Kittelän tilan kohdalla Vantaanjoki virtasi vielä vapaana kiristyneestä pakkasesta huolimatta. Lauantainen kävelylenkkini vei vaihteeksi Hyvinkäänkylän pelto-, joki- ja kulttuurimaisemiin. Lenkkini varrelle osui Hyvinkään seudun vanhin rakennus, Ali-Anttilan keltainen puurakennus Hyvinkäänkylän koulun tuntumassa. Tällä alueella on ollut asutusta jo 1500-luvulla, ja kestikievarikin Helsingin ja Hämeenlinnan väliä matkaavien tarpeisiin. Uutta lunta oli satanut viime päivinä reippaasti – maisemat alkoivat muotoutua talvisiksi valkean lumen verhoamina.
Vantaanjoki, joka virtaa usean Etelä-Suomen kunnan läpi, sai kirjoittajan pohtimaan tulevia kuntaliitoksia. Julkisuuteen on jo tullut valmistelevan työryhmän uusia kuntakarttamalleja. Tätä asiaa ei saa toteuttaa kovalla kiireellä vaan maltilla ja harkinnalla. Tuskin uudet kuntarajat eteläisen Suomen kuntalaisten asioita kovasti muuttavat, mutta pienten ja syrjäisten kuntien tilannetta on tarkasteltava huolellisesti. Kuntauudistuksella haetaan, totta kai, säästöjä, mutta onko mieltä yhdistää melko isojen väestöpohjien toimivia kuntia kuten esimerkiksi Hyvinkää ja Riihimäki? Eihän Hyvinkäällä sitä paitsi koskaan opita sanomaan ”nääs”!
Lauantai-iltana kävimme vaimoni siskonmiehen syntymäpäivillä. Tarjottava maittoi ja oli kiva turista niin pienten kuin isompien kyläilijöiden ja isäntäväen kanssa. Visiitistä jäi hyvä maku. On hienoa, kun ympärillä on ystäviä, joita myös säännöllisesti tapaa. Siinä olisi ainesta pysyväksi uuden vuoden lupaukseksi ihan kaikille suomalaisille. Sunnuntaiaamuna huomasin tekeväni ohraista uunipuuroa, jollaista en ole koskaan ennen laittanut. Olen pariskunnan aamuvirkku, mutten mikään ruuanlaittaja. Meidän perheessämme on jo sellainen. Mutta siinäpä ikioma uuden vuoden lupaukseni – puuroa sunnuntaiaamuihin! Myös maukkaat tattari- ja hirssipuurot ohjelmaan, kuten takavuosina. Vaimoni mielestä tärkein uuden vuoden lupaukseni tulisi olla se, että malttaisin nukkua riittävästi. Ihan hyvä, terveellistä kyllä. Mutta miten ihmeessä saisimme silloin aamupöytään maittavat uunipuurot – paistoaikaa sentään 2,5 tuntia. Sanoiko joku karppaus? Mitäs se taas olikaan …
Vantaanjoki no.1, Hyvinkäänkylä
Vantaanjoki no.2, Hyvinkäänkylä
Kittelä, Hyvinkäänkylä
Ali-Anttilan talo, Hyvinkäänkylä
Hyvinkäänkylän vanhoja rakennuksia
Peltomaisema, Hyvinkäänkylä
Uunipuuro
Kuvista ja muita kuulumisia 
Terve kontra, ja hyvää -12 vuoden jatkoa.
On kyllä niin hieno talo, että jäin heti siihen jumiin. Ensimmäinen ihmetys tietysti oli että kaks´vooninkinen Hyvinkäällä? Itse olen jollain lailla kulminoitunut pohojanmaa-friikiksi ja olettanut aina lakeuksien olevan niiden paikka. Eipä silti, kuvaa katsomalla arvaa oitis että sieltähän se. Talon nimikin viittaa siihen suuntaan, notta naapurista on naitu. Tiedätkö tarkempaa historiaa tästä?
Kuntauudistus-pakka meni omalta sekaisin, kun mun ehdokas putosi briljantista suorituksesta huolimatta, toiselta kierrokselta. Joten kun kuntauudistus ja -liitokset itseäkin ihmetyttää, aattelin siirtää kuntauudistaja-jyrän sisäpoliittiseen paitsioon, ja sitten uudistuksen himmaaja pääsee täydellä teholla toteuttamaan tavotettaan eduskunnasta. Mä luulisin, että näin tämä on näppärästi ratkaistu.
Aamupuuroissa on eroja, vaikka ne aina samalta näyttääkin. Oi, kun vielä saisikin faijan keittämää! Itselle puuronkeitto on edelleen velvollisuus ja näppärin siihen hommaan on neljänviljanpuuro, aikasemmin se oli Nalle-neljänviljan puuro, mutta kun satunnaisilla aamuvierailla oli niin hauskaa, kun aikunen mies syö nimenomaan Nallea, niin brändi vaihtui Pirkaksi. Loppu nauru. Minulta puuttuu se pieteetti, nääs. 🙂
Kiitos Jan Ole! Yritänkin selvittää tuon talovanhuksen historiaa. Luulen, että siitä ja ympärystaloista on aika tavalla merkintöjä Hyvinkään historiassa. Juu, kyllä meilläkin suositaan ihan tavallisia hiutalepuuroja – piti vähän brassailla tuon uunipuuron kanssa … Ei se nyt hirveän kaksiselta maistunut. Talvisin terveisin!