy tuolta Apteekista!” Ja hetken päästä suojatietä ylittäessään hieman sävyisämmin: ”Katso Korttelit.fi – sieltä näet kaiken”. Jaa, vai niin. Etu-Töölössä näyttäisi olevan ystävällisempiä koiranulkoiluttajia! Kokemukseni tosin rajoittuu vain yhteen töölöläiseen koiranulkoiluttajaan. Kaarsin vielä puolijuoksua Ruoholahden villojen kautta tyhjälle Hietalahden torille ja sieltä Lönkkaa pitkin kohti Vanhaa kirkkopuistoa. Sinebrychoffin alue ja Ekbergin kahvit otettaisiin vasta seuraavalla kerralla. Oli yhteenvedon paikka. Mistä on Kamppi tehty? Mitä kuuluu Kampin cocktailiin? Se menee näin. Otetaan ripaus jotakin hyvin vanhaa – jo C.L. Engelin hyväksi tietämää; jatketaan kauhalla annostellen taattua 1900-luvun vaihteen tyyliä ja myöhempääkin, josta kimarasta esille nousee funktionalismi; edetään lusikka-annoksin modernismilla; ja lopuksi kaikki sähköistetään International Architecture Awards for The Best New Global Design -palkinnon veroisella uskomattomalla lisämausteella, mikä ympäröi sinut puun tuoksulla ja rauhan kokemuksella. Siitä syntyy Kampin cocktail. Sitä ei voi kumauttaa kurkusta alas – se nautitaan muulla tavoin. Nautintakertoja ei ole rajoitettu.

Näyttelytila Laiturin sisäänkäynti

Näyttelytila Laiturin sisäänkäynti

Laituri: Kampin alueen pienoismalli

Laituri: Kampin alueen pienoismalli

Laituri: näyttelytaulu 01

Laituri: näyttelytaulu 01

Laituri: näyttelytaulu 03

Laituri: näyttelytaulu 03

Laituri: näyttelytaulu 02

Laituri: näyttelytaulu 02

Kampin keskus ja narinkkatori

Kampin keskus ja narinkkatori

Kampin kappeli, kansainvälisesti palkittu (Mikko Summanen, arkkitehtitoimisto K2S)

Kampin kappeli, kansainvälisesti palkittu (Mikko Summanen, arkkitehtitoimisto K2S)

Arilyn-installaatio narinkkatorilla

Arilyn-installaatio narinkkatorilla. Taustalla vanha linja-autoasema (Turun kasarmin talousrakennus).

Kampin Autotalo. Taaimmaisessa tornissa aiemmin Pohja-Yhtymän pääkonttori (opiskeluaikani kesätyöpaikka)

Kampin Autotalo (Veli Valorinta ja Eino Tuompo, 1958). Taaimmaisessa tornissa aiemmin Pohja-Yhtymän pääkonttori (opiskeluaikani yhden kesän työharjoittelupaikka)

Tennispalatsi (Finnkino)

Tennispalatsi, Finnkino (Helge Lundström, 1937)

Sisällä Finnkinon elokuvamaailmassa

Sisällä Finnkinon elokuvamaailmassa

Fredrikinkatu 55 (G.W. Nyberg, 1914)

Fredrikinkatu 55 (G.W. Nyberg, 1914)

Koffin mainosvankkurit Kalevankadulla

Koffin mainosvankkurit Kalevankadulla

Eri tyylit rinnakkain, Lönnrotinkatu

Eri tyylit rinnakkain, Lönnrotinkatu

Vanhakirkko (C.L. Engel, 1830)

Vanhakirkko (C.L. Engel, 1826)

Vanhakirkko sisältä

Vanhakirkko sisältä

Vanha kirkkopuisto

Vanha kirkkopuisto

Simonkatua

Simonkatua

Lasipalatsi

Lasipalatsi (Viljo Revell, Heimo Riihimäki, Niilo Kokko, 1936)

Lasipalatsin Bio Rex

Lasipalatsin Bio Rex

Tervetuloa Bio Rexiin!

Tervetuloa Bio Rexiin!

