Työpaikkamme ikkunasta näkyy harmaa yksikerroksinen, peltikattoinen liikerakennus. Se on aivan keskustassa, kaupunkia halkovan pääkadun varrella. Vuosikymmenten aikana sen liikkeet ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin. Psykiatri voi vain arvailla, minkälaisia vammoja rakennusta jatkuvasti tapittava voi psyykelleen saada. Kun oikein ahistaa, pitäisi ainakin päästä vaihtamaan maisemaa ja katselemaan ihan toisentyyppistä katukuvaa. Miksi siis vielä aikailen? Tankki täyteen, kamerat lataukseen, lämmintä päälle ja suunta kohti Porvoota!
Olin jo pitkään haaveillut talvisesta visiitistä Vanhan Porvoon kapeille kujille. Yritin tutkia netistä Porvoon tunnettuja rakennuksia ja niiden historiaa. Kirjaston apu ei ehtinyt tähän hätään; oli äkkilähdön paikka. Aika vähän jäi nettitutkimuksesta käteen. Löysin maininnan lukiotalosta (missä pidettiin valtiopäivät 1809), Simolinin tavaratalosta ja tietenkin tuomiokirkosta, rantamakasiineista (myös: ranta-aitta) sekä vanhasta raatihuoneesta, mutta kaipasin tietoa monesta muustakin rakennuksesta ja alueen historiasta. Ai niin, vaimoni muisti sukulais-Eijalta saamansa hienon, Airi Kallion kirjoittaman lahjakirjan Tee- ja kahvihuone Helmestä. Katselimme yhdessä upeaa kuva-, resepti- ja historiikkikirjaa. Suklaaleivoksen maku suussani jäin innolla odottamaan Porvoon matkaani. Se olisi oman joulukalenterini luukku no. 5.
Näsinmäen alapuolella, aivan Porvoonjoen varrella oli avara parkkipaikka, jonne osuin kertayrittämällä. Melkein pakahduin, kun näin rantamakasiinit ja vanhat, värikkäät puutalot suoraan edessäni. Aamupäivän valoisa kuvaussää oli matkan aikana muuttunut pilviseksi, mutta asialle en nyt voinut mitään. Lähdin kiipeämään venäläisturistien perässä kohti kirkonmäkeä ja kuvasin. Kiertelin ja ihailin kaikkea näkemääni kuten Louis Sparre aikoinaan. Kuvasin niin kauan kunnes etusormeni ei kipakassa pakkasessa enää toiminut. Puutalofriikki oli viimein saanut annoksensa, ja myös ripauksen joulumieltä evääksi kotimatkalle. Nyt en vähään aikaan purnaisi työmaatamme vastapäätä olevasta harmaasta peltikattoisesta … Mutta eihän se harmaa ollut, vihreähän se oli, vai oliko sittenkin syvän keltainen? Tuskin kuitenkaan punamullattu …
=============
PS. katso mainio Porvoo-infosivu ja eräs hieno Porvoon kesäkuvien blogi . Ja kirjoittajan kaipaamia faktoja Porvoon historiasta sekä Vanhan Porvoon rakennuksista löytyy erinomaisesta teoksesta ”Porvoo, kulttuuri- ja luonto-opas”, toim. Minna Lönnqvist ja Kenneth Lönnqvist. Unohtaa ei saa myöskään teoksia: ”Porvoon mitalla” (Veikko Kallio) ja ”Vanha Porvoo” (Rysä & Mårtenson & Nyberg).

Kirjan ”Leivonnaisten helmiä Vanhasta Porvoosta” aukeama. Kirjan teksti: Airi Kallio, Maarit Gabrielsson. Kuvat: Marcel Hägglund, Arno Rautavaara. Ulkoasu ja taitto: Anders Carpelan. Tammi 2005.
Oi, olen itsekin kaivannut talviseen Porvooseen ja haluaisin vielä joku kerta ennen joulua päästä uudelle kuvausreissulle. Kaunista! Joen ranta ja sen rakennukset ovat silmiähivelevän kauniita mihin tahansa vuodenaikaan. Voin kuvitella sen vaahteroiden oransseissa ja kevään ensimmäisissä vaaleanvihreissä myös.
Kiitos myös linkkaamisesta 🙂
Hei annelivia! Lämmin kiitos kommentistasi! Omat kuvasi ja blogisi oli yksi syy, kun kesken työpäivän lähdin Porvoon käynnille. On se paikka pieni satumaa ja oikea Winter Wonderland! Mukavaa joulun odotusta!
[…] « Talvikuvia: Vanha Porvoo […]