Hyvinkään yksi maamerkki, Sveitsin luonnonpuiston vanha puurakenteinen hyppyrimäki aiotaan viimein purkaa. Vähän haikealta tuntuu, mutta minkäs teet, mäki lienee huonokuntoisena jo turvallisuusriski alueella liikkuville. Kun muutin Hyvinkäälle 1970-luvun alussa ja totuttelin uuteen asuinympäristöön, oli hyppyrimäellä paikkansa kirjoittajan kotoutumisessa – olin lähtenyt ”maailmalle” Helsingin Herttoniemestä, juuri samanlaisen hyppyrimäen tuntumasta. Itse en ollut mäestä hypännyt, mutta pikkupoikana tavallisilla järvisillä alamäen kyllä laskenut. No, notkossa mentiin nurin, mutta en laskustani tyylipisteitä odottanutkaan. Ne saivat Hemmo Silvennoinen, Eino Kirjonen, Veikko Kankkonen ja monet muut sen ajan idolit …
Herttoniemen (ensimmäinen) hyppyrimäki oli rakennettu mahtavalle paikalle. Alamäkeen ei kummoisia tukirakenteita tarvittu; jyrkkä kalliorinne määritti mäen paikan ja profiilin. Kallion päältä avautuu näkymä Vanhankaupunginlahdelle, ja lahden takana erottuvat Kallion, Vallilan ja Arabian rakennukset, Kallion kirkon torni selvimpänä. Jyrkässä kallioseinämässä oli (ja on varmaan yhä) kaikenlaisia onkaloita ja luolia, joihin tietenkin kymmenvuotiaat ipanat mielellään nokkansa pistivät, henkensä kaupalla. Näitä lapsuus- ja nuoruusvuosien ”sankaritekoja” muistelen ja ihmettelen usein. Aina silloin tällöin tuo hyppyrimäen kalliorinne ja hieno näköala on käytävä vaimoni kanssa tarkistamassa Helsingin reissullamme. Kerron silloin myös, kuinka luokkakaverini Aitolan Yrjön kanssa lennättelimme balsapuusta askartelemiamme lennokkeja hyppyrimäen tornista. Talvisin mäessä oli yhtenään kilpailuja ja muita yleisötapahtumia. Kaikki palautuu kirkkaana mieliin kuin Saunalahden luonnonjää, johon vedin ensimmäiset luistimen jälkeni 1950-luvulla.
Nuoruuteni hyppyrimäki Herttoniemessä purettiin 1976. Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäki on vielä pystyssä. Paksut tukihirret kannattelevat yhä korkealle nousevaa ylämäkeä, jonka rakentaminen 1930-luvulla on ollut kova ponnistus. Kuka on tehnyt mäen piirustukset ja lujuuslaskelmat? Missä on valettu järeät pultit, jotka liittävät yhteen kantavat tukipuut? Kuka hurjapää on vääntänyt kiinni ylimmän mutterin? Nyt rakenteista on irronnut kasoittain lautoja, ylämäessä on suuria aukkoja. Jarmo Suni ei kotimäestään enää leiskauta yli kuusikymppistään. Syksy on tullut Sveitsin luonnonpuistoon – laskeva aurinko heittää vielä hetkeksi mäen varjon motellin parkkialueelle. Tornit ja varjot katoavat, muistot jäävät.

Onpa tutun näköisiä maisemia Hertsikassa; hyppyrimäen juurella mekin aikaamme vietettiin, samaa koulua olen minäkin käynyt.
Hei Marja!
Minä pölhö en osaa tätä WordPressiä näköjään käyttää! En ole löytänyt kaikkia kommentteja. Kiitos viestistäsi, ja kiva kuulla, että samoja kulmia on koluttu. Hienoja paikkoja!
Hertsikan hynda tuhansien hyppyjeni mahtava paikka nuoruuteni tärkein harrastus koko talvi oltiin vetämässä siivuja lähimmässä talossa asuneen loistavan mäkihyppääjän Jussi Purasen kanssa. Viikonloppuisin usein kisareissuilla ympäri Suomea ja kesä- ja syyskaudella paljon Lahden silloin Suomen ainoassa muovimäessä.
Niinhän se Taavi sinulla meni, ja tulostakin syntyi. Mahdoitko hypätä kertaakaan Hyvinkään Sveitsin hyppyrimäestä? Vointeja sinulle!
Vanhana Herttoniemelaisenä olen kiivennyt Majavatien hyppyrimäen torniin vielä 1970 luvun lopulla muistaakseni vanha hyndä purettiin 1980 luvun alussa
Hei Petteri! Ja kiitokset palautteestasi.
Netti ei ole aina kovinkaan luotettava, mutu-tietoa on tarjolla turhankin paljon. Nyt löysin luotettavan tuntuisen linkin
http://www.nouseva.com/index.php?mod=31&recordID=120
jonka mukaan Hertsikan vanha hyppyrimäki olisi purettu 1976!
Kiitos huomiostasi ja omakohtaisesta kokemuksestasi!