Bio Rexin sisäaula

Bio Rexin sisäaula

 

Read Full Post »

Helsinkiläistaustainen eläkeläisretkeilijä oli päättänyt puolenpäivän soolopyrähdyksellä tehdä selkoa ja verestää muistoja Helsingin Etu-Töölöstä. Katselin pöydälle levittämääni Helsingin karttaa, tuumailin tulevan matkani reittiä ja sijoittelin nuppineuloja paikkoihin, joissa olin tässä kaupunginosassa joskus käynyt. Tuttuja kohteita tulikin yllättävän paljon. Äidinäitini oli pitkään asustanut Arkadiankadun loppupäässä; siellä olin tietenkin vieraillut kymmeniä kertoja. Yliopiston tietojenkäsittelyä opiskeltiin Töölönkadulla ja illanviettoja opiskeltiin useinmiten Bottalla Museokadulla. Mutta junnuiässä tutuimmaksi tullut paikka oli helsinkiläisten (ja myös meidän perheemme) takavuosien pesäpallopyhättö: Hesperian kenttä. Kentän paikalle oli sittemmin noussut Finlandiatalo – siellä pelasivat nykyään aivan eri ihmiset, eikä kenttämestarin kalkki enää pöllähdellyt kakkospesän rajaviivalla. Piikkarit olivat vaihtuneet lakeerikenkiin, maila vaihtunut mikrofoniin. Etu-Töölö on kompakti mutta melko laaja alue, aina Töölönlahdelta Taivallahteen, Pohjoiselta Rautatiekadulta Pohjoiselle Hesperiankadulle. Kiirettä pitää, jos ehtisin kiertää koko alueen, kaikki sen muistomerkit ja sen monet ikoniset rakennukset. Oli keskityttävä muutamaan kohteeseen. Paljon kritiikkiä aikoinaan saanut Temppeliaukion kirkko oli sisältä näkemättä. Aloitetaan siitä!

Ei ihan heti uskoisi, että Temppeliaukion kirkko on yksi turistien kaikkein eniten käymistä kohteista Helsingin alueella. Ulkoapäin kirkkorakennus ja sen sisäänkäynti ovat lähes huomaamattomia. Juju onkin kirkon sisätiloissa, ja varmasti myös akustiikassa. Fredrikinkadun loppupäässä vastaan tuli laumoittain turisteja; touhukkaita turisteja hyppeli myös kirkon yläpuolisella kalliolla selfiekeppeineen. Sisällä odotti yllätys. Kuin tilauksesta Kaartin soittokunta piti salissa harjoitustaan illan esiintymistä varten. Istuin alas, kuuntelin ja rauhoituin. Hyvin kuului salin perällekin herkkä huilusoolo, ja kun kapellimestari Atso Almilan johdolla mentiin forte fortissimoon, havahduin, otin reppuni pois selästä ja aloin viritellä kameraani kuvauskuntoon. Arkkitehtiveljesten Timo ja Tuomo Suomalaisen luomus on kiistatta erikoinen ja karun tyylikäs. Jos kirkko on myös muusikoiden ja laulajien suosiossa, ei kai siinä voi olla moitteen sijaa? Ehkä joku päättäjä oli kaukaaviisaasti osannut nähdä tulevan kirkkorakennuksen yleisen kiinnostuksen ja taloudellisen puolen, mene tiedä?

Temppelikatua astellessani kohti Mika Waltarin puistoa, sain juttuseurakseni ikäiseni koiranulkoiluttajan. Kerroin tietenkin oman vaellukseni taustoista, lievästä Helsinki-kaihostani, ja sain mieheltä arvokkaan vinkin. Löytäisin kaipaamiani Helsinki-kirjoja läheisestä antikvariaatista. Ja niin todella tapahtui. Kirjastosta moneen kertaan lainaamani ns. ”Helsingin korttelikirjat” löytyivät kaikki Runebergin Antikvariaatista! Kirjat olivat aikoinaan koottu Helsingin Sanomien artikkeleista, joissa kuvattiin viime vuosisadan aikaista, osin jo mennyttäkin Helsinkiä (tekijöinä kolmessa ensimmäisessä julkaisussa: Kaija Ollila, Kirsti Toppari, Kaija Nenonen ja Kaija Hackzell). Helsinki-päiväni Etu-Töölössä oli ollut antoisa, yllätyksiäkin täynnä. Sain varmaan onnenpotkun matkaani aamuisesta kahviateriasta Huvilan Kahvilassa, Hakasalmen huvilan kupeessa. Vetäisinköhän vielä uuden kierroksen tuosta Oksasenkadulta oikealle ja Tunturikatua alas Runeberginkadulle? Ei, kyllä tämä riittää. Olin valmis ottamaan suunnan Kampin bussiterminaaliin ja astumaan tutun liikennöitsijän kermanväriseen bussiin. Tuliaisinani oli mukanani toivottavasti onnistuneita valokuvia, kolme kiloa vanhoja kirjoja ja helsinkiläisen Keisari-leipomon herkullinen juustokakku. Näillä eväillä hyppäsin viiden euron Happy Hour -vuoroon kohti Hyvinkäätä.

PS. kiitokset Kaartin soittokunnan tiedottaja Markus Virtalalle luvasta käyttää blogissani Kaartin soittokunnasta ottamiani henkilökuvia.

Huputettu ja väritetty Eduskuntatalo

Huputettu ja väritetty Eduskuntatalo (lokakuu 2015)

Hakasalmen huvila

Hakasalmen huvila

Huvilan kahvilan ikkunasta

Huvilan kahvilan ikkunasta

Aurorankadun ja Nervanderinkadun risteys

Aurorankadun ja Nervanderinkadun risteys

Ulko-ovi

Ulko-ovi

Temppeliaukion kirkon kattokupoli

Temppeliaukion kirkon kattokupoli

Temppeliaukion kirkko. Kaartin soittokunnan harjoitus kapellimestari Atso Almilan johdolla

Temppeliaukion kirkko. Kaartin soittokunnan harjoitus kapellimestari Atso Almilan johdolla

Kaartin soittokuna, kuva 01

Kaartin soittokunta, kuva 01

Katsojat/kuuntelijat

Katsojat/kuuntelijat

Kaartin soittokunta, kuva 02

Kaartin soittokunta, kuva 02

Kaartin soittokunta, kuva 03

Kaartin soittokunta, kuva 03

Temppelikadun kerrostalo

Temppelikadun kerrostalo

Runebergin antikvariaatti

Runebergin antikvariaatti

Runebergin antikvariaatti, Andrew Eriksson

Runebergin antikvariaatti, Andrew Eriksson

Mika Waltarin muistomerkki Kuningasajatus (Veikko Hirvimäki)

Mika Waltarin muistomerkki Kuningasajatus (Veikko Hirvimäki)

Valomainos jäljellä maineikkaasta elokuvateatterista

Valomainos jäljellä maineikkaasta elokuvateatterista

Risto Rydin muistomerkki (Veikko Myller)

Risto Rydin muistomerkki (Veikko Myller)

Kristus Kyrkan, Vänrikki Stoolin katu

Kristus Kyrkan, Vänrikki Stoolin katu

Museokatua

Museokatua

Runeberginkadun ratikkapysäkki

Runeberginkadun ratikkapysäkki

Arkadiankatu 33 (rakennus, jossa äidinäitini asui pitkään

Arkadiankatu 33 (rakennus, jossa äidinäitini asui pitkään)

Caloniuksenkadun sisäpihalla, 01

Caloniuksenkadun sisäpihalla, 01

Caloniuksenkadun sisäpihalla, 02

Caloniuksenkadun sisäpihalla, 02

Read Full Post »

Viikonvaihteessa pidettäisiin valtakunnallinen lintujen pihabongaus. Nyt bongattaisiin, virittäisin takapihallemme piilokojun, tai laittaisin ainakin kameran jalustan valmiiksi lintujen kuvaamista varten. Lintulautamme oli juuri täytetty uusilla auringonkukansiemenillä ja ties millä herkuilla. Ehkä näkisimme urpiaisia tai vihervarpusia? Päivästä tuli pilvinen eivätkä edes paikkalinnut näyttäytyneet. Hiljaista oli. Mitä jos laajentaisin bongausteemaa ja -reviiriä? Rakennettu ympäristö on minua aina kiinnostanut … Kyllä, nyt oli kotikaupunkini vuoro. Bongaisinkin isompia kohteita ja tekisin sunnuntaicocktailin keskusta-alueen rakennuksista; mukaan vähän vanhaa ja ripaus uutta.

Hyvinkää ei ole Porvoo eikä Helsinki, mutta tästäkin kaupungista löytyy monenlaista näyttävää ja erikoista rakennusta, aina jugend-tyylistä lähtien. Yhtenäistä vanhojen rakennusten aluetta ei valitettavasti enää ole, ehkä Port Artturin taloja lukuunottamatta, mutta yksittäisiä pittoreskejä puutaloja vielä onneksi löytyy. Mitähän kuuluu viime vuosisadan alussa rakennetulle Arena-elokuvateatterille Siltakadulla? Remontin soisi pian päättyvän – yhdessä viereisen Rinteentalon kanssa se edustaa mitä upeinta puutaloarkkitehtuuria. Uusista julkisista rakennuksista keksin heti monta suosikkiani. Lasiseinän mitalla voiton vie hieno Hyvinkääsali Sampotalossa. Sunnuntaikierroksellani en rakennusta kuvannut – se on kuvattava juhlavalaistuksessan iltahämärässä. Kaupungin keskustan täydellinen myllertäminen ja kauppakeskuksen rakentaminen oli rohkea teko. Luulen, etä jo nyt useimmat hyvinkääläiset hyväksyvät uudistuneen keskustan – ja tärkeää oli, että ns. kirjastoaukio jäi suureksi osaksi ennalleen, väljäksi viheralueeksi omenapuukujineen. Oli myös suunnitelmia aukion kattamiseksi! Tyylikäs kirjastorakennus menetti kuitenkin ympäröivän väljyyden – rakennus olisi sitä tarvinnut.

Muutin Hyvinkäälle työni takia 1970-luvun alussa ja ehdin nähdä ja kokea mm. Lemmensillan ajan (nyk. Urakansillan kohdalla) ja Laineen kioskin ajan (Hämeensillan Jussintorin puoleisessa päädyssä). Ravintola Sillasta raikui iltaisin tanssimusiikki, Hyvinkäänkadun liikkeet olivat voimissaan, Villatehdas oli yksi kaupungin suurimmista työllistäjistä ja pallo lensi myös omasta mailastani kohti Pihkalan kentän muuntajaa. Ykköskortteli oli aivan erinäköinen; muistan Osuusliike Ahjon vanhat kivitalot vastapäätä Asemankoulua toisella puolella Ahjonkatua. Hitsaajapatsaskin oli silloin eri paikassa, ja Pilliniemessä, vanhan kolmostien tuntumassa, roihusi maan korkein juhannuskokko. Juureni ovat muualla, mutta vähitellen Hyvinkää on alkanut tuntua todelliselta kotikaupungilta – eikä vähiten kaupunkikuvan muutosten myötä, huomaan yllättyen. Olisinko itsekin kasvanut ja kehittynyt? Lapsemme ovat täällä syntyneet, ja nyt jo kaksi lastenlastamme tepastelee aamuisin kohti Asemankoulua (jo kolmas sukupolvi Asemankoulussa vaimoni ja lastemme jälkeen!). He oppivat jo nuorena tuntemaan kotikaupungin kaikki kulmat. Mutta kun liikutte juniorit, olkaa varovaisia siinä Säästöpankin kulmalla, ei kun tarkoitan Medarin kulmalla, tietenkin.

PS. Alla muutama osoite Hyvinkään rakennuksiin ja nähtävyyksiin

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla

Elokuvateatteri Arena Siltakadulla
Rinteentalo Siltakadulla

Rinteentalo Siltakadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Promenadigalleria Vaiveronkadulla

Hyvinkään rautatieasema

Hyvinkään rautatieasema (remontti alkamassa)

Rautatieaseman yksityiskohta

Rautatieaseman yksityiskohta

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Uusia kerrostaloja Ykköskorttelin alueella

Jussintorin liikerakennus, hämeenkatu

Jussintorin liikerakennus, Hämeenkatu

Taidemuseo

Taidemuseo

Kauppakeskus Willa

Kauppakeskus Willa

Pyörät pääkirjaston edustalla

Pyörät pääkirjaston edustalla

Hitsaajapatsas

Hitsaajapatsas

Kauppalankadun myllerrystä

Kauppalankadun myllerrystä, Ykköskortteli

Torikati kirkonmäeltä etelään

Torikatu kirkonmäeltä etelään

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Villatehtaan rakennuksia nykyasussaan

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Uusia kerrostaloja kauppakeskuksessa, Torikatu

Read Full Post »

Pienimuotoinen illanvietto odotti blogikirjoittajaa Valkoisessa salissa, Helsingin keskustan vanhimman rakennuksen, Sederholmin talon naapurissa. Mikäpäs siinä, mukaan vaan. Ihan mielelläni taas hyppäisin Ventoniemen  turvalliseen ja kodikkaaseen linjuriin, saisin tavata tuttuja kustannustoimittajia ja katsastaisin pikaisesti pääkaupungin hulinan. Luottokameraani en nyt ottaisi mukaan, vaan nyt saisi kännykkäkamerani tallettaa Helsingin reissuni kuvat. En ollut Samsungini kameraa vielä kunnolla testannutkaan.

Kolmen sepän patsas oli ensimmäisiä sopivia testikohteita. Tähtäilin veistosta muutaman metrin päästä kuin maalaispelle konsanaan ihmisvirran vyöryessä ohitseni. En hävennyt yhtään, itsekritiikittömyys on hyvä ominaisuus pitkälle ja rikkaalle elämälle. Miksi ylipäätään kuvaan? Miksi moni muukin valokuvaa mielellään? Jos kuvaan muita kuin työkuvia, luulen, että motiivini on halu elää tilanne voimakkaammin ja täydellisemmin. Muistilokeroihin tallettui paitsi seppäveistos ja sen yksityiskohdat myös juuri eletty hetki – ja talteen jäi tietenkin itse tilannekuva vähintään digitaalisena. Nuorempana olin innostunut videokuvauksesta, mutta nykyään arvostan stillkuvaa yhä enemmän. Valokuvaa voi katsella kaikessa rauhassa, voit pohtia asioita, voit keskustella seuralaistesi kanssa ja elää kuvan tunnelman, ilman että tuo kuva karkaa minnekään. Toisin on liikkuvan kuvan laita. Jos et tarkkaile herkeämättä nopeasti vaihtuvia tilanteita, putoat heti kärryiltä. Eikä leffan parissa voi höpöttää. Vaimoni painaa aina pause-näppäintä, kun innostun kotifilosofiksi kesken Neljän tähden illallisen. Liikkuva kuva vaatii sinut kokonaan.

Astelin hämärtyneessä Helsingissä Aleksanterinkatua pitkin kohti Kampin bussiterminaalia. Illanvietto oli ollut mukava. Testailin vielä kännykkäkameraani Ateneumin luona, mutta aloin vähän epäröidä, en enää hirvinnyt kohotella älypuhelintani avoimesti kohti kuvauskohteita. Mitä jos tuo kapine tempaistaan käsistä? Millä sitten meilailen ja googlailen. Millä sitten katselen ja kuuntelen YouTubesta The Brothers Fouria tai navigoimme lomareissulla oudossa kohteessa? Katselin töissä seuraavana päivänä kännykkäkuviani tietokoneen isolta ruudulta. Kuvien siirto tapahtui kätevästi Bluetoothin avulla. Ei oikeastaan yhtään hullumpia. Mutta vielä kun tässä kamerassa olisi zoomi! Olihan siinä. Vieressäni istuva, koulusta juuri tullut viidesluokkainen tyttärenpoikani nappasi kännykkäni käsiinsä, painoi kyljessä olevaa äänenvoimakkuusnäppäintä ja totesi ohimennen: ”Paina vaari tuosta!”

Simonkatua Forumin luona

Kolmen sepän patsas

Treffataan Stokkan kellon luona

Ruotsalaisen teatterin kulmilla

Kaivonkansi, osakuva suuremmasta

Cafe Esplanad

Espan alkava ruuhka

Sederholmin talo

Pimenevä Helsinki

Read Full Post »

Seisoin vaimoni kanssa kaupungin keskustassa ja katselin Kauppakadun suuntaan. Oikealla oli Rautatienkadun viitta. Ilman nykyaikaisia autoja näkymä olisi voinut olla 1900-luvun alkupuoliskolta. Silloin kaupungissa oli myös rautatie, enää ei ollut. Oliko kaikki unta vai olimmeko hereillä? Pilviin verhoutunut heinäkuinen tummanharmaa taivas antoi ymmärtää, että hereillä oltiin. Kaikki oli totta, olimme keskellä Suomen vähälumista suvea. Kaksi lomailijaa oli lähtenyt mökiltä ihmisten ilmoille ja odotti nyt kesäihmettä pikkukaupungin keskustassa.

Lomailijan halpoja huveja ovat kirpparit. Vaimoni näyttää aidosti kirppareista pitävän ja hän todella tekee niistä uskomattomia löytöjä. Kerran olisin itsekin ostanut hyväkuntoisen puuvartisen pikkukirveen, mutta epäröin hankintaani pari päivää, ja sinä aikana kirves oli mennyt. Löysin sentään nyt öljyväripensselit – tyttäremme kun vei minun ainoani; hän oli innostunut taas maalaamaan. Tämä keskustan kirppari (Kirppis Kakstaso, Turuntie 1) on hyvin erikoinen. Eräs osa alakertaa on omistettu kaikelle vanhalle tavaralle ja ne ovat hyväkuntoisia. Vanhat radiot, laskukoneet, seinäkellot, puhelimet ja huonekalut tempasivat minut yhä syvemmälle menneeseen aikaan, kauas nykyhetkestä. Tämähän on …  taikapäivä!

Jatkoimme itsemme viihdyttämistä päivän teemalla – yksi auki oleva kirppis piti vielä tarkistaa. Vaimoni huomasi tuskani ja antoi vapauden käydä sillä välillä jossakin muualla. Ja minähän kävin ja löysin itseni taas menneestä ajasta. Olin löytänyt heinäpellolle, jossa heinä oli kuivumassa heinäseipäillä! Missä sellaista enää tapaa? Kiertelin peltotilkkua, huumaannuin kedon kukkien ja kuivuvan heinän tuoksusta ja vasta nyt huomasin puiden taakse kätkeytyvät vanhat puutalot ja idyllisen pihapiirin. Heinäpelto ja talot olivat yhtä. Ja tottakai tömäsin myös puiden alle vietyyn, vanhaan hevosvetoiseen haravakoneeseen! Olen jo mestari vanhojen maatalouskoneiden löytäjänä. Muistan tarkalleen haravakoneen kirskunat ja kolahtelut, kun noin kymmenvuotiaana sain kymenlaaksolaisella heinäpellolla ohjastaa tuollaista vanhanajan ”yhdistelmäajoneuvoa”. Se tuntui polleelta; kirjaimellisesti.

Myöhemmin Paimiossa, vaimoni tädin tilalla, sain jatkaa tutustumista haravakoneen toimintaan useina hienoina ja aurinkoisina kesinä, nyt tosin traktorin pukilla istuen. Tahdon takaisin haravakoneet, talkootunnelman ja hevoset! Tahdon kuumille heinäpelloille, joilla kotikalja laitettiin sarkojen ojiin jäähtymään ja pystykorva Peni juoksenteli heinäväen ympärillä laskeakseen viimein lämpimän kylkensä kaupunkilaispoikaan kiinni evästauon aikaan. Matka menneeseen saisi olla tottakin!

Forssan Kauppakatua

Keskustan kirppis

Kappa, lyhdyt ja vaaka

Haravakone

Vanha piha

Loimijoen idylli

Kehräämön rakennus Loimijoen rannalla

Kalamiehet

Mykkäelokuvafestivaalit

Read Full Post »

Viikonloppuna ja sitä seuraavalla viikolla ei ollut tekemisestä pulaa. Yhdeksän päivän aikana olimme kolmelle lastenlapsellemme varavanhempia, kavereita, taksikuskeja, muonittajia, kylvettäjiä ja vaikka mitä. Ensin talossamme kyläili L-poika Korsosta ja sunnuntaista seuraavaan lauantaihin otimme vastuun Hyvinkään J-lapsenlapsistamme. Sunnuntaina, vaihtopäivänä, serkukset tapasivat toisensa pitkästä aikaa – ja pienen ujostelun jälkeen oltiin kuin vanhoja kavereita.

Hoitojakso oli nyt lopuillaan. Kaikki oli mennyt yllättävän hyvin. Omat flunssamme ja kirjoittajan yksi kiireisimmistä työviikoista eivät olleet juuri haitanneet hoitourakkaa. Maltoin kerrankin nukkua pitkät yöunet, kun aloitin työpäiväni vasta pilttien kouluun ja päiväkotiin kuljettamisen jälkeen. Pienten hoitamisesta seuraa kaikkea kivaa – jos sen vain oikein oivaltaa. Saa itsekin vaimoni ekstrahyviä pannareita (jopa kahdesti), saa katsella vauhdikkaan Myrsky-dvd:n ainakin kymmenen kertaa (hieno perhe-dvd, ohjaus: Kaisa Rastimo, pääosissa: Ronja Arolammi, Laura Malmivaara, Janne Virtanen, Sara Tammela ja Antti Väre), voi pistäytyä Villen Viidakossa 6-vuotissynttäreillä, ja ennen kaikkea – voi elää lastenlasten elämää kuin aikoinaan nuorena vanhempana omien lasten kanssa. Tarjosimme puolestamme pienille vieraillemme yllätyksen, kun katselimme vanhan ”videon”, jossa pääsimme kurkistamaan kotipihamme talkoopäivään n. 30 vuoden päähän. Videolle oli ikuistettu L-pojan ja J-lasten vanhempien liikkeet ja äänet 5- ja 8-vuotiaina asuntoyhtiömme miesten samalla kolkutellessa uutta liukumäkeä perustuksista harjakaisiin asti.

Kaikessa tohinassa ehdimme toki seurata uutisia ja maailman menoa. Kovasti vain säästetään ja karsitaan, lomautetaan ja irtisanotaan, ikään kuin maailmasta ja kotimaasta olisivat rahat aivan loppu. Ehkä ne rahat vain ovat menneet vääriin kohteisiin ja harvojen taskuihin? ”Lempiaiheekseni” alkaa tulla tuo kuntauudistus ja sen edistymisen seuraaminen. Peli pitäisi viheltää vähäksi aikaa poikki ja miettiä todella kunnolla – ja ehkä aivan uudestaan – kuntien vastuut ja tehtävät. Näin pohtii myös jokunen yleisönosastonkirjoittaja (HeSa, 18.2. Päivi Vauhkonen ja Petri Mirala). Miksi Suomessa on niin tavallista asioiden valmistelu pienellä klikillä, sanelupolitiikka ja asioiden nopea runnominen eteenpäin? Päättäjien tulisi kait olla vähän iäkkäämpiä, luulen. Nuorena sitä ollaan niin polleeta, pystyviä ja ehdottomia, mutta vasta vanhemmiten tulee elämään perspektiiviä ja eri näkökulmia. Osaa jopa sovittelun ja neuvottelun mekanismit, kuten tarinan isovanhemmat, jotka antoivat periksi J-lasten vaatimukselle nukkua viimeinen yö samassa sängyssä. Kaksi pientä haki turvaa toisistaan, vapaaehtoisesti.

Pelaajat

J-tyttö piirtää

Kurkistus

Välipala

Hanki

Keravanjokea Hyvinkään Ridasjärvellä

Serkukset

Read Full Post »